22. helmikuuta 2018

Mikä ihmeen vertimus?

Blogin alaotsikko paljastaa, että arkistot ovat meistä antoisia paikkoja. Olemme käyneet vuosien mittaan yhdessä jos toisessakin suomalaisessa arkistossa ja tutustuneet niissä asiakirjaan poikineen. Meillä ei ole suinkaan aietta eikä tarvetta lopettaa arkistokäyntejä, vaikka aineistoa digitoidaan kaiken aikaa. Arkistoon tutkijan mieli!


Senaatin oikeusosaston anomus- ja valitusaktit 1827.
Kuvan tapaukseen palataan blogissa myöhemmin.
Ohessa on alaosa erään senaatin oikeusosaston aktin sivusta vuodelta 1827. Kuvassa luetellaan, mistä käräjä­pöytä­kirjojen pykä­listä aktissa on jäljennökset. Alimpana sivulla on sana verte merkkinä siitä, että pöytäkirja­luettelo jatkuu seuraavalla sivulla.

Verte on imperatiivi eli käskymuoto verbin perus­muodosta vertere, ’kääntää (sivua)’. Preesensin taivu­tusmuodot ovat seuraavat:
  (minä)
verto
  (sinä)
vertis
  (hän)
vertit
  (me)
vertimus
  (te)
vertitis
  (he)
vertunt.

Vertimus on siis blogin kirjoittajien vastaus kääntämiskehotukseen: käännämme (sivua). Joskus käännämme myös kielestä toiseen. Vertere-verbiä on käytetty latinassa vanhastaan myös kielen kääntämisen merkityksessä, mutta siihen tarkoi­­tukseen on monia muitakin vastineita, kuten transferre, reddere, convertere, interpretari, explicare ja mutare. Vastineiden tarkempi ruotiminen veisi käännös­teorian syövereihin, mihin blogissamme ei ole tarkoitus syventyä.

Blogin aihepiirit liittyvät etupäässä 1800-lukuun. Tapaamme blogissa ajan oloon esimerkiksi käsityöläisiä, sotilaita, leskiä ja opintietä käyviä naisia. Entisaikojen käräjilläkin varmasti käydään tutustumassa elämänmenoon eri puolilla Suomea.