16. syyskuuta 2021

Snabb eli Sukkela

Mikkelin Wiikko-Sanomissa oli 6.3.1863 uutinen Mikke­lin lää­nissä asu­vista Suomen sodan vete­raa­neista: "Meil­lä oli äsket­täin tilai­suus nähdä sitä luet­teloa, ku Turussa oleva vete­raani­toimi­kunta on lähdet­tänyt täkä­läi­selle läänin halli­tuk­selle. Tässä luet­te­lossa on kahden ja kolmen ruplan lah­jona jaettu 103 ruplaa seuraa­ville läänissä asu­ville sota­vanhuksille:" 

Joroinen: Antti Bullra eli Jyrinä
Juuka: Pekka Phil eli Nuoli, Jaakko Björn eli Karhu ja Tuomas Dag eli Päivä
Pieksämäki: Kalle Mård eli Näätä ja Matti Kamm eli Kampa
Puumala: Heikki Hök eli Haukka ja Taavetti Lillja eli Lemmen­kukka
Mikkeli: Kalle Rietrik Björkengren eli Koivunoksa, Matti Fors eli Koski, Martti Snabb eli Suk­ke­la ja Pekka Hjort eli Hirvi
Kangasniemi: Matti Svärd eli Miekka
Hirvensalmi: Juhana Knall eli Pamaus, Aatami Dank eli Tuohus, Sipi Tupp eli Kukko ja Hanno Sparf eli Varpunen
Ristiina: Eljas Fröjd eli Riemu, Mikko Fröjd eli Riemu, Juhana Grek eli Reikkalainen, Maunus Kork eli Tulppa ja Pietar Lang eli Pitkä
Mikkelin kaupunki: Aatolf Rietrik Påhlman eli Waajanen
Rantasalmi: Mikko Skön eli Björn, Kauno eli Kahru, Lassi Juuri ja Antti Alm eli Jalava
Savonlinnan kaupunki: Antti Rewell ja Ierik Åberg
Heinola: Matti Girs eli Sirk, Kiiski eli Sirkka, Juhana Näsman eli Nenonen ja Johana Riet­rik Salf
Hartola: Juhana Snäll eli Nopsas, Rietrik Borg eli Linna ja Olli Fång eli Saalis
Sysmän pitäjä: Aatami Nick eli Nyykyttäjä ja Pietar Pietarinpoika Riskopp
Mäntyharju: Antti Ek eli Tammi.




Ote Mikkelin Wiikko-Sanomien uutisesta. Lopussa mainitaan, että Näsman eli Nenonen on kuollut ennen uuttavuotta, ja harmitellaan, että joululahjaksi aiotut rahat ehtivät Mikkeliin vasta 24. joulukuuta.





Snäll-sanan merkitykset vuonna 1885 julkaistussa 
Frans Ferdinand Ahlmanin (1836–1895) ruotsalais-suomalaisen sanakirjan uudistetussa painoksessa, toim. Kaarlo ja August Valdemar Forsman, myöhemmin Koskimies.


Miehiä oli yhteensä 37. Sama luettelo julkaistiin Åbo Underrättelser -lehdessä 24.1.1863 mutta ilman nimien suomennoksia. Tässä luettelossa ovat mukana kaikki läänit. Seuraavan vuoden luettelo julkaistiin samassa lehdessä 16.1.1864. 

Suomettaressa oli 2.6.1865 uutinen yhdestä sotaurhosta:

Sunnuntaina Toukokuun 14 p:nä piti kappalainen, nimi­kirkko­herra Sten­roth jalon muisto­puheen eräästä seura­kuntamme jäse­nestä, sota­mie­hestä Martti Snabb'ista, joka äsket­täin kuoli Harju­maan kyläs­sä 87 vuo­den ikäi­senä. Vai­naja sanot­tiin ol­leen vii­me­nen Suo­men sodan san­ka­ri­lois­ta tässä pitä­jässä. Hänel­lä oli o­llut hyvä maine rehelli­syy­destä ja sivey­destä. Kolmen­kymme­nen vuoden van­hana oli hän lähte­nyt sotaan, jossa Lapuan tappe­lussa haavoi­tet­tiin ja Venä­läiset otti­vat vangiksi. Tultu­ansa lähelle Lappeen­rannan kaupun­kia, pääsi Snabb kuiten­kin vihol­lis­ten kä­sistä kar­kuun, meni sitte, vähän viivyt­tyänsä Mikke­lissä, jälleen sota­joukkoon ja oli ollut Hörne­fors'inkin tappe­lussa. Urhool­li­suu­des­taan oli hän Ruot­sin kunin­kaalta saa­nut Miekka­tähdistön meta­lin kun­nia­mer­kiksi. Sodan pää­tet­tyä eli hän koti-pitä­jäs­sään pie­nessä tor­passa. Vai­monsa oli kuol­lut jo 5 vuotta tätä ennen. Ainoa elossa oleva lap­sensa, tytär, sanot­tiin ole­van naimi­sessa talon­miehen kanssa. Näin kuului mutka­toin elämän­kerto­mus, johon saar­naaja jat­koi moni­aita lem­peitä sano­ja sii­tä kii­tol­li­sesta ja rak­kaasta muis­tista, jossa ur­hool­li­nen, us­kol­li­nen ja re­hel­li­nen isän­maan puo­lus­taja, ol­koon yl­häi­sempi tahi al­hai­sempi, aina on pi­det­tävä.


Lähteitä: Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Linkit tekstissä. 

 

9. syyskuuta 2021

Taitavat Björkfeltin naiset

Sauvon kudontakoulun johtajattarella Eva Björkfeltillä oli kolme veljeä ja viisi aikuiseksi elänyttä sisarta. Kaikki sisaret olivat jollain tavalla mukana Sauvon kudontakoulun toiminnassa.
 
Gustava Lillberg (1803–1894)
 
Gustava oli lapsuudenkodistaan lähdettyään piikana Paraisilla ja muutti sitten vuonna 1822 Sauvoon tätinsä Eva Hellmanin luo. Sisar Eva oli sieltä vähän aiemmin lähtenyt Benvikin kouluun. Vuonna 1824 Gustava avioitui jahtivouti Herman Henrik Hangelinin kanssa ja muutti Karunan Thomasböleen. Lapsia syntyi viisi, mutta vain vuonna 1827 syntynyt Herman Nikolai selvisi lapsuusiän taudeista. Jahtivouti Hangelin kuoli vuonna 1833, ja parin vuoden kuluttua Gustava solmi uuden avioliiton suutari Otto Lillbergin kanssa. Gustavan ja Oton esikoinen kuoli hänkin pienenä. Aikuisiksi selvisivät Otto Verner s. 1839, Adolf Viktor s. 1840 ja Amanda Gustava s. 1843.
 
Ensimmäisessä avioliitossa syntynyt Herman Nikolai Hangelin kävi Mustialan maanviljelysopistoa 1846–1848 ja oli sen jälkeen muun muassa kirjanpitäjänä Kärkkisten säterissä Karunassa. Vuosina 1852–1857 Hangelin oli majoitusmestari Suomen meriekipaasissa. Merkintöjen mukaan hän oli silloin leskimies. Toisen avioliiton lapsista Otto Verner asui itsellisenä Karunassa, Adolf Viktorista tuli suutarimestari Turkuun ja Amanda Gustava avioitui kauppalaivuri Anders Enok Henrikssonin kanssa.
 
Gustavan nimi mainitaan useimmissa Sauvon palkinnonsaajien luetteloissa. Vuonna 1839 Otto Fock lähetti Sauvosta 36 kutojan kangasnäytteet ja kiitti saatekirjeessään erityisesti Gustava Lillbergiä. joka oli kyseisen vuoden aikana kutonut 82 1/2 kyynärää 4. luokan palttinaa. Fockin mukaan Gustava oli myös vuosittain maksua vastaan kutonut kangasta Turun kehruukoulun toimittamasta langasta. Gustavan pätevyydestä on osoituksena se, että hänet nimitettiin Evan kuoltua Sauvon koulun väliaikaiseksi johtajattareksi.
 
Anna Björkfelt (1806–1874)
 
Anna oli Eva Björkfeltin sisarista nuorin. Vuodesta 1829 hän oli piikana Tapilan kartanossa Sauvossa. Vuonna 1849 alkavassa rippikirjassa hänen tittelikseen on merkitty neito (jungfru) ja etunimeksi Johanna – ilmeisesti työtehtävät olivat muuttuneet tavanomaisia piian töitä hienommiksi. 1850-luvun alussa Annasta eli Johannasta tuli Tapilan taloudenhoitajatar.
 
Anna Björkfelt sai kudonnaisistaan palkintoja jo koulun toiminnan alkuvuosina. Hän oli Sauvon kiertävän koulun ensimmäisiä oppilaita ja sai vuonna 1831 parin muun oppilaan ohella Talousseuralta hopealusikan "suuren kelwollisuutensa tähden waimollisissa toimituksissansa Kehrohuonessa". Kutomista näyttää Annan lisäksi harjoittaneen moni muukin Tapilan piika. Isäntäväki suhtautui myönteisesti Talousseuran ajatuksiin maaseudun elinkeinojen kehittämisestä, ja olivathan taitavat kutojat talonkin kannalta hyödyllisiä. Kartanon vuodesta 1855 omistanut Nils Otto von Bonsdorff oli myös Sauvon koulun johtaja Otto Fockin luovuttua tehtävästä vuonna 1853.
 
Anna oli arvostettu työntekijä. Tapilan laamannitar Ulrika von Bonsdorff (1781–1855) lahjoitti taloudenhoitajattarelleen hopeisen taskukellon, ja vuonna 1862 Anna sai hopeisen kahvikannun kunnianosoituksena pitkästä palveluksesta Tapilassa. Hän oli jo aiemmin saanut isäntäväeltään hopeisen kermanekan.
 
 
 
Kuva: Lundgren Olof Robert, v. kahvikannu; Suomen Talousseuran palkintokahvikannu. Finna fi. Turun museokeskus. CC BY-ND 4.0. Anna Björkfelt sai kannun pitkäaikaisesta palveluksesta Tapilassa. Myös hänen saamansa kello, hopealusikka ja kermanekka on lahjoitettu Turun museokeskukselle. Lahjoitustiedoista käy ilmi, että Anna oli saanut kermanekan 16 vuoden uskollisesta palveluksesta.

 
 
Kahvikannun saadessaan Anna oli ollut talossa yli 30 vuotta, mutta jatkoi vielä senkin jälkeen taloudenhoitajattarena. Hän kuoli kuumeeseen 67-vuotiaana 15.2.1874.
 
Hedvig Blomqvist (s. 1797) ja tytär Edla Andström (1827–1901)
 
Evaa kolme vuotta nuorempi Hedvig Björkfelt vihittiin Paraisilla vuonna 1826 avioliittoon kirvesmies Carl Blomqvistin kanssa. Paraisilla syntyivät kaksoset Carl ja Edla Hedvig 2.6.1827. Poika kuoli ilmeisesti pienenä. Turussa syntyivät Carl Vilhelm 1829, Anders Johan 1832 ja Clara Gustava 1836.
 
Tytär Edla tuli Sauvon Tapilaan vuonna 1843. Ammattina oli ensin piika ja myöhemmin kamarineito (kammarjungfru). Vuonna 1858 hän sai Talousseuralta kullatun hopeisen ruokalusikan erinomaisesta taitavuudestaan hienojen kankaiden kutojana. Työnantaja palkitsi hänet pitkäaikaisesta palveluksesta Talousseuran myöntämällä hopeisella sokerikolla vuonna 1862.
 
Vuonna 1868 Edla meni naimisiin Johan Imanuel (Emanuel) Andströmin kanssa ja muutti Turkuun. Hän oli silloin jo 41-vuotias. Andström oli Edlaa yhdeksän vuotta nuorempi ja ammatiltaan meritullivahtimestari, myöhemmin isännöitsijä.
 
Andströmin pariskunnalta ei jäänyt rintaperillisiä. Vuonna 1897 puolisot tekivät keskinäisen testamentin ja määräsivät, että toisen kuoltua jälkeenjäänyt puoliso saa pesän hallintaansa. Pariskunnan tai ainakin Edlan sydäntä lähellä oli pakanalähetys: testamentissa säädettiin, että jos vaimo kuolee ennen miestään, mies lahjoittaa omaisuudesta 3000 markkaa pakanalähetykselle. Edla kuoli 4.2.1901, ja yhdeksän vuoden leskeyden jälkeen vuonna 1910 Johan Imanuel Andström solmi avioliiton Ida Augusta Törnin kanssa.
 
Edlalla oli ollut läheinen suhde tätiinsä Anna Björkfeltiin, olihan heillä yli 20 yhteistä työvuotta Tapilassa. Anna oli jättänyt Edlalle saamiaan palkintoja, mikä käy ilmi Turun Sanomien uutisesta vuonna 1919. Leskirouva Ida Augusta Andström lahjoitti silloin puolisonsa Johan Imanuel Andströmin jälkisäädöksen mukaisesti Turun kaupungin historialliselle museolle Annan Talousseuralta ja Tapilasta saamat hopeaesineet, Edla Blomqvistin hopealusikan ja sokerikon sekä Johan Imanuel Andströmin majuri A. von Bondsdorffilta pitkäaikaisesta palveluksesta saaman kermamaljakon kauhoineen.
 
Ei ole selvinnyt, mikä palvelussuhde Andströmillä oli von Bonsdorffien kanssa.
 
Ulrika Sjöström (s. 1799) ja tytär Gustava Vilhelmina
 
Ulrika Björkfeltin puoliso oli Carl Sjöström, s. 1785, muonatorppari ja myöhemmin Kurun torppari Paraisten Holmossa (Mielisholm). Lapsia syntyi kolme: esikoisena Gustava Vilhelmina vuonna 1834, sitten Johan Ulrik 1837 ja nuorimpana vuonna 1840 Carl August, joka kuoli pienenä.
 
Carl Sjöström kuoli vuonna 1847, ja Ulrika eli sen jälkeen itsellisenä leskenä Paraisilla. Ulrikan kangasnäytteitä on lähetetty Sauvon kautta, ja hän sai useita Talousseuran palkintoja. Tytär Gustava Vilhelmina lähti vuonna 1850 oppilaaksi Sauvon kudontakouluun ja poika Johan Ulrik palveluspaikkoihin. Gustava Vilhelmina palasi Paraisille jo 1851 ja palveli piikana eri taloissa.
 
Marian tyttäret Eva Lovisa ja Wendla Serafia Westerholm
 
Eva Björkfeltin sisarista vanhin, Maria (1789–1850), oli päätynyt emännäksi Paraisten Västermäloon. Kaksi hänen tyttäristään tuli oppilaiksi Sauvon kouluun. Eva Lovisa, s. 1825, muutti Karunaan 1845 ja oli rippikirjan mukaan piikana tätinsä Evan luona Ruskullan Mellangårdissa vuodesta 1846. Hän lienee ollut Evan oppilas jo silloin, sillä hänet palkittiin 64 kyynärän 3. luokan kudonnaisesta vuonna 1847. Kouluun hänet on merkitty vuonna 1849. Wendla Serafia, s. 1834, tuli Paraisilta vuonna 1851. Molemmat tytöt ottivat sukunimen Westerholm.
 
Eva Lovisa meni vuonna 1853 naimisiin turkulaisen kirvesmiehen oppipojan Johan Ludvig Karlssonin kanssa. Häät pidettiin kudontakoululla Kärkniemessä, minkä jälkeen pariskunta muutti Turkuun. Samana vuonna avioitui myös sisar Wendla Serafia. Hänen puolisonsa oli Stor Tiivilän leskeksi jäänyt isäntä Gustaf Reinhold Nordström Karunasta.
 
Lähteitä:
ÅAB FHS, B I 21, B I 24, D XVI 3.
KA Sta, Gs: 38 Suomen talousseuran tilitykset tositteineen 1847.
Turun Wiikko-Sanomat 16.4.1831, Åbo Underrättelser 20.11.1862, Åbo Tidning 5.2.1901, Suomen Wirallinen Lehti 21.3.1901, Turun Sanomat 5.7.1910 ja 8.10.1919. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkit tekstissä.
Turun museokeskus. Tutkija Kari Hintsalan tiedonanto 30.8.2021.
SSHY. Jäsensivut.


2. syyskuuta 2021

Anna Lisa Gädda

Anna Lisa Andersintytär Gädda oli Benvikin neito numero 10. Hän oli opin­ahjossa vuosina 1818–1821 ja val­misti sinä aika­na 22¾ kyy­nä­rää toisen ja 35 kyy­nä­rää kolman­nen luokan kan­gasta, yh­teensä 87¾ kyy­nä­rää.




Anna Lisan käsialanäyte vuodelta 1821. Vuonna 1818 hän raapusti nimikirjoituksen kohtaan puu­merkin. Myöhempinä vuosina nimen ja nimi­kirjoituksen paikalla oli usein Anna Lisa Anders­dotter tai pelkäs­tään etu­nimi Anna Lisa. Lähde: KA Sta, Gs:14.


Anna Lisa palasi Benvikistä vanhempiensa luo Närpiön Västra Yttermarkiin ja muutti sieltä vuonna 1827 Kåtnäsin kylään talollisen poika Johan Andersin­poika Klockarsin vai­moksi. Heidät vihittiin 7.12.1827. Johan oli synty­nyt 3.10.1802 Klockarsin talossa, johon hänen isän­sä oli tul­lut vävyksi. Isä oli syntynyt Bäck­byn kylässä. 

Anna Lisalle ja Johanille syntyi När­piös­sä yhdeksän lasta:

Johan Petter 10.2.1828
Lisa Johanna 11.2.1829
Clara Sofia 11.3.1831
Karl Erik 13.9.1832
Johan Petter 20.6.1834
Gabriel 19.2.1836
Anna Lisa 12.10.1838
kuolleena syntynyt lapsi 20.8.1841
Klara Sofia 22.10.1842.

Vanhimmat lapset Johan Petter ja Lisa Johanna kuolivat alle vuoden iässä. Seuraavaksi van­him­mat lapset Clara Sofia ja Karl Erik kuoli­vat vuonna 1860 isorokkoon.

Anna Lisa ja Johan asuivat Klockarsissa vuoteen 1849, jolloin he muut­ti­vat nel­jän lap­sensa kanssa Pirtti­kylään (Pörtom) Södermanin taloon. Sukunimi vaihtui Klockarsista Södermaniksi. Pirttikylän vuosien 1867–1884 rippikirjan mukaan Johan kuoli vuonna 1867 ja Anna Lisa seuraavana vuonna.

Anna Lisan ja Johanin poika Johan Petter käytti käräjä­pöytä­kir­joista pää­tellen ainakin joskus toista nimeä Petter. Hän sai vuosina 1851 ja 1853 sakkoja toi­selle kuulu­van omai­suuden rikko­mi­sesta ja sapatti­rikok­sesta. Johan Petter muutti Pirttikylässä Södermanin talosta Kaasin taloon ja edel­leen Nord­maniin. Suku­nimeksi vakiin­tui Nordman. Johan Petterin puoliso oli Maja Lisa Mickelin­tytär Asp­näs, joka oli syntynyt Närpiön Överträskissä 20.10.1836. Heille syntyi Pirtti­kylässä aina­kin kahdek­san lasta: Johan Erik 1.7.1858, Karl Petter 12.6.1863, Matts Wil­helm 25.7.1866, Mickel 28.7.1869, Anders Henrik 6.3.1872, Maria 25.1.1875, Gab­riel 29.7.1876 ja August 2.12.1884.

Anna Lisan ja Johanin poika Gabriel asui vanhem­piensa kuoleman jälkeen samassa Söder­manin talossa, jossa van­hem­matkin olivat asuneet. Hän meni naimi­siin 2.8.1833 syntyneen Anna Stina Mickelin­tyttären kanssa. Sekä Gabrielilla että Anna Stinalla näkyy vuo­sien 1867–1884 rippi­kirjassa rikos­kirja­merkintä. Paris­kunnalle syntyi Pirtti­kylässä ainakin seuraa­vat lapset: Johan­nes 6.5.1861, Anna Lisa 1.11.1865, Karl Petter 21.9.1870, Gabriel 14.8.1876, Maria 14.8.1876 ja Johanna Sofia 18.8.1879. 

Serkukset Johannes Gabrielin­poika Söderman ja Karl Petter Johanin­poika Nordman menivät naimi­siin perä­jälkeen vuoden 1887 alussa. Itsellisen poika Johannes Söderman vihit­tiin 21. tammi­kuuta kas­vatti­tytär Maria Johanin­tytär Söder­manin kanssa ja tarkk'­am­puja Karl Petter Nordman 5. helmi­kuuta itsel­lisen tyttären Anna Stina Mattsin­tytär Dahl­bergin kanssa. 

Veljensä Johan Petter Nordmanin lailla Gabriel Södermanillakin oli poika Karl Petter. Tämän Karl Petterin puo­liso oli Edla Sofia Johanin­tytär Berts. Vuonna 1871 synty­nyt Edla Sofia oli Abraham Bertsin vaimon Anna Sofia Mattsin­tyttä­ren ensim­mäi­sestä avio­lii­tosta. Edla Sofian isä oli Johan Erik Träsk­backa. Karl Petter ja Edla Sofia asuivat Musta­saaren Veik­kaa­lan kylässä.

Johan Petter Nordmanilla ja Gabriel Södermanilla oli kummallakin myös Gabriel-nimiset pojat, jotka vie­läpä syntyivät samana vuonna. Gabriel Gabrielin­poika Söder­man muutti Yhdys­valtoihin. Ensim­mäi­sen maail­man­sodan rekiste­röinti­kor­tissa hänen nimek­seen on kir­joi­tet­tu Gab­riel Sie­der­man.

Lähteitä:

KA Sta, Gs:14.
SSHY:n jäsensivut
www.ancestry.com.












26. elokuuta 2021

Kudontakoulun johtajatar Eva Björkfelt

Jo ennen kuin Sauvon kudontakoulun toiminta saatiin käyntiin, lähetettiin pitäjästä vuonna 1825 Talousseuralle näytteet ja palkintoanomukset kahdesta kudonnai­sesta. Toinen oli Eva Björkfeltin valmistama 22 kyynärän kangas. Toisen kankaan, pituudeltaan 38 kyynärää, oli kutonut talollisen tytär Leena Kaisa Andersintytär Thomasbölestä itse kasvattamastaan ja kehräämästään pellavasta. Leena Kaisa oli itsekseen opetellut kutomista Talousseuran muutama vuosi aiemmin julkaiseman oppaan avulla.

Leena Kaisalle ei kuitenkaan palkintoa sillä kertaa tullut, mitä kirkkoherra Tolpo myöhemmin ihmetteli. Hänen mukaansa Leena Kaisa oli paikkakunnalla ensimmäi­nen kilpikangasta (dräll) kutonut kansannainen ja ensimmäinen, joka ylipäätään oli anonut palkintoa tai halunnut osallistua opetukseen.

Vuonna 1826 palkintoja anottiin yhdeksälle oppilaalle. Lisäksi lähetettiin näytteet Eva Björkfeltin ja Tapilan kartanossa palveluksessa olleen toisen Benvikin neidon, Anna Karolina Radinin, kankaista. Kaikki kutojat palkittiin. Seuraavana vuonna palkintoanomuksia oli 24. Näytteen lähettäneistä kahdeksan ei ennen opetukseen tuloaan "ollut koskaan viskellyt sukkulaa", mikä oli tehnyt opettajan työstä varsin haasteellista.

Koulun vaikutus oli alkanut näkyä. Vuonna 1828 pitäjänkokouksessa käsiteltiin 26 kutojan näytteet, ja seuraavana vuonna niitä oli 19. Kaikista pitäjässä kudotuista kankaista ei ollut saatu näytettä, koska monet oli jo myyty eteenpäin. Näytteitä ei myöskään ollut useiden kutojien valmistamista nenäliinakankaista. Kirkkoherra Tolpo välitti sauvolaisille Talousseuran erityiskiitokset ja jakoi palkintoina hopea­lusikat seuraaville erinomaisille kutojille: piika Lovisa Härmell, talollisten tyttäret Maria Wahlsten ja Leena Kaisa Andersintytär, piika Erika Nordman ja Johanna Lilja. Eva Björkfelt sai kiitokset kotiteollisuuden edistämiseksi tehdystä työstä.

Pöytäkirjassa vuodelta 1830 kerrotaan myös nenäliinojen kutojista: Fredrika ja Lovisa Wikström sekä Carolina Ekbom olivat kukin kutoneet kaksi tusinaa, Anna Björkfelt kolme ja Lovisa Härmell neljä tusinaa.

Vuoden 1837 lopulla Eva Björkfelt kuittasi kapteeni Fockilta saamansa vuosipalkan 200 ruplaa, vuokran 75 ruplaa ja kyytikustannukset 12 ruplaa pankkoseteleinä. Kyytikustannuksista voisi päätellä, että hän vielä kiersi pitäjässä antamassa opetusta. Hän teki kyllä myös muita muun muassa tarvikkeiden hankintaan liittyviä matkoja. KA Sta, Gs: 30 Suomen talousseuran tilitykset tositteineen 1838–1839.

 
Pellavakankaat oli alun perin jaettu kolmeen palkkioluokkaan loimilankojen määrän mukaan. Vuodesta 1835 luokkia oli neljä. Vuonna 1845 palkkioiksi määrättiin 15, 20, 25 ja 30 kopeekkaa kyynärältä. Sen lisäksi maksettiin viiden kopeekan lisäys jokaisessa seuraavassa luokassa, jossa lankaluku oli 200 lankaa edellistä luokkaa suurempi. Tämä innosti kutomaan entistä hienompia kankaita. Palkinnontavoitteli­joiden suuren määrän vuoksi palkkioita myöhemmin alennettiin, mutta ne nousivat edelleen hienousluokasta ylempään siirryttäessä.
 
Sauvosta lähetettiin näytteitä vuosittain, ja parhaina vuosina palkintojakin tuli kymmenittäin. Esimerkiksi vuonna 1840 Otto Fock lähetti  Talousseuralle 42 näytettä. Palttinaa oli valmistunut yhteensä reilut 2000 kyynärää ja sen lisäksi 114 nenäliinaa sekä 51 kyynärää kilpikangasta, jonka oli kutonut Eva Björkfelt. Kilpikangasta kutoivat myös etevimmät oppilaat, muun muassa Agatha Melander ja Emilie Norlin.

Avioliitto

Eva Björkfelt asui Benvikistä paluunsa jälkeen tätinsä Eva Hellmanin ja tädin puolison Johan Söderholmin luona Sauvon Ruonlahdessa. Kesäkuussa 1830 hän muutti Karunaan solmittuaan avioliiton Ruskullan Mellangårdin isännän Karl Gustaf Sjöblomin kanssa. Sjöblom oli leskimies – hänen aiempi puolisonsa, miestään 18 vuotta vanhempi Hedvig Jakobintytär, oli kuollut edellisenä vuonna. Taloudessa asuivat Sjöblomin ja Hedvig Jakobintyttären vuonna 1824 syntynyt poika sekä Hedvigin poika hänen aiemmasta liitostaan. Eva Björkfeltin kanssa syntyivät Karl Johan 14.9.1831 ja Eva Maria 12.5.1835. Pojan kummeina olivat varatuomari Fredrik Tillman, rouva Charlotta Zidbäck, rustmestari Joseph Bryggman puolisoineen sekä heidän poikansa Ludvig ja tyttärensä Anna Charlotta. Eva Marian kummeina olivat kappalaisen rouva Zidbäck, Fröbölen neiti Catharina Lovisa Blom, suutari Otto Lillberg vaimonsa Gustava Björkfeltin kanssa, tilanomistaja Johan Bryggman sekä Anette eli Anna Björkfelt.

Täti Eva Hellman puolisoineen oli muuttanut samaan aikaan Eva Björkfeltin kanssa Karunaan, missä pariskunta on merkitty Mellangårdin rippikirjan sivulle. Söderholm kuoli pian muuton jälkeen, ja Eva Hellman on jo vuoden 1833 henkikirjassa merkitty Kärkniemeen (Kärknäs) kapteeni Fockin säteriin, jonne kudontakoulukin oli muuttanut. Lähellä asui myös Evan sisaruksia: veli Salomon ja sisar Gustava Karunassa ja emäseurakunnan Sauvon puolella sisar Anna. Evan taitaviin sisaruksiin ja heidän jälkeläisiinsä palataan blogissa myöhemmin.

Vaikka Eva Björkfelt oli naimisissa ja kahden lapsen äiti "madam Sjöblom", hän ei jättänyt työtään koulussa. Avioliitto ei tainnut olla aivan ongelmaton, sillä puolisolla oli taipumusta juopotteluun ja riitelyyn naapureiden kanssa. Karl Gustaf Sjöblom luopui talonpidosta vuonna 1851, jolloin hän ja Eva myivät Mellangårdin pojalleen ja pojan kihlatulle. Vanhemmat pidättivät itselleen asuinkamarin ja syytinkinä tavanomaisten elintarvikkeiden ja polttopuiden lisäksi laajat oikeudet käyttää talon muita tiloja ja maita. Kauppakirjassa mainitaan myös, että jos myyjät hyväksi näkevät, tulee ostajan kunnostaa heidän Kärkniemen säterin mailla omistamansa asuintupa lisärakennuksineen, jolloin oikeudet Mellangårdin taloon poistuvat. Eva Björkfelt asui ainakin ajoittain mainitussa Kärkniemen talossa, sillä hänen asuinpaikakseen sanotaan myöhemmissä palkintoluetteloissa Kärknäs. Henki- ja rippikirjoissa Eva on merkitty Mellangårdiin eli Keskitaloon.

Karl Gustaf Sjöblom kuoli vuonna 1857, ja poika Karl myi kotitalon samana vuonna. Kauppakirjan mukaan uuden omistajan tuli maksaa Evalle syytinkiä "uuden sopimuksen mukaan". Tietoa syytingin sisällöstä ei ole löytynyt, mutta se ei varmaankaan ollut aiemman veroinen. Henkikirjassa 1860 Mellangårdiin eli Keskitaloon on merkitty "entisen asukkaan leski Eva, vanha, hänen vävynsä ja tyttärensä". Eva oli kuitenkin hyvässä työkunnossa vielä edellisenä vuonna, sillä 19.12.1859 päivätyssä palkinnonsaajien luettelossa madam Eva Sjöblomille on myönnetty palkkio 46 1/2 kyynärän 7. luokan kudonnaisesta, viisi ruplaa 11,5 kopeekkaa. Se oli viimeinen vuosi, jolloin Talousseura maksoi palkkioita naisten kotiteollisuus­tuotteista.
 
Evan pojan Karl Johanin ensimmäinen puoliso kuoli vuonna 1855. Avioliitto oli lapseton. Toisen puolisonsa Karolina Johanna Söderholmin kanssa Karl Johan sai kuusi lasta. Tytär Eva Marian puoliso oli Josef Herman Karlsson. Heillä oli vain yksi lapsi, Karl Reinhold, joka kuoli nuorena. Eva Maria oli ollut äitinsä opissa, sillä ainakin vuoden 1854 palkinnonsaajien luettelossa mainitaan "talollisen tytär Eva Sjöblom Ruskullasta". Hän oli silloin 19-vuotias.
 
Eva Björkfelt kuoli kuumeeseen 27.8.1860 hieman alle 66-vuotiaana. Hän oli ollut Sauvon kudontakoulun johtajattarena 35 vuotta. Evan sisar Gustava Lillberg nimitettiin väliaikaiseksi opettajaksi kouluun, joka kuitenkin lopetti toimintansa aika pian tämän jälkeen.
 
 
Suomen talousseuran kokousta 24.9.1860 käsittelevässä uutisessa Finlands Allmänna Tidningenissä 10. lokakuuta 1860 todetaan, että madam Sjöblomin perilliset saivat kymmenen hopearuplaa hautausavustuksena.

 
Perunkirjoitus pidettiin 29. syyskuuta. Jälkeenjäänyt omaisuus oli jo myyty huutokaupassa ja tuotoksi oli saatu 177,19 hopearuplaa. Kun köyhäinosa, hautaus- ja perunkirjoituskulut sekä velat oli vähennetty, jäi perillisten kesken jaettavaksi vajaat 73 hopearuplaa.
 
 
 
Lähteitä:
KA Sta, Gs: 31–Gs: 51 Suomen talousseuran tilitykset tositteineen 1840–1864.
ÅAB FHS, D XVI 3; B I 24; D XV 14; A II 4.
KA Tku, Piikkiön ja Halikon al. tk. Cba1: 15 Sauvon käräjäkunnan lainhuudatusasiain pöytäkirjat 1752–1853; Cba3: 15 Sauvon lainhuudatusasiain pöytäkirjat  1856–1858; Ec:16 Perukirjat 1860.
Finlands Allmänna Tidning, 10.0.1860, nro 238, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkki tekstissä.
Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.
SSHY. Jäsensivut.





19. elokuuta 2021

Rakkaus voittaa

Vasili ja Miina

Joensuun ortodoksisesta seurakunnasta lähetettiin 9. touko­kuuta 1896 seuraa­van­lainen todis­tus:

 


Todistus. Täten todistan, että Värt­silän teh­taal­ta Joen­suun Kreikka­lais-Venä­läistä seura­kuntaa kau­pan hoi­taja Vasi­lij Savelin­poika Jeska­nen synt. 20.7.1871 Herran Pyh. Ehtool­li­sella on käy­nyt, on puh­das mai­nei­nen, on poika-mies, ja on ilmoit­ta­nut aiko­vansa mennä kris­til­li­seen avio­liittoon Värt­silän teh­taalta vainaajan kaup­pian Maksim Molda­kovin lesken Miina Molda­kovin o. s. Kem­pas kanssa; mutta kuin vai­naaja Mol­dakov on yllä­maini­tulle Vasi­lij Jeska­selle eno ja siis leski tulee ole­maan hänelle täti, jossa suvussa Kreik­ka­lais-Katho­lisen kir­kon lain mukaan on kielet­ty avio­liit­toon vihki­minen, niin siitä syystä Joen­suun Kreik­kalais-Venä­läisen seura­kun­nan kirkko­herran viras­to ei voi ottaa yllä­mai­nit­tua paris­kun­taa kuu­lu­tukseen ennen, kuin he eivät tuo Suomen Kreikka­lais-Venä­läi­seltä Arkki­piis­palta kir­jaal­lista lupaa mennä avio­liit­toon. 


Kirjeen päähenkilö Vasili Jeskanen syntyi 20.7.1871 Korpiselän pitäjän Hoilolan kylässä. Vasilin vanhemmat olivat populi eli tilaton Savel Fomanpoika ja Matrona Petrintytär. Savel oli Korpiselän ortodoksisen seurakunnan rippikirjojen mukaan kymmenen vuotta vaimoaan vanhempi. Esimerkiksi vuoden 1874 rippikirjassa Savel on merkitty 48- ja hänen vaimonsa 38-vuotiaaksi (Savel eli Savva on mies numero 610 ja Matrona nainen numero 582). 

Vasilin vaimokseen kaavailema Vilhelmiina eli Miina Kempas syntyi 31.12.1860 lam­puo­ti Pekka Kem­pakselle ja Anna Saira­selle Pälk­järven Ano­niemen kylässä.  

Suistamon ortodok­si­sen seura­kunnan met­rikan mukaan Miinan avio­mies, kaup­pias Maksim Petrin­poika Molda­kov kuoli 22.7.1894 Koiri­vaarassa 57-vuotiaana. Kuolinsyy oli kolera. 

Jos Maksim oli Vasilin eno, Matrona Petrin­tytär oli Maksim Molda­kovin sisar, mikä käykin ilmi Korpi­selän ortodoksi­sen seura­kunnan kirkon­kirjoista. Kun Savel Foman­poika Jes­ka­nen ja Mat­rona Pet­rin­tytär meni­vät naimi­siin heinä­kuussa 1855, Matronan sanot­tiin ole­van kuol­leen talol­lisen Petr Jefi­movin tytär. Toden totta: sisa­ruk­set Maksim ja Matrona näky­vät Korpi­selän rippi­kirjoissa sa­mas­sa per­heessä vuo­teen 1854 asti. 



Petr Jefiminpoika Moldakov, vaimo Jefimia Romanintytär ja lapset Maria, Kirill, Jefim, Matrona,  Jevdokia, Maksim ja Feodor Korpiselän ortodoksisen seurakunnan vuoden 1843 rippikirjassa. Matrona on 7- ja Maksim 6-vuotias. 


Vilho ja Anna

Joensuun ortodoksisen seurakunnan kieltäytymisestä huolimatta Vasili eli Vilho Jeskanen sai kuin saikin Miinansa. Ruskea­lan lute­ri­lai­sen seura­kun­nan vuo­sien 1900–1909 rippi­kirjassa maini­taan sivulla 21 kaup­pias Vilho Jeska­nen ja vaimo Anna Jes­kanen. Syn­tymä­ajasta näkyy, että Anna on sama hen­kilö kuin aikai­semmin mai­nittu Miina. Ruskealan seuraa­vaan rippi­kirjaan on kirjattu myös tytär Niina Jeskanen. Rippi­kirjan mukaan paris­kunta vihit­tiin avio­liittoon 26.8.1896 ja tytär syntyi Tohma­järvellä 11.4.1897. Niina pääsi vuonna 1912 Sorta­valan emäntä­kou­luun, mutta hänen elä­mänsä päät­tyi jo 17-vuo­ti­aana.


Niinan kuolinilmoitus julkaistiin Karjala-lehdessä 25.9.1914.
Vanhem­pien nimet ovat ilmoituk­sessa Miina ja Vilho Jes­kanen
.

Annan kuolinilmoitus julkaistiin Laatokka-lehdessä 4.3.1937: "Syvän surun murta­mana ilmoitan, että Jumala kaikki­viisau­des­saan kut­sui luo­tani ijäi­seen lepoon rak­kaan vaimoni Anna Jeska­sen (o. s. Kempas) joka 77:llä ikä­vuodel­laan kuoli äkkiä koto­naan Harlun Häys­kyn­vaa­rassa maalis­kuun 2. päivänä 1937. Vilho Jeska­nen." 

Vilho ehti mennä toi­siin naimi­siin mutta kuoli hän­kin saman vuo­den loka­kuussa. Hänen kuolin­ilmoi­tuk­sensa jul­kais­tiin Koti­maa-lehdessä 15.10.1937: 

Rakas mieheni, kauppias Vilho Jeskanen syntynyt 20.7.1871, sai äkkiä kut­sun Tai­vaal­li­sen Isän ko­tiin kodis­saan Har­lun Lähteen­mäellä 10.10.1937. Rakkau­della kaivaten Mart­ta Jeska­nen.

Mä toivon, ett' tai­vaassa nähdä sun saan ja pyhiä kasvo­jas' ylis­tää vaan, ja juh­lia jou­kossa enkel­tes' ja rie­muita ees­sä sun istui­mes'. 


Lähteitä: 

KA Jns Joensuun ort. srk, II Da:1 Lähetettyjen kirjeiden toisteet 1894–1922. 

Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Sanomalehdet Karjala 25.9.1914, Laatokka 14.3.1912 ja 4.3.1937, Kotimaa 15.10.1937.

 

 

 

 

 

 

 

12. elokuuta 2021

Pakko mennä naimisiin

Vähän yli 30-vuotias Heikki (Henrik) Juhonpoika ja kymmenen vuotta nuorempi Sesilia (Cecilia) Eerikintytär olivat palveluksessa Lopella Salon kartanossa, Sesilia piikana ja Heikki renkinä. Syyskuun 1. päivänä 1828 heille syntyi poikalapsi, joka sai nimekseen Aleksanteri. Pariskunta ei ollut naimisissa, mutta Heikki on mainittu lapsen isänä jo kastetiedoissa.

Lokakuun 12. päivänä Sesilia sai synninpäästön. Heikki sen sijaan ei joutunut kirkonmiesten puhutteluun. Voi olla, ettei Heikkiä Lopelta tavoitettukaan, sillä myöhemmin annetun todistuksen mukaan hän oli jo samana vuonna muuttanut Renkoon.

Kruununnimismies Otto Tammelander haastoi viran puolesta Sesilian ja Heikin käräjille vastaamaan salavuoteudesta. Asiaa päästiin käsittelemään talvikäräjillä 30.3.1829. Paikalle tulivat asianosaiset sekä todistajiksi haastetut sotilas Fredrik Hurt ja piika Maria Matintytär. Sesilia ja Heikki myönsivät salavuoteuden, mutta sanoivat, että lapsi oli saatettu alulle avioliittolupauksen alla. Siihen vedoten Sesilia vaati nyt Heikkiä täyttämään lupauksensa eli viemään hänet vihille. Heikki sanoi olevansa siihen valmis.

Voimassa olevan lain mukaan
Jos mies yhteyttä pitä morsiammens canssa; niin on se awiokäsky, joka pitää wihkimisellä päätettämän – –.

Koska salavuoteus oli tapahtunut avioliittolupauksen alla, oikeus päätti, ettei kumpaakaan osapuolta siitä sakoteta. Sen sijaan määrättiin naimisen kaaren 3 luvun 10 §:n ja pahanteon kaaren 54 luvun ensimmäisen pykälän nojalla, että Sesilian ja Heikin tulee asiaankuuluvien kuulutusten jälkeen mennä vihille. Molempien tuli myös pahanteon kaaren 53 luvun viidennen pykälän nojalla maksaa "ajattomasta vuoteudesta" Lopen kirkonkassaan sakkoa kaksi taalaria eli 96 kopeekkaa hopeassa tai varojen puuttuessa korvata sakot kirkon hyväksi tehdyllä työllä. Kruununnimismiehen tuli katsoa, että vihkiminen tapahtuisi, ja puuttua asiaan, jos jompikumpi hangoittelisi vastaan.

Kun Heikki jätti Renkoon muuttokirjan vuoden 1830 joulukuussa, ei pariskuntaa vielä ollut vihitty ja Heikki oli saanut jo yhden varoituksen. Mies muutti palveluspaikkaa useaan otteeseen. Sesilia elätti poikansa itsellisenä piikana Salossa, Vojakkalassa ja Räyskälässä. Salon Antinniemessä hänelle syntyi 12.6.1834 tytär Justiina, jonka isäksi on merkitty "lainalainen sulhanen Heikki Juhonpoika".
 
Runsaan kymmenen vuoden kuluttua esikoisen syntymästä pariskunta saatiin vihdoin kristilliseen avioliittoon. Kappalainen Wilenius vihki heidät Lopen kirkossa 23.2.1840. Heikki oli silloin renkinä Rengon Nevilän Iso-Pukkilassa ja Sesilia oli itsellinen piika Räyskälässä. He eivät kuitenkaan koskaan muuttaneet yhteen. Heikki kuoli Nevilässä "halvaukseen" heinäkuussa 1868 ja Sesilia "vesitautiin" kirkonvaivaisena Räyskälän Pietilässä 21.12.1884.
 
Heikki ja Sesilia
 
Heikki Juhonpoika syntyi Janakkalassa 11.12.1795 ja muutti Lopelle vuonna 1809, kun hänen isästään Juho Eerikinpojasta tuli kirkonkylän Uotilan lampuoti. Isä kuoli vuonna 1814. Äiti Leena (Helena) Reinholdintytär asui sen jälkeen vanhempien poikiensa Juhon ja Iisakin luona Joentakana ja Hirvijärvellä. Hän kuoli 95-vuotiaana 1852.

Toukokuun viidentenä 1805 syntyneen Sesilian vanhemmat olivat Rengon Ahoisissa syntynyt Eerik Matinpoika Käck (1769–1836) ja räätälintytär Leena Sofia Antintytär (1768–1806) Topenolta. Eerik Matinpoika perheineen asui ensin Topenolla ja myöhemmin torpparina Salonkylässä. Lapsia oli seitsemän, joista viisi saavutti aikuisiän. Sukunimi Käck näkyy ensimmäisen kerran vuonna 1797 syntyneen Justiinan kastetiedoissa, ja rippikirjassa 1798–1804 Eerik on tykkimies, mutta sen enempää ei sotapalveluksesta ole selvinnyt.

Lapset

Heikin ja Sesilian poika Aleksanteri (1828–1889) meni suutarinoppiin. Hän otti sukunimen Nyqvist ja toimi Räyskälässä kyläsuutarina. Aleksanterilla oli puolisonsa Maria Stiina Iisakintyttären kanssa viisi lasta, joista aikuisiksi elivät Vilhelmiina, s. 1860, Amanda Kustaava, s.1864, ja Adolf, s. 1867.

Äiti Sesilia pyysi kuulutuksia tyttärelleen: Sesilia Pietilä itelinen Räygälästä Pytä jos Heer frovasti oli Nin hyvä ja tekis kulutuks Hänen Tytärens Justina ja Aukstin Temper Ruotin kylän Trengi kansa Sesilian pynön ja Lupauxen kauta. Anetu se 4 päivä huhti kuuta v 1861. Torista Gustaf Terenius. KA (DA) Lopen srk Perukirjat 1848–1865. (Sisältää myös avioliittolupia).



Justiina Heikintytär avioitui vuonna 1861 Hunsalan Ruotsinkylän rengin Juho August Stenbergin (1835–1896) kanssa. Ilmeisesti Aukustia kutsumanimenään käyttänyt puoliso oli muonatorpparina Salonkylässä, Vojakkalassa ja Räyskä­lässä. Lapsia syntyi seitsemän, joista viisi eli aikuisiksi.


Lähteitä:
KA Hml Lopen seurakunnan arkisto, V: 2 Muut asiakirjat. Käräjäpöytäkirjan otteet.
Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki. Agricolaverkko.
SSHY. Jäsensivut.
 

5. elokuuta 2021

Kannettava kapakka

 eli
Onneton anniskeluyritys Joensuussa



Pöytäkirja pidetty Joensuun kaupungin Raastuvan Oikeuden istunnossa sanotun kaupungin Raatihuoneella Helmikuun 16 päivänä 1885. Saapuvilla olivat Pormestari J. A. Nystén sekä Raatimiehet Juho Nousiainen ja Simo Hirvonen.

Pöytäkirjan toimitti Pormestari Nystén. 

§: 9
  
  Ollen vielä Oikeuden edessä lausui Wiralli­nen Syyt­täjä Kaupungin­viskaali Niilo Henrik Aschan että tänne manattu ja huudettaessa itse saapuville tullut Mökki­läinen Niilo Liisan­poika Hir­vo­nen, Kiihte­lys­vaaran pitäjään Hammas­lahden kylästä, kuten Poliisi Joo­seppi Leväi­nen on Syyt­tä­jälle ilmi­antanut, on viime Tammikuun 17 päivänä Ajurin­lesken Maria Pötsö­sen portilla tässä kaupun­gissa myönyt ryypyt­täin viinaa, jonka vuoksi Syyt­täjä nyt vaati vasta­jata lailli­seen edes­vastauk­seeen sen­laisesta rikok­sesta kuin myös että vasta­jalta taka­varikkoon otetut kaksi ja puoli putelia viinaa tuomit­taisiin mene­tetyksi.

  Kanteesta kuultuna tunnusti vastaaja syytöksen oikeaksi, mutta ilmoitti olevansa luvattomasta viinan myönnistä manattuna myös Kiihtelys­vaaran pitäjään Kihla­kunnan Oikeu­teen ja vaati sen­tähden asian lykkää­mistä mainit­tuun Oikeu­teen, minkä jälkeen asian­omaiset käsket­tiin astu­maan ulos ja Oikeu­dessa

Määrättiin:

  Esiin­tulleesta syystä jätetään asia Syyttäjän jatkettavaksi Raastuvan Oikeuden kokouk­sessa Maanan­taina ensi­tulevan Maalis­kuun 9. päivänä, jolloin vastaaja tulkoon Oikeuteen saapu­ville jos hän tahtoo asiassa vielä kuul­luksi tulla ja Syyt­täjä anta­koon Oikeu­teen papin­todistuksen vastaajasta. Julis­tettiin.   

                                                                            – –



Ote Joensuun henkikirjasta vuodelta 1885. Korttelin 53 tontilla 4 (nykyinen osoite Kirkkokatu 5 / Kalastajankatu 14) asuu ajuri Petter Pötsösen leski [Maria] Elisabet. Hänellä on vuokralla ajuri Henrik Sorsa, äiti Anna ja renki Anders Koponen sekä kasööri Rosa Forstén, äiti Mathilda, sisaret Alida ja Olga ynnä piika Hilda Jässipäinen. 


Niilo on ilmeisesti valinnut anniskelu­paikan sattuman­varaisesti, sillä ainakaan kohdalle osuneen kiin­teistön asuk­kaita tuskin voitiin toivoa asiak­kaiksi. Rosa Bernhar­dina Forstén oli Joen­suun kau­pun­gin pitkä­aikainen rahaston­hoitaja. 

 – –


Wuonna 1885. Maaliskuun 9 päivänä kokountui Raastuvan Oikeus Joensuun kaupungissa Raatihuoneella. Saapuvilla olivat Pormes­tari Alfred Nystén sekä neuvosmiehet Juhana Nousiainen ja Simo Hirvonen.

Pöytäkirjan toimitti Pormestari Nystén. 

§: 21
  
  Uudelleen käsiteltäväksi otettaessa viimekuluneen Helmikuun 16 päivänä pidetyssä kokouksessa pöytä­kirjan §:9 alle alotettua, mutta siihen merkityn syyn vuoksi täksi päiväksi lykättyä asiaa, jossa Wirallinen syyttäjä kaupungin viskaali Niilo Henrik Aschan, poliisi­palvelia Jooseppi Leväi­sen ilmi­annosta, on luvat­to­masta viinan myön­nistä vaati­nut edes­vastausta mökin­mies Niilo Liisan­poika Hirvo­selle, Kiihtelys­vaaran pitäjään Mulon kylästä, tulivat mainitut aset molemmat itse huu­det­taessa saapu­ville.
    Edellinen pöytäkirja asiassa luettua ilmoitti syyttäjä ettei hän vielä ole saanut vjan papin­todistusta vaikka hän jo viime­kuluneen Helmi­kuun 11 päivänä oli pyytänyt Kiihtelysvaaran nimismiestä sitä syyttä­jälle toimitta­maan, minkä jälkeen aset käsket­tiin astumaan ulos ja Oikeudessa
Määrättiin:
   Pöytäkirjassa mainitun syyn vuoksi jätetään asia syyttäjän ja ilmiantajan jatket­ta­vaksi Raastuvan Oikeuden kokouk­sessa maanan­taina tämän kuun 30 päivänä, jolloin vja tul­koon Oikeu­teen saapu­ville jos hän tahtoo asiassa vielä kuu­luksi tulla ja syyt­täjä olkoon varustet­tuna vjan papin­todistuksella. Julis­tettiin. Aika ja paikka edellä mainitut.

J. A. Nystén

J. Nousiainen                S. Hirvonen

 – –


Wuonna 1885. Maaliskuun 30 päivänä kokoun­tui Raastuvan Oikeus Joen­suussa Raati­huoneella. Saapu­villa olivat Pormes­tari Alfred Nysten sekä Raati­miehet J. Nousiainen ja Simo Hirvonen.

Pöytäkirjan toimitti Pormestari Nystén. 

§: 9
  
  Kun Raastuvan Oikeus nyt uudelleen käsiteltäväksi otti viime Maaliskuun 9. p pöytäkirjan §:21 alla viimeksi esillä olleen, mutta siihen merki­tyn syyn vuoksi täksi päiväksi lykätyn asian, jossa Wiralli­nen Syyt­täjä Kaupungin­viskaali Niilo Henrik Aschan, Poliisi­palve­lija Joo­seppi Leväi­sen ilmi­annosta, on luvattomasta viinan myönnistä vaatinut Mökin­mies Niilo Liisan­poika Hirvosta, Kiihtelys­vaaran pitä­jään Mulon kylästä, edes­vastaukseen, tulivat mainitut aset kukin itse huu­det­taissa saapu­ville.
   Edelliset pöytäkirjat asiassa luettua antoi Syyttäjä Oikeu­teen näin­kuuluvan papin­todistuksen:
Katso liite: Hirvonen




   joka myös luettiin, minkä jälkeen aset käskettiin astumaan ulos, siks'aikaa kun Oikeudessa keskusteltiin ja tehtiin seuraava
Päätös:
   Raastuvan Oikeus on tämän asian lopullisesti tutkinut ja katsoo lailli­sesti toteen näytetyksi että wja ilmi­annettuna päivänä on harjoittanut luvatonta viinan myöntiä, jonka­tähden Raastuvan Oikeus, Kesäkuun 9. pnä v. 1875 annetun Keisarillisen Asetuksen 16ssa §:ssä tutkii oikeaksi tuomita Wjan, jota sen­laisesta rikok­sesta tätä ennen ei ole edes­vastaukseen lange­tettu, ensim­mäi­sen kerran viinan myönnistä maksamaan sakkoa kuusi­kym­mentä mark­kaa, jotka ulos­otetaan Wjan kiinte­ästä ja irtonai­sesta omaisuudesta niin pitkälle kun sitä riittää ja jaetaan siten että Wiralli­nen Syyttäjä niistä saa kaksi kolman­nes­osaa ja ilmi­antaja Joo­seppi Leväi­nen yhden kolman­nek­sen, mutta sovite­taan kaikkien varojen puut­teessa Wjalta kahdek­san päivän vankeu­della ja leivällä, jota paitsi taka­varikkoon otettu viina tuomi­taan menetetyksi ja on julkisella huuto­kaupalla myö­tävä sekä hinta jaet­tava sama­ten kuin sakot­kin Syyt­täjän ja ilmi­antajan välillä. Julis­tettiin.


 – –

Tämänkaltainen "tulos­palkkaus" merkitsi tuntuvaa lisä­ansiota järjestys­vallan edusta­jille. Poliisi Josef Leväinen tuli Joen­suuhun vuonna 1884 ja sai palk­kaa 800 mark­kaa vuo­dessa. Nils Henrik Aschan (s. 1829 Rääkky­lässä) oli toiminut kaupungin­viskaalina jo vuodesta 1854 lähtien. Hänen palkkansa oli kahden henkilö­kohtaisen koro­tuksen jäl­keen 1 200 markkaa vuodessa, "jota paitsi hän sai hyväk­seen käyttää ilman arenti­maksua erään rakennus­tontin". 

Lähteitä:

Kansallisarkiston digitoidut aineistot. Joensuun henkikirja 1885.

KA Jns Caa:26 Joensuun RO:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1885 I. 

Könönen, T. 1904: Joensuun kaupunki vuosina 1848–1898. Joensuu.