8. marraskuuta 2018

Vihille vai ei?

Lampuodintytär Maria Kustaantytär oli 26-vuotias ja palveli piikana Mäkilän talossa Hätilässä, kun hän kesäkuussa 1804 synnytti aviottoman tyttölapsen. Käräjillehän siitä joutui. Vanajan syyskäräjillä marraskuussa toimitusvouti ja kruununnimismies Anders Nyberg vaati Mariaa edesvastuuseen salavuoteudesta. Maria tunnusti rikoksensa ja selitti, että renki Antti Antinpoika Idänpäästä oli avioliittolupauksen annettuaan saattanut hänet raskaaksi. Maria olikin antanut kutsua käräjille myös Antin, jotta tämä velvoitettaisiin viemään hänet vihille. Mies ei kuitenkaan saapunut paikalle. Tästä alkoi pitkällinen käräjöinti monenlaisine käänteineen.

Antti Antinpojan poissaolosta huolimatta käräjillä kuultiin kahta todistajaa. Vaununtekijänvaimo Maria Gabrielintytär kertoi, että Antti oli kesäkuussa kysellyt Maria Kustaantyttäreltä avioliittokuulutuksista. Maria Kustaantytär oli kiirehtinyt kuulutusten ottamista, ja Antti oli luvannut hoitaa asian. Piika Liisa Juhontytär puolestaan sanoi nähneensä, että Antti ja Maria olivat viime vuoden elokuussa olleet yön yhdessä. Tuolloin Antti oli kihlannut Marian antamalla sormuksen ja oli sen jälkeen maannut hänen kanssaan.

Asiaa puitiin seuraavan kerran talvikäräjillä maaliskuussa 1805. Nyt Antti Antinpoika oli saatu käräjätupaan. Hän kielsi harjoittaneensa salavuoteutta Marian kanssa, mutta myönsi kyllä kihlanneensa tämän. Avioliittoa hän ei kuitenkaan halunnut solmia, koska oli saanut tietoonsa, että Maria oli ennen kihlausta ja sen jälkeenkin ollut salavuoteudessa erään Kaarle Antinpojan kanssa. Kaarle, joka nyttemmin asui Lopella Launosten kylässä, oli myös läsnä käräjillä. Maria ja Kaarle kiistivät Antin väitteet. Maria kutsui todistajikseen vaununtekijäntyttären Kristiina Fredrika Berghin ja tykkimies Erik Hattulinin. Antin todistajina olivat samainen Erik sekä kirvesmies Kustaa Antinpoika Hämeenlinnasta ja sotilas Kustaa Parm Hätilästä.

Fredrika Bergh kertoi, että Antti Antinpoika oli edellisvuonna joulunpyhien aikaan etsinyt Mariaa ja sanonut jättäneensä tälle 12 riikintaalarin arvosta lahjoja. Antti ei kuitenkaan tavoittanut Mariaa Berghin luota. Erik Hattulinin mukaan Kaarle Antinpoika ja Maria olivat syksyllä 1803 yhdessä maanneet Mäkilän aitassa ja Maria oli samassa aitassa seuraavana talvena maannut Antti Antinpojan kanssa. Seuraavaksi todisti Kustaa Antinpoika, että hän samana syksynä oli selvästi kuullut hänen kanssaan samassa aitassa yöpyneiden Marian ja Kaarle Antinpojan olleen lihallisessa yhteydessä. Viimeisenä todistanut Kustaa Parm totesi, että kun hän oli tästä Marialle puhunut, Maria oli myöntänyt asian ja luvannut ilmoittaa lapsen isäksi sen, joka todistettavasti oli viimeksi käynyt hänen luonaan aitassa.

Maria ja Kaarle tarjoutuivat valalla vahvistamaan, että puhuivat totta. Antti Antinpoika ei voinut tähän suostua, vaan kiisti edelleen salavuoteuden Marian kanssa ja anoi, että hänet heikkojen todisteiden vuoksi vapautettaisiin avioliittovelvoitteesta ja sakoista. Syyttäjä jätti asian oikeuden harkintaan. Oikeuden päätös oli, että Antti Antinpojan tulee täyttää avioliittolupauksensa. Ja koska sekä Antti Antinpoika että Kaarle Antinpoika olivat syyllistyneet salavuoteuteen Maria Kustaantyttären kanssa, tuomittiin asianosaiset pahanteonkaaren 53. luvun 1. pykälän perusteella kukin kymmenen hopeataalarin sakkoon. Kirkonrangaistuksena oli salarippi, jonka lisäksi kummankin miehen tuli maksaa kirkolle neljä taalaria ja Marian kaksi taalaria. Koska oli epäselvää, kumpi oli lapsen isä, tuomittiin sekä Antti Antinpoika että Kaarle Antinpoika antamaan Marian lapsen elatukseen puoli tynnyriä rukiita vuodessa lapsen syntymästä siihen saakka, kunnes tämä itse pystyy elättämään itsensä.

Naimisiin Maria ja Antti eivät menneet, mutta vanha suola janotti. Vuoden 1809 talvikäräjillä tammikuun lopulla sanoi Maria Kustaantytär, että Antti Antinpoika oli taas saattanut hänet raskaaksi. Sen seurauksena Maria oli lokakuussa 1808 synnyttänyt poikalapsen, joka oli saanut nimekseen Antti (Anders). Lapsi oli kuollut runsaan kuukauden ikäisenä. Syyttäjä vaati Mariaa edesvastuuseen ja Anttia täyttämään avioliittolupauksensa. Antti Antinpoika oli asianmukaisesti haastettu käräjille, mutta hän oli jäänyt pois syytä ilmoittamatta.

Merkintä rikosluettelossa Maria Kustaantyttären poikalapsen syntymän jälkeen.

Todistajiksi oli kutsuttu lampuoti Erik Mäkilä, tykkimiehen leski Maria Mikontytär ja piika Maria Erikintytär. Erik Mäkilä todisti, että oli edellisvuoden maaliskuussa kaksi kertaa tavannut Antti Antinpojan ja Maria Kustaantyttären makaamassa aitassa. Maria Mikontytär kertoi, että Antti oli edellisen talven ja kesän aikana usein käynyt Marian luona Mäkilässä ja että Antti oli kesällä luvannut mennä pappilaan ottamaan kuulutuksia. Maria Erikintytär ei tiennyt muuta kuin että Antti Antinpoika oli 6. tammikuuta sanonut Maria Kustaantyttärelle, ettei tule käräjille, ja oli luvannut antaa heti kuuluttaa itsensä ja Maria Kustaantyttären avioliittoon. Asian käsittely lykättiin seuraaville käräjille.

Syyskäräjillä 15.9.1809 todettiin, että Antti Antinpoika oli tällä välin kuollut. Maria Kustaantytär ilmoitti, että hän edesmenneen Antti Antinpojan morsiamena on oikeutettu tämän jälkeensä jättämään omaisuuteen, ja pyysi siihen oikeuden päätöstä. Oikeus ei ottanut kantaa Marian vaatimukseen Antti Antinpojan jäämistön suhteen, vaan asia jäi Marian ajettavaksi. Maria tuomittiin pahanteonkaaren 53. luvun 5. pykälän mukaisesti kahden hopeataalarin sakkoon, koska lapsi oli pantu alulle ennen vihkimistä: Jos jocu otta sen awioxens, jonga hän maannut on; nijn andacon Kirckoon ajattoman wuoteen-seuran edestä, caxi talaria cumbikin. Sakkoja olisi tullut myös Antille, jos hän olisi ollut elossa.

Maria Kustaantytär oli perintöasiassa haastanut Antti Antinpojan sisarukset samoille käräjille. Haasteen olivat saaneet Antin veljet, talollinen Juho Antinpoika Naskila ja seppä Elias Antinpoika, sisaren Maria Antintyttären holhooja Juho Kiltti sekä Antin sisarpuolen aviomies, lautamies Kaarle Anttila. Maria vaati Antin jäämistöstä lapsenruokkoa, joka vuoden 1805 talvikäräjien päätöksellä oli määrätty. Elias Antinpoika oli syytä ilmoittamatta jäänyt tulematta paikalle, joten asian käsittely lykättiin seuraaville käräjille. Poissaolonsa vuoksi Elias Antinpoika sai oikeudenkäymiskaaren 12. luvun 2. pykälän mukaisen kahden hopeataalarin sakon.

Talvikäräjillä helmikuun alussa 1810 olivat läsnä talollinen Juho Antinpoika Naskila, Elias Antinpoikaa edustava herra asessori David Wegelius, Maria-sisaren holhooja Juho Kiltti ja Kaarle Anttila. Maria Kustaantytär ilmoitti, että lapsen elatusta oli siihen mennessä maksettu vain kahdelta vuodelta. Kaarle Anttila totesi, että Antti Antinpojan jäämistö oli laillisessa järjestyksessä myyty huutokaupassa ja saadut varat olivat hänen hallussaan. Asessori Wegelius ehdotti nyt, että lapsen elatus maksettaisiin näistä varoista, eikä Kaarle Anttilalla ollut siihen huomauttamista. Oikeuden päätös oli, että huutokaupan tuotosta tulee maksaa rästissä oleva elatus ja sen jälkeen puoli tynnyriä rukiita vuosittain niin kauan kuin varoja riittää ja kunnes Marian tytär itse pystyy elättämään itsensä.

Maria Kustaantytär solmi vuonna 1812 avioliiton seppä Erik Domanderin kanssa. Vuonna 1804 syntyneellä Ulrika-tyttärellä on rippikirjoissa patronyymi Andersdotter, mutta sukunimen hän sai isäpuoleltaan. Ulrika Domanderin vaiheet ovat oma tarinansa, johon palataan myöhemmin.

Lähteitä:
KA Hml, Vanajan käräjät 1.11.1804, 9.3.1805, 31.1.1809, 15.9.1809, 22.9.1809, 2.2.1810.

Ei kommentteja: