14. tammikuuta 2021

Sophia Nordlund ei hyväksy erottamistaan

Lappeenrannan kehruuhuoneen kehruumestari Sophia Nordlund erotettiin virastaan Viipurin läänin maaherran Carl August Ramsayn päätöksellä 5.6.1832. Päätös tuli viedä Sophialle tiedoksi, ja hänen oli maksettava erokirjeen lunastusmaksu. Tehtävää lähti maistraatin toimeksiannosta 4. heinäkuuta suorittamaan kunnallisraatimies Bror Lindegrén.

Sophia Nordlund ei mielestään ollut syyllistynyt mihinkään rikkomukseen eikä niin ollen katsonut olevansa velvollinen lunastamaan erokirjettä. Kun maksua ei vapaaehtoisesti saatu, raatimies Lindegrén ja hänen avustaja­naan toiminut kaupunginpalvelija Abraham Kruskopp alkoivat takavarikoida Sophian omaisuutta. Tästä kehittyi kärhämä, jonka seurauksena Sophia haastettiin raastuvanoikeuteen vastaamaan kunnianloukkauksesta Bror Lindegréniä kohtaan. Asiaa käsiteltiin ensin heinäkuun yhdeksäntenä ja uudelleen 23. päivänä.

Lindegrénin todistajana oikeudessa oli edellä mainittu Kruskopp, joka vahvisti Lindegrénin selonteon tapahtumien kulusta. Raatimiehen vaatiessa Sophialta erokirjeen lunastusmaksua Sophia oli vihaisena kieltäytynyt sitä maksamasta. Lopulta Sophia oli suostunut luovuttamaan avaimen kirstuun, jossa hän säilytti omaisuuttaan. Takavarikoinnin alkaessa Sophia oli puuskahtanut, että ryöväreitäkö miehet ovat, kun näin toimivat. Kun kysyttiin, mitä sanomista Sophialla oli todistajanlausuntoon, hän sanoi kyllä nimittäneensä miehiä ryöväreiksi, mutta oli myös sanonut, että saahan sitä kysyä.

Lindegrén totesi, että kunnianloukkaus oli näytetty toteen: sen vahvisti todistajan kertomus ja se, että vastaaja itsekin oli myöntänyt solvauksen. Pöytäkirjaan merkittiin myös, että vastaaja Nordlund oli asian käsittelyn aikana jatkuvasti keskeyttänyt sekä Lindegrénin että Kruskoppin puheen. Lisäksi hän oli osoittanut oikeutta kohtaan mitä suurinta epäkunnioitusta, vaikka hänelle oli asiasta moneen kertaan huomautettu. Lindegrén vaati Sophia Nordlundia myös tästä edesvastuuseen.

Oikeus totesi päätöksessään, että Sophia Nordlund oli esittänyt kunniaa loukkaavia syytöksiä Lindegréniä kohtaan, ja määräsi pahanteonkaaren 18 luvun yhdeksännen pykälän nojalla Sophialle sakkoa 10 taalaria eli neljä ruplaa 80 kopeekkaa hopeassa jaettavaksi kruunun, kaupungin ja asian­omistajan kesken. Koska Sophia Nordlund oli lisäksi häirinnyt oikeuden­käyntiä ja esiintynyt epäkunnioittavasti oikeutta kohtaan, hän sai oikeuden­käy­mis­kaaren 14 luvun seitsemännen pykälän nojalla sakkoa 20 taalaria eli yhdeksän ruplaa 60 kopeekkaa hopeassa. Ellei varoja sakkojen maksa­miseen ollut, tuli ensin mainitut korvata neljän päivän vesileipävankeudella ja viimeksi mainitut tavallisella 14 päivän vankeudella. Lindegrénille Sophia määrättiin korvaamaan kuuden ruplan oikeudenkäyntikulut.

Erokirjeen lunastusmaksukin oli saatu ulosmittauksen kautta. Se oli 87 1/2 kopeekkaa, ja sen lisäksi perittiin ulosmittauskuluja Linde­gré­nille 96 kopeekkaa ja Kruskoppille 36 kopeekkaa. Sophian maksetta­vaksi tuli yhteensä kaksi ruplaa 19 1/2 kopeekkaa.

Ote hovioikeuden päätöksestä. KA Tku Turun HO, Dbb: 11 Päätösnide 1833.



Sophia Norlund valitti raastuvanoikeuden päätöksestä Turun hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, ettei hän valituksessaan ollut esittänyt mitään, mikä antaisi aiheen muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä. Se pidettiin näin ollen voimassa. Todettiin myös, että Sophia oli maksanut kaikki hänelle määrätyt sakot.

Sophia oli nyt ilman työtä ja palkkatuloja. Ennen hovioikeuden päätöstä Sophia oli jo syyskuussa 1832 anonut eläkettä tullilaitoksen ylimääräisestä eläkekassasta (Extra Ordinarie Pension Staten för Tull Werket). Siitä ja Sophian myöhemmistä vaiheista kerrotaan tuonnempana.
 
Lähteitä:
KA Mli Viipurin HO, Hbea:7 Lappeenrannan RO:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1832.
KA Tku Turun HO, Dbb: 11 Päätösnide 1833.
KA Hki VSV, Fa: 171 Valtiosihteerinviraston aktit 1833.




Ei kommentteja: