Linkit aiempiin Domander-kirjoituksiin on koottu blogin Benvikin neidot -sivulle: 34. Ulrika Andersintytär Domander.
Hämeenlinnan Hätilässä asuneen pitäjänseppä Erik Domanderin puoliso Maria Kustaantytär kuoli keuhkotautiin 65-vuotiaana marraskuussa 1843 ja seppä itse halvaukseen kesäkuussa 1847. Erik Domanderin perillisiä olivat kaksi elossa olevaa poikaa, Adolf Fredrik ja Erik. Vanhan sepän tytärpuolella, nahkuri Mellströmin puolisolla Ulrika Domanderilla, ei ollut oikeutta pesän omaisuuteen. Perunkirjoitus pidettiin 12.8.1847. Poika Erik ilmoitti pesän omaisuuden, jonka arvoksi tuli 12,46 hopearuplaa. Vähennykset, yhteensä 67,70 ruplaa, nousivat huomattavasti varoja suuremmiksi.
Hautajaisiin oli kulunut vähän yli 15 hopearuplaa. Summa sisälsi arkun, ruumiin pesun ja arkkuunpanon, suruliivin, kellojen soiton, papin ja lukkarin palkkiot sekä hautajaisiin hankitun tarjoilun. Tarjolla oli ollut teetä, kahvia, rommia, arrakkia, punaviiniä ja olutta sekä toppa Kosak-tupakkaa. Leipurilta oli hankittu konvehteja, sokerileipiä ja sisarkakku. Lisäksi tarjottiin voileipiä, joita varten oli ostettu voita, juustoa, lihaa, kalaa ja leipää.
Hautajaiskustannusten lisäksi vähennyksinä olivat perukirjan laatijoiden palkkio ja köyhäinprosentti sekä velat, joita edesmenneellä sepällä oli vain tytärpuoli Ulrikan ja hänen puolisonsa nahkuri Mellströmin vaatimat 51,26 hopearuplaa. Kyseessä oli Ulrikan aikoinaan äidilleen antama laina korkoineen ja perimiskuluineen.
 |
| "Tyttäreltäni
rouva Ulrika Mellströmiltä on allekirjoittanut saanut 120 pankkoruplaa
eli 33 ruplaa 42 kopeekkaa hopeassa, jotka tyttäreni saa vasta kuolemani
jälkeen periä pesästä. Lainasta saa periä kahden prosentin vuotuista
korkoa 12.7.1825 lähtien". Velkakirja oli tehty 12.7.1841. Kirjoittajana
oli Johan Gustaf Churberg ja todistajana Antti Matinpoika Leivola
Sääksmäeltä. Laina oli siis tämän mukaan annettu jo vuonna 1825 eli samana vuonna,
jolloin Ulrika palasi Benvikin koulusta. Kuva: KA Hml Janakkalan tk, Cc:
1 Välikäräjien pöytäkirjat 1846–1849. |
Äitinsä kuoleman jälkeen Ulrika oli vuonna 1846 vaatinut isäpuoltaan maksamaan velan. Seppä Domander oli ensin epäillyt velkakirjan oikeellisuutta, kunnes käräjille todistajaksi kutsuttu Churberg vahvisti sen kirjoittaneensa. Ulrikan äiti oli Churbergille sanonut, että velka pitäisi periä vasta hänen kuolemansa jälkeen, koska puoliso ei tiennyt velasta. Vuoden 1847 talvikäräjillä Erik Domander määrättiin maksamaan Ulrikalle lainasumma korkoineen sekä kymmenen hopearuplaa oikeudenkäyntikuluja. Korkoa perittäisiin kuitenkin vain vuodesta 1836 lähtien. Vanhalla Domanderilla ei ollut varoja lainan maksamiseen, ja hän kuolikin jo seuraavana kesänä.
Perinnöstä luopuminen ja konkurssi
Perunkirjoituksen jälkeen Domander-vainajan pojat Adolf Fredrik ja Erik anoivat perinnöstä luopumista ja pesän asettamista konkurssiin. Edesmenneen omaisuus myytiin huutokaupassa, jonka tuotoksi saatiin hieman yli 48 ruplaa. Kun konkurssiasetuksen määräykset oli täytetty, asia oli esillä vuoden 1848 syyskäräjillä. Ursula ja Simon Mellströmin lisäksi muita velkojia ei ollut ilmaantunut. Erik Domander nuorempi ilmoitti maksaneensa isänsä kuoleman jälkeen hautajais- ja muita kuluja runsaat 26 hopearuplaa, jotka hän nyt katsoi oikeudekseen periä konkurssipesästä. Puolisonsa edusmiehenä toiminut nahkuri Mellström vaati pesästä edellisen vuoden talvikäräjillä määrättyä summaa. Mellström huomautti myös, että hautajaiskulut olivat olleet liian suuret seppävainaan velan huomioon ottaen, eikä Erik Domander nuoremman ilmoittamia muita menoja, kuten matkakuluja ja pöytäkirjojen lunastuksia, tullut maksaa konkurssipesästä. Lisäksi perukirjasta oli Mellströmin mielestä jätetty pois edesmenneen sepän rakennukset sekä viljaa ja muutakin irtainta omaisuutta. Asia siirrettiin seuraaville käräjille, jolloin Mellströmin tuli esittää todisteet väitteistään.
 |
| Erik Domander nuorempi oli maksanut isänsä kruununverot vuodelta 1847. Kuva: KA Hml Janakkalan tk, Cc: 1 Välikäräjien pöytäkirjat 1846–1849. |
Talvikäräjillä 1849 olivat läsnä Erik Domander nuorempi, joka edusti myös veljeään, sekä Ulrika ja Simon Mellström. Simon Mellström esitti luettelon perukirjasta puuttuvasta omaisuudesta, jota oli melkein 32 hopearuplan arvosta. Mukana olivat sauna, aitta, navetta ja liiteri, viljaa ja puutavaraa, sekä joitain huonekaluja ynnä muuta sekalaista tavaraa. Erik Domander sanoi vastineessaan isänsä asuneen Hätilän sotilasvirkatalon mailla ja esitti isänsä ja puustellin välisen sopimuksen, jonka mukaan rakennukset ja muut edut olivat sepän käytettävissä vain hänen elinaikansa. Muutamista Mellströmin luettelossa mainituista esineistä oli saatu huutokaupassa tarjouksia, mutta esineitä ei ollut vielä lunastettu, osa oli pilaantunutta tai vähäarvoista tavaraa, ja osa luetelluista tavaroista oli Erik Domander nuoremman omaisuutta.
Mellströmin kutsumista todistajista vain yksi oli saapunut paikalle. Hän ei osannut sanoa, kenen omistuksessa vanhan seppä Domanderin rakennukset olivat olleet. Sen sijaan todistaja tiesi kertoa, että Erik Domander oli menossa olevien käräjien aikana tarjonnut Mellströmeille sovitteluna 20 hopearuplaa. Mellström pyysi kuitenkin, että juttu siirretään seuraaville käräjille, jotta nyt pois jääneitä todistajia voitaisiin kuulla.
Syyskäräjille eivät Mellströmit kuitenkaan saapuneet. Erik Domander oli paikalla ja ilmoitti Ulrika ja Simon Mellströmin tyytyneen sovitteluratkaisuun. Koska konkurssia vastustanut velkoja oli näin luopunut kanteesta, asia oli loppuun käsitelty. Pöytäkirjasta ei käy ilmi, mitä Mellströmit sovittelussa saivat.
Lähteitä:
KA (DA) Janakkalan tuomiokunnan renovoidut pöytäkirjat. Talvi- ja syyskäräjät 1846, talvi- ja syyskäräjät 1847, syyskäräjät 1848, talvi- ja syyskäräjät 1849.
KA Hml Janakkalan tuomiokunnan välikäräjien pöytäkirjat 1846–1849. Erik Domanderin perukirja ja konkurssiin liittyviä asiakirjoja.
