Vertimus
Arkistojen antia
11. elokuuta 2022
Caisa sai luvan mennä naimisiin
4. elokuuta 2022
Postikortteja Oripäähän
Sirkka Leinon arkistossa on hänen isoäitinsä Olga Malmin kotiin tulleita postikortteja. Suurin osa 1900-luvun alun säilyneistä korteista on lähetetty Olgalle tai hänen sisarelleen Selmalle. Sisarusten vanhemmat olivat talollinen Juho Felix Malmi ja Loviisa Karoliina Pruukka. Selma syntyi Oripäässä 6.11.1871 ja Olga 9.11.1873. Selmalle lupautuivat antamaan kristillistä kasvatusta "Annalan lautamies Juha Antinpoika vaimonensa Juhanna Tuomontytär sekä Veräjänkorvan tytär Karoliina Cesiilia Jaakontytär", joka oli Juho Felixin sisar. Olgan kummit olivat talollinen Samuli Antinpoika Vähäkössi ja vaimo Maija Leena Mikontytär. Molemmat tytöt kastoi kappalainen K. E. F. Bergroth.
Ensimmäisen kortin vastaanottaja oli Selman ja Olgan äiti, vaikkei hänen nimeään mainitakaan:
Seuraava, Selmalle osoitettu kortti on vuodelta 1905. Siinä ei ole postileimaa.
![]() |
Rättijärven sulku. Saimaan kanava. Herttaista Onnea Selmalle Toivoo Fiina. |
Joulukuussa 1909 Lempi L. onnitteli Selmaa nimipäivän johdosta.
Vuonna 1911 Selma sai joulukortin Almalta ja Matilta kaukaa Kanadasta. Kortin lopussa lähettäjät pyysivät Selmaa tarttumaan kynään: "Ole niin hyvä Selma ja kirjoita meille edes joskus. Muista nyt."
Seuraavana on postikortiksi kehitetty valokuva, jonka kääntöpuolelle on painettu apuviivat sekä tekstit POST CARD, Place stamp here, Name and address here, Correspondence here.
Olisivatko kuvassa äskeisen kortin lähettäjät Alma ja Matti poikansa kanssa?
Tässä välissä sopinee esitellä myös yksi itse saamani. Postcrossingin harrastajana saan mitä erilaisimpia postikortteja milloin mistäkin, mutta tämä vastikään tullut isokokoinen ja paksusta kartongista tehty kortti on ehkä vaikuttavin. Michiganin osavaltiossa sijaitsevaan Grand Rapidsiin on moni suomalainenkin siirtolainen päätynyt.
![]() |
Grand Rapidsin uuden kaupungintalon avajaiset pidettiin 26.9.1888. |
Olga Malmi sai heinäkuussa 1914 nimipäiväonnittelut Vapulta Kokemäeltä.
![]() | ||
Parahinta Onnea 23/VII 1914. Toivoo: Wappu. | |
Postikorttien joukossa oli kirjekuoressa saapunut hääkutsu vuodelta 1896. Talollinen Tuomo Junnila lähetti Malmille kutsun tyttärensä Aleksandran ja talollisen pojan Nikolai Kelkan vihkiäisiin.
Nuori Olga Malmi oli näihin aikoihin piikana Junnilan talossa. 25.3.1897 hän synnytti aviottoman pojan, josta sittemmin tuli mieheni isoisä.
![]() |
Vihkiäiset pidettiin Junnilan tilalla Tanskilassa "Tuorstaina Lokakuun 22 päivänä 1896 k:lo 2 j.pp. |
Lähde: Sirkka Leinon arkisto.
28. heinäkuuta 2022
Erävistö lukkarin puustellina
Metsästä saatiin jonkin verran puutavaraa, polttopuuta, aidaksia, seipäitä ja tuohta, mutta ei niintä. Katselmuksesta selvisi myös, että kalastus ei ollut kannattavaa ja laidunmaata oli vähänlaisesti.
Maaherra antoi immissiosta päätöksen 31.7.1834. Sen mukaan Lindbergillä oli hallintaoikeus Erävistön puustelliin niin kauan kuin hän toimi lukkarina. Hänen jälkeensä hallintaoikeus siirtyisi seuraavalla lukkarille. Lindberg ei kuitenkaan jännyt vakinaisesti asumaan Erävistöön. Talo oli sen verran kaukana kirkonkylästä, että viranhoito siellä asuen kävi hankalaksi. Aluksi sovittiin, että lukkari olisi kirkonkylässä seurakuntalaisten käytettävissä maanantaisin ja lauantaisin. Majapaikan vuokraaminen kirkonkylästä tuotti kuitenkin hankaluuksia, ja Lindberg sai pappilan ja vanhan kirkon väliltä tontin, jolle rakensi oman talon. Vuonna 1844 pidetyn rovastintarkastuksen pöytäkirjassa todetaan, ettei tarkastajilla ollut tilaisuutta käydä Erävistössä, joka sijaitsi kaukana kirkonkylästä, mutta saatujen tietojen mukaan lampuodin hoitama talo oli hyvässä kunnossa.
Erävistön lampuotina 1841–1853 oli Adam Eerikinpoika, s. 1798, ja hänen jälkeensä vuoteen 1857 Antti Juho Eerikinpoika, s. 1816. Seuraava lampuoti oli 1824 syntynyt Kustaa Nikodemuksenpoika, ja vuodesta 1863 Erävistöä hoiti Josef Eerikinpoika, s. 1832. Lukkari Lindberg kuoli vuonna 1876. Hänen seuraajansa Emanuel Kukkola asui joitain vuosia Erävistössä, mutta talo oli hänenkin virkakautenaan suurimman osan ajasta lampuotien hoidossa. Vuodesta 1880 lampuotina oli Fredrik Kustaanpoika ja vuodesta 1905 August Lindström (myöhemmin Leivo), jolle seurakunta myi talon vuonna 1925.
Lähteitä:
21. heinäkuuta 2022
Adam Juhananpoika Haili
Adam Haili syntyi 2.3.1868 Viipurin pitäjässä. Kastemerkinnässä on syntymäpaikkana Karppila, mutta sen perässä on kysymysmerkki. Vuosien 1866–1878 lastenkirjassa perheen asuinpaikkana on Suurpero 6, Kuparinen. Adamin vanhemmat olivat Juhana Aleksanterinpoika Haili ja Sofia Adamintytär Uski. Juhana oli syntynyt vuonna 1839 ja Sofia 1848, mutta rippikirjoissa Sofian syntymävuotena on sitkeästi 1845. Adamin kummit olivat lampuoti Vilhelm Hatunen ja Valborg Björn sekä Leena Paajanen ja Elias Heinonen, kaikki Suurperolta.
Adam vihittiin joulukuussa 1889 Suurperolla syntyneen ja vihkimisen aikaan Viipurin kaupungissa asuvan Maria Tukiaisen kanssa. Marian vanhemmat olivat Tahvo Nikodemuksenpoika Tukiainen ja Maria Abrahamintytär Papunen. Vuosien 1898–1908 lastenkirjassa näkyvät Adamin ja Marian lapset lukuun ottamatta esikoistytär Sofiaa, joka hukkui Perojokeen elokuussa 1897. Lastenkirjassa Adam on torppari, saman ajanjakson rippikirjassa taas isä-Juhana on Suurperon Laavolan torppari ja Adam työmies.
![]() |
Viipurin maaseurakunnan lastenkirja 1898–1909 II, s. 164. Torppari Adam Hailin ja Maria Tukiaisen lapsista Alexandra, Anna, Pentti ja Maria Sofia on yliviivattu, koska heidät on siirretty lastenkirjasta rippikirjaan. Alimpana oleva Tuomas on yliviivattu siksi, että hän kuoli pienenä. |
Kuopuksen syntymästä oli Työ-lehdessä hauska ilmoitus 7.6.1909. Valitettavasti Tuomas eli vain kolmisen kuukautta. Kuolinsyy oli "ramppi".
![]() |
Työ 7.6.1909. |
Suurperon kylälle perustettiin vuonna 1901 kansankirjasto, jossa oli alkuun 97 nidosta. Adam Haili valittiin kirjaston johtokuntaan ja kirjastonhoitajaksi. Kirjasto oli määrä pitää auki joka sunnuntai kello 3–5 iltapäivällä. Kansankirjaston asiaa edistettiin muun muassa pitämällä iltamia. Näin kertoi Viipuri-lehti 30.3.1901:
”Kansankirjastolaiset” toimeenpanivat pienen iltaman viime sunnuntaina Suurperon kylässä, torpp. A. Haililla. Ohjelmassa oli runsaasti yksi-, seka- ja naisäänistä laulua, runoja, kertomuksia, onkimista y. m. Yleisöä oli runsaanpuoleisesti ja oli sen käytös siivoa.
Adam toimi aktiivisesti myös Suurperon Työväenyhdistyksessä, joka oli ensimmäisiä Viipurin seudulle perustettuja työväenyhdistyksiä. Yhdistyksen huvitoimikunta ilmoitti Työ-lehdessä 5.5.1906 pitävänsä sunnuntaina 6.5. ”hauskan iltaman vaihtelevalla ohjelmalla” Adam Hailin talossa. Iltama alkoi kello kuudelta, ja sisäänpääsy maksoi 50 penniä, lapsilta 25 penniä. Helmikuussa 1908 työväenyhdistys piti iltaman A. Hailin talossa kirjaston perustamisen hyväksi. Ennen vuotta 1906 Suurperon työväenyhdistys oli saanut toimia Suurperon kartanon suuressa väentuvassa, mutta yhdistyksen liityttyä sosiaalidemokraattiseen puolueeseen tapaamispaikkoja piti etsiä muualta, kuten torpparien tuvista.
Adam Haili oli pitkään töissä Peron naulatehtaalla. Sosiaalidemokraatti-lehti uutisoi 1.10.1912, mitä tapahtui, kun naulatehtaan isännistö irtisanoi Adamin 32 vuoden työssäolon jälkeen:
Huomiota ansaitseva oikeuden päätös. Suurperon naulatehtaan isännistö erotti joku aika sitten tehtaan töistä 32 vuoden ajan olleen työmies Adam Hailin. Erotettu vanhus pyysi isännistöltä pienempääkin eläkettä, mutta siihen ei suostuttu. Haili silloin turvautui oikeuteen, joka nyttemmin on tuominnut isännistön maksamaan Hailille 365 mk:n vuotuisen eläkkeen.
Suurperon asutusalue
Adam Haili oli mukana Suurperon työväenyhdistyksen kokouksessa, joka päätti esittää Viipurin maalaiskunnan kuntakokoukselle, että valtion ja kunnan tulisi ostaa Viipurin seudun suurimpiin lahjoitusmaihin kuulunut Suurperon kartano tilattoman väestön asuttamiseksi. Suurperon omistava kenraalinleski Orgevski tarjosikin yhdeksästä maakirjatalosta koostuvaa tilaa valtiolle vuonna 1910, mutta senaatti piti 775 000 markan hintaa liian korkeana. Kauppa raukesi sillä kertaa, mutta seuraavana vuonna Viipurin kunta osti tilan 600 000 markalla. Maata oli kaikkiaan yli neljä ja puoli tuhatta hehtaaria. Tilan jakamista varten perustettiin toimikunta, joka sai työnsä päätökseen vuonna 1913. Maakansa-lehdessä julkaistiin toukokuussa 1912 toimikunnan ensimmäinen jakoehdotus, johon sisältyi 11 palstatilaa ja toistasataa uudistilaa. Uudistilojen joukossa mainittiin Hailila, joka ehdotettiin annettavaksi Adam Hailille. Myöhemmin tiloja muodostettiin vielä jonkin verran lisää. Uudistilat olivat kooltaan 14–36½ hehtaaria ja palstatilat 3–6 hehtaaria. Tilojen hinta vaihteli 389 markasta 8 483 markkaan, ja se maksettiin vuokramaksuina 28 vuodessa.
Maakansa kirjoitti 26.9.1925, että Viipurin läänin maanviljelysseuran johtokunnan jäsenet olivat käyneet tutustumassa Suurperon asutusalueeseen. Alue oli valittu käyntikohteeksi, ”koska se on suurimpia ja onnistuneimpia seuran alueella ja koska seuran toimesta on oltu myötävaikuttamassa jaon onnistumiseen sekä myöhemmin pitkin aikaa maataloudellisen tilan kehittämiseen”. Yksi tutustumiskohteista oli Adam Hailin tila, josta oli 4.10.1925 tarkempikin kuvaus. Näin kirjoitti nimimerkki Mukana ollut:
Matka jatkui täältä Adam Hailin taloon. Tässä oli jo talo kuin linna. Asuinrakennus oli tiilestä, navetta kivestä. Kaksi asutuspalstaa kuului tälle talolle, mutta työmiehiäkin oli paitsi isäntää, 5 vahvaa poikaa. Täältä käytiin jalkaisin katsomassa myös Anna Hallenbergin kaunista valkoiseksi rapattua taloa. Istuttua Hailin pirttiin kahvikuppien ääreen luki maanvilj. Jahnukainen Suurperon asutusalueen historiikin. – – Kertomuksesta saatiin m.m. tietää, että alkuaan oli Suurperolla ollut 9 rälssitilaa, joita olivat omistaneet ja viljelleet talonpojat. Sitten olivat maat lahjoitetut sotaherroille, jotka taas vuorostaan olivat niitä myyneet venäläisille j.n.e.
Hailin talosta oli maininta myös Karjala-lehdessä 21.8.1931. Viipurissa ja sen ympäristössä oli riehunut pari päivää aikaisemmin ankara ukonilma.
Suurperolla ukkonen riehui klo 4 ja 5 välillä erittäin rajusti. – – Taloll. Aatami Hailin taloon löi salama katosta sisään rikkoen rakennuksessa kaksi uunia miltei täydelleen ja sytyttäen tulipalon. Kun paikalla sattui kuitenkin olemaan asukkaita, saatiin palo pian sammumaan. Muutakin vauriota aiheutti salama taloll. Hailin talossa. Niinpä se paiskeli ihmisiä nurin ja meni sitten lopulta ovipielestä ulos tehden siihen noin nyrkin kokoisen reiän. Pihalla se vahingoitti vielä kujapylvästä lohkaisten siitä aika kimpaleen mennessään.
Mainittakoon vielä, että Helsingin Sanomissa oli 4.3.1938 tieto Adam Hailin 70-vuotispäivästä.
Tulossa
Seuraavassa Haili-kirjoituksessani kerron Adamin vuonna 1900 syntyneestä pojasta, jolla oli sama nimi kuin isällään.
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Linkit tekstissä.
Kuujo, Erkki 1982. Viipurin pitäjän historia II. Vuodesta 1865. Mänttä: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry.
Meurman, Otto-I. 1985. Viipurin pitäjän historia III. Kartanot. Mänttä: Viipurin maalaiskuntalaisten pitäjäseura ry, Viipurin pitäjäsäätiö.
14. heinäkuuta 2022
Sakkoja puiden kaatajalle
7. heinäkuuta 2022
Nuoriso seuraa aikaansa
Etelä-Pohjanmaalla syntyneen nuorisoseuraliikkeen kasvuryntäys levisi 1900-luvun taitteessa Peräpohjolaankin. Alajänkälän talossa Alapaakkolassa perustettiin tammikuussa 1901 Kemin Taivalkosken nuorisoseura. Sen ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat esimiehenä Maulan koulun opettaja Kaarlo Koskinen, varaesimiehenä Antti Kaarakka, kirjurina Pekka Alamaunu, varakirjurina Heino Jänkälä, rahastonhoitajana Fanny Kauppi ja muina jäseninä Juho Maunu ja Iida Niskavaara.
Alku ei ollut helppo, kuten vuoden 1901 toimintakertomuksesta näkyy:
Ahtaissa ja laimeissa oloissa on seura toiminut ja vähäinen on ollut seuran jäsenlukukin, ainoastaan 40 jäsentä on kirjoittautunut, joista, ikävä kyllä mainita, on moni katsonut sopivaksi jättää tuon vähäisen yhden markan jäsenmaksun suorittamatta.
Vuoden kuluessa on seuralla ollut 5, johtokunnalla 3 kokousta ja 3 vapaailtamaa, joissa on pidetty muutamia puheita, luettu kertomuksia, lausuttu runoja y. m. ja lopuksi leikittykin. Kuten tästä huomaa, on seuran toiminta ollut kituvaa, jota myös jossakin määrin on lisännyt varsinaisten suojien puute. Syyksi tähän vielä lisättäköön se nurjamielisyys, väärät ennakkoluulot, nuorison pyrintöjen tuntemattomuus ja niistä johtuneet ilkeämieliset arvostelut seuran toiminnasta.
Vuonna 1903 nuorisoseura päätti vuokrata Matti Alamaulalta viideksi vuodeksi huoneiston, joka saatiin väliseiniä purkamalla ja ikkunoita lisäämällä seuran toimintaan sopivaksi. Vuoden 1903 johtokunnassa olivat esimies, poliisi Johan Kangas, varaesimies Jalmar Maula, kirjuri Erkki Anttila, varakirjuri Matti Ämmä, rahastonhoitaja Johan Maula ja muina jäseninä Iida Niskavaara, Eveliina Juntti ja Fredrik Koivuniemi. Tilintarkastajina toimivat M. Vahtola ja postiljooni Matti Maunu. Jäseniä oli vuoden lopussa 116.
Vuonna 1904 seurassa oli jo 144 jäsentä, joista 53 oli naisia ja 91 miehiä. Tosin yksi jäsen jouduttiin erottamaan, joten lopullinen jäsenmäärä oli 143. (Erotetusta jäsenestä ei valitettavasti ole tarkempaa tietoa.) Esimiehenä toimi opettaja Ilmari Tuohino, varaesimiehenä ylioppilas Antti Jauho, kirjurina neiti Fanni Kauppi, varakirjurina talonpoika Matti Rantamaula ja rahastonhoitajana talonpoika Janne Ylimaula. Lisäjäseninä johtokunnassa olivat neidit Maria Jauho ja Iida Koivuniemi sekä talolliset Matti Jänkälä ja Matti Maunu. Tuohinon muutettua paikkakunnalta hänen tilalleen valittiin opettaja Hannes Myllylä. Johtokunta kokoontui vuoden mittaan 19 kertaa. Seuran kokouksia ja iltamia pidettiin yhteensä 27. Niistä kahdeksan oli perheiltamia, seitsemän yleisiä iltamia, kuusi näytelmäiltamia, kolme seuran kokouksia ja kolme juhlia: Runebergin juhla, vuosijuhla ja kuusijuhla ennen joulua.
Vuoden 1905 vuosikokous pidettiin tammikuun alussa Alamaulan talossa, jonne oli saapunut tuvan täydeltä nuorisoa ja vähän vanhempaakin väkeä. Johtokuntaan valittiin entiset esimies, varaesimies ja kirjuri. Varakirjuriksi valittiin neiti Maria Jauho, rahastonhoitajaksi talonpoika Matti Ämmä, taloudenhoitajaksi talonpoika Matti Rantamaula ja lisäjäseniksi neidit Tilda Vaara ja Iida Koivuniemi sekä talonpojat Matti Maunu ja Olli Vanhatalo. Seuran emännöitsijöiksi valittiin neidit Maiju Anttila ja Sanni Dunberg sekä järjestyksenvalvojaksi seuran kokouksiin Pekka Kaasila. Kokouksessa valittiin myös lainakirjaston johtokunta: kirjastonhoitajaksi opettaja Hannes Myllylä ja muiksi jäseniksi opettajatar Selma Haavisto, ylioppilas Antti Jauho sekä talonpojat Jalmar Maula ja Matti Ämmä.
Nuorisoseura julkaisi omaa lehteä, jonka nimi oli Revontulet. Lokakuussa 1905 Perä-Pohjolaisessa oli uutinen otsikolla "Painokanne käsinkirjoitetun seuralehden toimittajaa vastaan!" Nimimerkki P. S. kirjoitti 26.10.1905:
Tämä lienee laatuaan ensimäinen juttu auringon alla, ainakin ensimäinen Suomessa. Sellainen on kuitenkin tehty Kemin Taivalkosken nuorisoseuran Revontulet-nimistä seuralehden toimitusta vastaan, jopa käsketty käräjiin vastaamaan "lihavasta maasta" ja "kunnian loukkauksesta". Lehden kirjoitukset ovat olleet – kuten tavallista on seuralehdelle – kaunokirjallisia alkeita ja nuorisoseura-aatetta palvelevia kyhäyksiä, paitsi alakerrassa on ollut leikillistä päivän pakinaa Revon kirjeiden nimellä.
Sama nimimerkin P. S. kirjoittama uutinen julkaistiin hieman eri muodoissa valtakunnallisissakin lehdissä. Hämetär teki 7.11.1905 selkoa toisesta painokanteen aiheuttaneesta kirjoituksesta:
Näiden Revon kirjeiden pari pätkää: "Väkevää maata" ja "Ylimeno" ne ne ovat painokanteen aiheuttaneet. Molemmat jutut ovat perin viattomia ja lapsellisia. Edellisessä kerrotaan kuinka Kemin kaupungin luona on niin väkevää ja kummallista maata, että siellä kasvaa kivääriä ja patruunia kuin perunoita pellossa ja ihmetellään lieneekö muualla sellaista eikä muuta. Kun haastajat eivät ole – ainakaan vielä santarmeja, niin asia ei kaikessa viattomuudessakaan koske heitä. Toinen juttu koskee muuatta joen yli menoa, viatonta laatua sekin.
Uusi Suometar kertoi 28.10.1905 toisestakin painokanteeseen johtaneesta jutusta:
Toinen [juttu] on tämänkaltainen. Eräs vene on kulussa pilkkopimeällä kuulun Kemijoen poikki. Perämiehen komennuksessa se sattuukin pyörähtämään ympäri ja tulee samalle rannalle kuin lähdettäessäkin. Kuitenkin ylimenijät luulevat olevansa jo yli. Vihdoin asia selviää ja joku olisi nauranutkin, mutta ei uskaltanut, sillä perämiehen silmät säkenöivät kuin "sarkanapit" – eikä muuta. Tässäkään ei keitään ole personoitu, vielä vähemmin nimitetty, joten siitä ei saa kannetta, ei tekemälläkään.
Väkevän maan kiväärit tietysti tarkoittivat Möylynkarille ajaneen aselaiva John Graftonin lastia. Lieneekö kiukkuisen perämiehen esikuvana ollut joku paikkakunnalla tunnettu santarmi tai ilmiantaja?
Perä-Pohjolaisen numerossa 26.10.1905 esitettiin painokanneuutisen kanssa samalla sivulla arvelu siitä, keitä kanteen nostajat olivat: talokas Otto Karila ja torpanpoika Arvid Sandberg. Jutun otsikkona oli Uusia sensoreita.
Pohjois-Suomi julkaisi 13.12.1905 pikku-uutisen otsikolla Kumottu kanne:
Se kuuluisaksi tullut kanne Kemin Taivalkosken nuorisoseuran "Revontulet" nimistä seuralehteä vastaan on sittenkin ollut Kemin kihlakunnanoikeuden käsiteltävänä ja saanut siellä kantajille arvaamattoman lopun ja "viimeisen tuomionsa". Näet kanne aiheettomana kumottiin ja kantajat tuomittiin maksamaan sekä vastaajalle että todistajille kohtuulliset palkkiot. Juttu lienee ollut ensimäinen laatuaan oikeuden käsiteltävänä ja eiköpä sen juuret juurine entisiltä pimeiltä ajoilta.
Vuoden 1906 vuosikokouksessa nuorisoseuran johtokuntaan valittiin opettaja Hannes Myllylä esimiehenä, ylioppilas Antti Jauho varaesimiehenä, neiti Maija Jauho kirjurina, neiti Tilda Ylimaula varakirjurina, talonpoika Matti Maula taloudenhoitajana ja talonpoika Jalmari Maula rahastonhoitajana sekä lisäjäseninä neidit Tilda Vaara ja Ida Koivuniemi, talonpoika Matti Maunu, talokas Pekka Pietilä ja puuseppä Matti Ämmä. Revontulet-lehden toimittajiksi valittiin Hannes Myllylä, M. F. Maunu ja Antti Kaarakka. Kokouksessa oli virallisten asioiden ohessa muutakin ohjelmaa, kuten kertomuksia, runoja ja raittiusaiheinen puhe, jonka piti sattumalta paikkakunnalle saapunut kiertävä raittiuspuhuja Rossi Helsingistä. Hän näytti puheensa päätyttyä taikalyhtykuvia, "jotka olivat omiaan muistuttamaan läsnäolleita henkilöitä siitä, kuinka huonoille jälille juoppous voi juomarin saattaa".
Seura teki vuonna 1906 kauaskantoisen päätöksen, josta Pohjois-Suomi kirjoitti 29.1.1906:
Taivalkosken nuorisoseura on tehnyt rohkean päätöksen aikoen rakentaa näet itselleen "oman tuvan". Se tulee rakennettavaksi hongista, joiden hankkijaksi on hyväksytty Heikki Nykänen Rovaniemeltä. Hongat lasketaan ensi kevännä Kemijokea alas ja sitten syksyllä olisi tarkoitus nurkan nousta, seinän seistä.
Tuohon aikaan taloja ei niin vain tilattukaan talotehtaasta, ja rakentajien täytyi olla sananmukaisesti kirvesmiehiä. Miestyötä tarvittiin paljon: noin kilometrin pituinen jono pyöreitä tukkeja täytyi sahata suorakylkisiksi rakennushirsiksi, ja seinät oli vielä veistettävä piilukirveellä tasaisiksi.
![]() |
Pohjois-Suomi 1.10.1906. |
Ajatus omasta tuvasta sai seuran keräämään kuumeisesti rahaa. Kesällä pidetyt arpajaiset tuottivat kelpo summan, ja lisää rahaa saatiin iltamista, joita järjestettiin vuoden mittaan peräti 54. Hurjaa tahtia pidettiin esimerkiksi römppäviikolla marraskuun alussa: Pohjois-Suomi tiesi kertoa 14.11.1906 kolmesta, peräkkäisinä iltoina pidetystä iltamasta. Kirjoittaja oli nimimerkki Kataja:
Iltaman vietti Kemin Taivalkosken Nuorisoseura sunnuntaina marraskuun 4 p:nä. – – Ohjelmassa oli sitten näytelmäkappale "Kotiatulo". Kappale kauniin ja paikoin tuntehikkaan sisältönsä puolesta veti yleisön koko lailla puoleensa. Vaikka tosin tunneosien esittämisessä kaipasikin enempi tunteellisuutta. – – Kappale päättyi reippaaseen tanssiin.
Maanantaina t. k. 5 p:nä oli seuralla rusetti-iltama. Ohjelmassa oli raittiuspuhuja Auman esitelmä "kieltolaista", jossa puhuja kiitti sekä moitti kieltolakia. Seuran lehti "Revontulet" oli myöskin tilaisuuteen ilmestynyt, hauskoine "Revon" kirjeineen. Lopuksi oli tanssia, joka ehkä lienee ollut kaikille nuorille hauskin ohjelmanumero.
Tiistaina t. k. 6 p:nä oli kori-iltama. Ohjelmassa oli runo, laulua sekä hauska kansallistanssi "Koiviston polkka", joka vanhoine suomalaisine pukuineen teki hauskan vaikutuksen katsojiin, koska täytyi kahdesti esittää. Koritkin kävivät hyvin kaupaksi. Lopuksi taaskin alkoivat soiton säveleet soida tanssin tahtia ja nuoriso punaposkisina, reippaina ja raittiina sen mukaan lattialla pyörähdellä.
En malta olla tässä yhteydessä mainitsematta siitä "pitkäkyntisestä", joka vei herra Närhin ostaman korin omin lupinsa ikkunasta ulos. En kajoa sinuun, sinä "pitkäkyntinen" tällä kertaa sen enempää, vaan sanon: häpeä moista tekoasi!
Lopuksi tahdon hauskimpana, jaloimpana ja ihanteellisempana mainita sen siivon käytöksen, joka näinä kolmena iltana oli. Sillä ei pienintäkään häiriötä, lukuunottamatta edellä sanottua, tapahtunut näinä iltoina.
Seuran rahakirstuun tuli vuonna 1906 myös 76 markan lahjoitus, jonka "herra Arvid Marski on kerännyt suomalaisten keskuudessa Ameriikassa". Jäseniä seurassa oli vuonna 1906 vähemmän kuin kaksi vuotta aikaisemmin: saman verran kuin vuonna 1903 eli 116.
Vuoden 1907 vuosikokous pidettiin totuttuun tapaan tammikuussa. Yhteislaulannan jälkeen kokouksessa valittiin virkailijat alkavalle vuodelle. Puheenjohtajaksi tuli puuseppä Matti Ämmä, varapuheenjohtajaksi talokas Pekka Pietilä, kirjuriksi neiti Fanni Anttila, varakirjuriksi neiti Maria Jauho, rahastonhoitajaksi talonpoika Matti Rantamaula ja järjestyksenvalvojaksi talonpoika Arvid Marski. Lisäjäseniksi johtokuntaan valittiin neiti Ida Pörhölä ja herra Matti Maunu, emänniksi neidit Eveliina Anttila ja Aino Ämmä. Revontulien toimittajiksi valittiin neiti Betty Lackström sekä herrat Matti Ämmä ja Matti Maunu.
Nuorisoseura pääsi viettämään oman talon vihkiäisjuhlaa sunnuntaina 27.10.1907. Juhlan aluksi Karihaaran soittokunta soitti Porilaisten marssin, minkä jälkeen esimies Matti Ämmä toivotti juhlavieraat tervetulleiksi ja teki selkoa vaiheista, joiden tuloksena nuorisoseura nyt sai oman tuvan. Lopuksi hän ilmoitti, että talon nimeksi tulee johtokunnan päätöksen mukaan Pirtti, ja esitti kolminkertaisen eläköönhuudon omalle pirtille.
Juhlarunon lausui neiti Fanni Anttila. Juhlapuheen piti opettaja Simo Pääkkönen, esitelmän Aleksis Kivestä opettaja F. Särkelä, nuorisoseuran sekakööri kaiutteli useita lauluja neliäänisesti, väliin taas soitteli torvisoittokunta. Lopuksi näyteltiin Velhovuorella, joka kauniine taalalaisine kansallispukuineen teki erittäin miellyttävän vaikutuksen. Noin 300 henkeä oli juhlaan saapunut. Yleensä oltiin tyytyväisiä niin kuulemiin kuin näkemiinkin.
![]() |
Pyrkijä 23.12.1911, No 19–21. Nuorisoseuran kymmenvuotiskatsauksen ensimmäisen sivun kuvissa alkuvuosien tienraivaajat Matti Ämmä, Fanny Kauppi ja Hannes Myllylä sekä vuonna 1907 valmistunut Pirtti. |
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Kemin Taivalkosken nuorisoseuran kymmenvuotiskatsaus Pyrkijä-lehdessä 23.12.1911 no 19–21. Hämettären, Perä-Pohjolaisen, Pohjois-Suomen ja Uuden Suomettaren juttujen linkit tekstissä.