28. kesäkuuta 2018

Härnösandista Benvikiin

Norlannista saapui Benvikin kouluun ensimmäisenä opettaja Johan Pettersson tyttärensä Christinan kanssa. He matkasivat Härnösandista Kaskisiin maitse Tornion kautta. Rekiretkelle kertyi mittaa yhteensä noin 130 ruotsalaista penin­kulmaa (mil = 36 000 ruotsalaista jalkaa = 10 688 metriä). Siitä oli Ruotsin puolella vajaat 69 ja Suomen puolella lähes 61 penin­kulmaa. 



Ote Johann Matthias Christop Reinecken laatimasta kartasta Charte von Schweden und Norwegen vuodelta 1809.  Härnösand (kartassa Hernösand) ja Kaskinen (Kaskön) näkyvät kuvan alaosassa, ensin mainittu hieman pohjoisempana.



































Vuoden 1734 kestikievarijärjestyksen mukaan kestikievareita piti olla enintään kahden peninkulman välein. Niinpä Petterssonien matkareitille (March Route från Hernösand till Kaskö Norra vägen öfver Tårneå) osui varsin monta kestikievaria. Härnösandin ja Uumajan välillä kestikievarien välinen etäisyys vaihteli yhdestä kahteen peninkulmaan. Kievarit olivat Äland, Weda, Herrskog, Äskja, Docksta, Spjute, Börnäs, Brösta, Täfra, Önska, Afva, Lefvar, Ängersjö, Sörmjöle ja Ståcksjön. Uumajan jälkeen tarjolla oli majapaikkoja seuraavasti: Innertafle, Säfvar, Djäkneboda, Rickleå, Gumboda, Grimsmark, Sehlet, Daglösten, Bureå, Innervik, Sunnanå, Frostkåge, Byske, Åbyn, Kindbäck, Jäfre ja Piteholm. Tällä välillä majapaikkojen välinen etäisyys oli pisimmillään 1 5/8 peninkulmaa. Piitimen ja Luulajan välisiä pysähdyspaikkoja olivat Öijeby, Porsnäs, Rosvik ja Ersnäs. Ruotsin puolella matkareitille osuivat vielä kestikievarit Persön, Rånbyn, Hvitån, Töre, Månsbyn, Grötnäs, Landtjerf, Sangis (Sanki), Säivis (Säivi), Korsbeck ja Haaparanta.

Suomen puolella Petterssonien matkareitille oli merkitty Tornion ja Oulun välille kestikievarit Laivaniemi, Rautiola, Ervasti, Huttula, Kestilä, Sassi, Veijola, Kauppila ja Jukuri. Oulun ja Raahen välillä olivat Ollila, Sunila, Kyrö, Karinkanta, Kerttula ja Lassila. Raahen jälkeen mainittiin Juusola, Hannila, Luoto, Karjaluoto, Juvala, Heusala, Roukala, Lankila, Hihnala, Junttila, Peitso ja Vitikka. Kokkolan ja Uudenkaarlepyyn välillä olivat Sipola, Storå, Abbors, Kråknäs, Sundby ja Soklot. Uudenkaarlepyyn jälkeen olivat Juutas, Munsala, Oravais, Kovjoki, Murkais, Sallila ja Vejkars. Vaasan ja Kaskisten välille oli matkareittiin kirjattu vielä kestikievarit Toby, Rimal, Johannisdal, Pörtom (Pirttikylä), Övermark (Ylimarkku) ja Näsby.

Oheisessa kuvassa näkyvät peninkulmamäärät kaupunkien välillä:
Härnösand–Uumaja
Uumaja–Piitime
Piitime–Luulaja
Luulaja–Tornio
Tornio–Oulu
Oulu–Raahe
Raahe–Kokkola
Kokkola–Uusikaarlepyy
Uusikaarlepyy–Vaasa
Vaasa–Kaskinen














Muut norlantilaiset tulivat Uumajan lähellä olevasta Holmöstä Merenkurkun poikki Björköhön ja sieltä Raippaluodon ja Jungsundin kautta Vaasaan. Matka Uumajasta Vaasaan oli 15½ peninkulmaa. Loppumatkan he taittoivat edellä mainittua reittiä.


Lähteitä:

Ka Sta, Gs:10 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1819.
Hornborg, Joh. Georg 1821: Vägvisare genom storfurstendömet Finland: enligt officiella uppgiften och eljest inhämtade underrättelser. Helsingfors: Simelius.
Mellin, G. H. 1846: Vägledning för resande i Sverige och Norrige. Stockholm: J. L. Brudin.


21. kesäkuuta 2018

Heinäkuun neidot

Heinäkuussa 1818 Benvikin pellavanjalostusopistoon tuli neljä uutta oppilasta. Laukaalta saapuivat 7.7. Eva Elisabeth Matintytär (oppilas nro 6) ja Christina Erikintytär (nro 7). Runsas viikko myöhemmin, 18. heinäkuuta, tulivat yhteisellä kyydillä Maria Johanintytär Hattulasta (nro 8) ja Carolina Grönmark Pälkäneeltä (nro 9).

Laukaalaisten kyytimiehenä oli pitäjänräätäli Matts Flyktman. Hän oli vuokrannut nopeaan matkantekoon soveltuvat kuriirikärryt, mutta niilläkin noin 38 peninkulman matka Laukaalta Benvikiin kesti kirkkoherra Adolf Arwidssonin selvityksen mukaan yhdeksän päivää. Talousseura maksoi Flyktmanin kärrynvuokran ja palkan. Molemmille neidoille annettiin ruokarahaa 50 kopeekkaa päivää kohden.

Kirkkoherra Arwidsson ilmoitti muuttokirjoissa syntymäajat vuoden tarkkuudella. Muutto­vuonna ripille päässeen Eva Elisabeth Matintyttären syntymävuodeksi ilmoitetaan 1803, ja isän sanotaan olevan talollinen, "bonde Matts". Sopivaa Eva Elisabethia ei löydy vuoden 1803 kastettujen luettelosta, mutta lastenkirjassa 1800–1805 Haapavatian Koivistossa on vuonna 1803 syntynyt Eva Elisabeth. Taloa pitivät Matts Johaninpoika, s. 1752, ja Maria Gabrielintytär, s. 1758. Erinäisten yhteisten tekijöiden perusteella päättelen, että Eva oli heidän tyttärensä, perheen nuorimmainen.

Christina Erikintytär syntyi 25.7.1800 Laukaan Leppävedellä talollinen Erik Erikinpoika Rutasen ja Christina Bertilintyttären kymmenlapsiseen perheeseen. Christinakin oli käytännössä kuopus, sillä hänen jälkeensä syntynyt sisar kuoli viikon vanhana. Laukaalaiset neidot menettivät vanhempansa nuorella iällä. Eva Elisabethin molemmat vanhemmat ja Christinan isä menehtyivät vuonna 1808 paikkakunnalla riehuneeseen kuumetautiin. Christinakin jäi täysorvoksi äidin kuoltua vuonna 1812.

Maria Johanintytär oli hämeenlinnalaisen sotakomissaari G. M. Florinin löytö. Florin kirjoitti toukokuussa 1818 Talousseuran sihteerille, että hänellä oli tiedossa kaksi sopivaa oppilasta Benvikiin. Vain Maria Johanintytär lähti kouluun, toinen ehdokas päättikin mennä naimisiin.

Maria oli syntynyt 13.6.1795 Katinalan kylässä lampuoti Johan Andersinpojan ja Maria Andersintyttären vanhimpana lapsena. Hänellä oli kaksi veljeä ja kaksi sisarta. Benvikiin lähdön aikaan Maria oli ehtinyt jo olla parissa paikassa palveluksessa. Muuttokirjassa häntä kiitellään kovasti. Hänen sanotaan olevan kristillinen, siivo ja sävyisä sekä tunnetusti ahkera ja osaava työntekijä. Maria oli aiemmin Benvikiin tulleita tyttöjä vanhempi, jo 23-vuotias.

Sotakomissaari Florin järjesti myös Carolina Grönmarkin matkan Benvikiin. Carolinallakin oli työkokemusta, ja ikää oli 21 vuotta. Hän oli syntynyt Tampereella 2.5.1797, ei 1799 niin kuin muuttokirjassa sanotaan. Carolina syntyi aviottomana, mutta Benvikin matrikkelissa isäksi mainitaan maalari Anders Grönmark, joka vihittiin Carolinan äidin Anna Christina Bergmanin kanssa vuonna 1811. Perheeseen kuuluivat myös vuonna 1792 syntynyt sisar ja 1800 syntynyt veli. Carolina pääsi ripille vuonna 1813 ja meni laamanni Sundvallin palvelukseen. Vuonna 1816 hän muutti Pälkäneelle, majurin virkataloon Myttäälään, jota isännöi eversti Thomas Henrik Adlercreutz. Sieltä Carolina parin vuoden palveluksen jälkeen lähti Benvikin kouluun.

Lähteitä:
ÅAB FHS, D XV 4. Florinin kirje 26.5.1818.
KA Sta, Gs: 9 Talousseuran tiliarkisto 1818. Matkaselvitykset ja kuitit.

14. kesäkuuta 2018

Inkoon impyet Benvikiin

Viime blogikirjoituksessa mainitun Gustava Wellingkin kanssa Benvikiin saapui 7. kesäkuuta 1818 kaksi muutakin oppilasta, Inkoosta matkaan lähteneet Eva Gustava Bultare ja Greta Lisa Enström. Eva Gustava oli saapunut Turkuun Anders Tallbergin kyydissä 22. toukokuuta ja Greta Lisa isänsä Erikin saattelemana 29. toukokuuta. Turusta kolmikon vei määrän­päähänsä samainen kirvesmies Wahl­berg, joka oli pari viikkoa aikaisemmin kuljettanut perille kaksi ensimmäistä oppilasta. Turku oli useiden Benvikiin matkaavien oppilaiden välietappina siksi, että se oli koulun primus motorina toimineen Suomen Talousseuran kotipaikka. 
Oppilasnumeron 3 sai Greta Lisa (Margareta Elisabeth) Enström, joka oli syntynyt Inkoossa 12.4.1800 lampuoti Erik Johaninpoika Enströmin ja Anna Johanintyttären neljäntenä lapsena. Sekä karjaalainen Erik että Pohjasta kotoisin oleva Anna olivat syntyneet vuonna 1756. Anna oli ollut aikaisemmin naimisissa lampuoti Anders Tammin (1734–1790) kanssa ja saanut ensimmäisessä avioliitossaan vuosina 1779–1789 viisi poikaa. Erikille ja Annalle syntyi vuosina 1791–1800 kolme tytärtä ja yksi poika. Yksi tyttäristä, Lovisa, kuoli vuonna 1796.
Oppilas nro 5 oli Eva Gustava Bultare, joka oli syntynyt Inkoon emäseurakuntaan kuuluvassa Fagervikin tehdasseurakunnassa 29.4.1801. Eva Gustavan isä oli Pohjassa vuonna 1774 syntynyt vasaraseppä Anders Bultare ja äiti vuonna 1776 syntynyt Maria Hermell. Äiti kuoli keuhkotautiin 26.9.1813, ja Anders meni toukokuussa 1815 uusiin naimisiin Hedvig Höökin kanssa. Hedvigin isä, vuonna 1807 kuollut korpraali Nils Höök, oli toiminut Fagervikin ruukin koulumestarina. 
Inkoon kirkkoherran apulainen Karl Gustaf Pihl kirjoitti 26. toukokuuta Talousseuran sihteeri Carl Böckerille kirjeen, jossa hän miltei pyysi anteeksi sitä, että lähetti Benvikiin Eva Gustava Bultaren lisäksi toisenkin tytön. ”Tuskin olin saattanut yhden tytön matkaan, kun jo toinen päätti lähteä perässä. Hän on Bollstadin rusthollin lampuodin tytär Greta Lisa Enström. Ellei häntä tiedettäisi hyvämaineiseksi ja mitä sävyisimmin käyttäytyväksi tytöksi, en olisi kallistanut korvaani heidän oikuilleen vaan olisin kehottanut häntä jäämään kotiinsa. Mutta koska tiedän hänet sävyisäksi ja koska rovasti Åhmankin on häntä suositellut, olen ottanut hänet vastaan Talousseuran puolesta samoin ehdoin kuin ensiksi lähetetyn tytön.” 
Tytöistä aiheutui Talousseuralle kuljetus-, majoitus- ja muonituskustannusten lisäksi muutakin rahanmenoa, sillä esimerkiksi Eva Gustavalla ei ollut kunnollisia vaatteita (saknade helt och hållet några dugliga kläder). 

Lähteitä:
KA Sta, Gs: 9 Suomen Talousseuran tilitykset 1818.
ÅAB FHS, D XV 4: K. G. Pihlin kirje Talousseuralle 26.5.1818.


7. kesäkuuta 2018

Gustava Wellingk, oppilas nro 4

Tasan 200 vuotta sitten kesäkuun 7. päivänä saapui Benvikin kouluun sen neljäs oppilas, Gustava Wellingk. Ikää tytöllä oli vasta 14 vuotta eikä rippikoulukaan ollut käytynä. Saattaa olla, että Talousseuran asioissa aktiivinen Sauvon kirkkoherra Martin Tolpo oli suositellut hänen lähettämistään Benvikiin, sillä Gustava oli kotoisin Karunasta, joka oli Sauvon kappeliseurakunta.

Matka kotoa Benvikiin kesti viikon verran. Hans Wilhelm Wellingk saattoi "rakkaan tyttärensä Gustavan" Turkuun saakka. Isä sai Talousseuralta korvauksen matkakustannuksista ja yhden vuorokauden yöpymisestä pääkaupungissa. Lisäksi hän oli saanut etukäteisavustuksena 10 ruplaa parempien vaatteiden hankkimiseksi Gustavalle.



Gustavan sukutausta on mielenkiintoinen. Hän syntyi Karunassa 6.11.1803 taloudenhoitajatar Maria Holmgrénin aviottomana lapsena. Gustavan isä kersantti Hans Wilhelm Wellingk oli Turun läänin jalkaväkirykmentin 1. Majurin komppanian lippumies. Hänellä oli sotilasvirkatalona Koppholmin puustelli, ja Gustavan äiti oli siellä palveluksessa. Wellingk oli jäänyt leskeksi puoliso Charlotta Eleonora von Knorringin menehdyttyä keuhkotautiin marraskuussa 1802. Heidän kolmesta lapsestaan jäi eloon vain yksi tytär, joka pari vuotta äidin kuoleman jälkeen muutti Turkuun sukulaisten hoiviin.

Gustava oli vähän yli kolmivuotias, kun vanhemmat solmivat avioliiton. Sitä ennen vuonna 1805 ehti syntyä toinenkin lapsi, Berndt Wilhelm. Hans Wilhelm Wellingk ja Maria Holmgrén vihittiin 6.1.1807 Karunan kirkossa, morsian ilman juhla-asua, lapsia kun oli jo siunaantunut. Avioliitossa syntyi vielä seitsemän lasta: Bror Polychron 1807, Hans Gotthard 1809, kuolleena syntynyt poikalapsi 1811, Dorothea Wilhelmina 1812, Otto Mauritz 1814, Maria Otteliana 1816 ja Carolina Concordia 1820. Pojat Berndt ja Bror hukkuivat marraskuussa 1816 vain 9- ja 10-vuotiaina.

Hans Wilhelm Wellingk mainitaan aatelismiehenä muun muassa vihkimerkinnässä, ja Gustavankin kohdalla on muutamassa kohdin merkintä, että hän on aatelista sukua (af adelig famille). Hans Wilhelm Wellingk ei ollut Suomen tai Ruotsin Ritarihuoneen jäsen, ei myöskään hänen isänsä Gotthard Johan Wellingk (1730–1804). Nähtävästi he kuuluivat alkujaan Puolassa aateloituun Vellingk-sukuun, jonka sukuhaarat Ruotsissa saivat vapaaherrallisen ja kreivillisen arvon (suvut nro 72 ja 65).

Gustavan äidinpuoleiset isovanhemmat olivat sotilas Gustaf Holmgrén ja Maria Henrikintytär. Palveltuaan kunnialla Turun jalkaväkirykmentissä yli 22 vuotta ja osallistuttuaan kolmivuotiseen Venäjän sotaan (Kustaa III:n sota 1788–1790) luusärystä kärsivä Holmgrén sai katselmuksessa vuonna 1795 eron ja eläkkeen: Har Torr värck i alla Lemmar, tjent med utmärckt beröm, får afsked med anmälan til underhåll.

Lähteitä:
Elgenstierna, Gustaf 1934: Den introducerade Svenska Adelns Ättartavlor med tillägg och rättelser, VIII. Stockholm: P. A. Nordstedt & Söners Förlag.
KA Sta, Gs: 9 Suomen Talousseuran tilitykset 1818. H. W. Wellingkin kuittaukset matkakuluista ja vaateavustuksesta tyttärelle.
Landgrén, Folke 1920: Finländsk Släktkalender I. Helsingfors: Söderström & C:o Förlagsaktiebolag.
Riksarkivets digitala arkiv. Generalmönsterrullor, Arkiv med löpande volym­num­rering. SE/KrA/0023/0/1018 (1804) ja SE/KrA/0023/0/1016 (1795).
Tiedonannot: 12.1.2018 Suomen Ritarihuoneen ritarihuonegenealogi, 9.4.2018 Sveriges Riddarhus, riddarhusgenealog.