26. heinäkuuta 2018

Kuvat kertovat

Arkistoissa saa usein kokea yllätyksiä, milloin minkäkin laisia. Keväällä 2014 silmäilin erästä Mikkelin käräjäkunnan tuomiokirjaa, kun yhtäkkiä unohdin sulkakynällä kirjoitetun tekstin ja jäin pakostakin ihailemaan sulkia.














































Kerran taas unohduin tuijottamaan Herman Liikasen nimenkirjoitusharjoituksia. Nimi Liikanen ja vuosi 1866 toistuvat sivulla, joka sisältyy hänen 1910-luvulla laatimiinsa muistelmaluonteisiin kirjoituksiin.






Yllätyksiin voi törmätä myös hautausmaalla. Puolimatkan hautausmaalla Hyvinkäällä on yhteen hautakiveen kaiverrettu monen muun nimen joukkoon vuonna 1926 kuollut tuntematon Karjalan mummo. Hautakiven alalaidassa oleva sana Åvik viittaa vuonna 1911 perustettuun kuurojenkotiin.










Lähteitä:
KA Biographica-kokoelma, Pk-529 Herman Liikasen arkisto
KA Mli Suur-Savon tk, Cab:20 Mikkelin käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1803



















19. heinäkuuta 2018

Timmin tytöt Eurasta

Marraskuun 7. päivänä 1818 saapui Benvikiin kolme neitoa Eurasta. Kolmella hevosella tehdyn runsaan 18 peninkulman matkan kyytikustannukset olivat 32 ruplaa 72 1/4 kopeekkaa. Johan Parmen Timm kuittasi Talousseuralta saamansa maksun seuraavan vuoden maaliskuussa.



Euralaiset oppilaat valinnut ja matkan järjestänyt varatuomari Johan Parmen Timm (1787–1833) tuki innokkaasti Suomen Talousseuran pyrkimyksiä pellavanviljelyn edistämiseksi. Hän oli Kauttuan ruukinpatruunan, samannimisen Johan Parmen Timmin (1742–1801) poika. Omistusjärjestelyissä vuonna 1812 nuorempi Johan Parmen Timm oli luopunut osuudestaan ruukkiin. Hän omisti Eurassa Vaanin rusthollin. Yksi Benvikiin lähetetyistä neidoista oli siellä piikana, kaksi oli rusthollin torpparin tyttäriä.

Vaanissa palveluksessa ollut Loviisa Erikintytär, oppilas nro 18, oli syntynyt 11.1.1801 Nuoranteen rusthollin torpassa. Isä Erik Matinpoika siirtyi myöhemmin lampuodiksi kappalaisen puustelliin. Lapsia oli ainakin viisi, joista kaksi kuoli pienenä. Äiti Maria Mikontytär kuoli kuumetautiin vuonna 1809. Seuraavana vuonna isä, kahdeksanvuotias Loviisa ja veljet Matts (s. 1789) ja Michel (s. 1796) muuttivat Porin maaseurakuntaan. Siellä isä solmi uuden avioliiton itseään parikymmentä vuotta nuoremman Leena Matintyttären kanssa. Vuonna 1812 isä, äitipuoli ja Loviisa tulivat Kiukaisiin. Loviisa lähti piiaksi Vaaniin heti ripille päästyään. Veljet olivat lähteneet palvelukseen jo Porissa asuttaessa.

Vaikka äitipuoli Leena Matintytär on merkitty muuttaneeksi Kiukaisiin, hän ei rippikirjojen mukaan asunut puolisonsa kanssa. Loviisan lähdettyä kotoa Erik Matinpoika asui yksin ja palasi lopulta syntymäkyläänsä Nuoranteelle. Kuollessaan vuonna 1832 hän oli "vanha paimen". Vaimon arveltiin silloin asuvan Ulvilassa (hustru förmodligen i Ulfsby). 

Vaanin Moukon torpparin Johan Johaninpojan tyttäret Agatha (oppilas nro 19) ja Helena Sophia (nro 20) olivat ensimmäinen Benvikiin tullut sisaruspari. Agatha syntyi 14.1.1795. Seitsemän vuotta nuorempi Helena Sophia, joka käytti kutsumanimenään Sophiaa, syntyi 24.7.1802. Heillä oli kaksi veljeä, Johan (s. 1793) ja Gustaf (s. 1800), sekä kolme sisarta, Maria (s. 1796), Justiina (s. 1798) ja Henrika (1805-1808). Isä kuoli kuumetautiin 42-vuotiaana vuonna 1809. Agatha pääsi ripille seuraavana vuonna ja lähti vuonna 1813 Harjavaltaan, Isak Tolvin rustholliin Torttilaan. Hän oli Harjavallassa piikana kolme vuotta, joista viimeisen vuoden Keisarin rusthollissa. Syyskuussa 1816 hän palasi takaisin Vaaniin.

Sophia pääsi ripille vuonna 1817. Sisarusten äiti Maria Liisa Simontytär menehtyi keuhkotautiin lokakuun alussa 1818. Siitä kuukauden kuluttua Agatha ja Sophia matkustivat Benvikiin. Sisar Justiina oli jo lähtenyt palvelukseen, ensin patronessa Timmille ja sitten Kiukaisiin, jonne myös Maria-sisar oli muuttanut. Veli Johan jäi aluksi pitämään Moukon torppaa. Gustaf lähti sepänoppiin.

Lähteitä:
KA Sta, Gs: 9 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1818. Johan Parmen Timmin kuittaus.


12. heinäkuuta 2018

Kaksipa flikkaa Närpiöstä

Benvikin oppilas nro 10 oli Anna Lisa Gädda, joka syntyi Närpiön Övermarkissa 16.12.1800. Vanhemmat olivat torppari Anders Mattsinpoika Gädda (1766–1849) ja Lisa Michelintytär Norrgran. Pariskunnalle syntyi ainakin seitsemän muutakin lasta: tytär Lisa Greta vuonna 1789, poika vuonna 1796, tytär Justina vuonna 1804 sekä kaksoset Anders ja Helena vuonna 1807 ja Johan Henrik ja Clara vuonna 1810. Kaksi vanhinta lasta sekä kaksoset Anders ja Helena kuolivat pieninä. Kun Anna Lisa lähti Benvikiin, vanhempien luo jäivät vielä Justina, Johan Henrik ja Clara. 

Oppilas nro 17 oli Clara Roth, joka syntyi 10.11.1802 varsin lähellä tulevaa opinahjoaan, Närpiön Kalaxissa. Hänen vanhempansa olivat Matts Andersinpoika Lassfolk (s. 30.10.1777) ja Anna Greta Johanintytär Mattfolk (s. 10.11.1763). Anna Gretan ensimmäinen mies, Adolf Fredrik Sjöblom, oli kuollut vuonna 1790. Clara oli Mattsille ja Anna Gretalle syntyneistä kuudesta lapsesta neljäs. Muut lapset olivat syntymä­aikajärjestyksessä Maja Lisa (1797–1803), Michel (1799–1800), Anna Greta (s. 7.3.1801), Carl (1805–1806) ja Maja Lisa (1807–1808). Ensimmäisten lasten syntymän aikaan Matts oli ammatiltaan räätäli ja sukunimeltään Mattfolk. Claran, Carlin ja vuonna 1807 syntyneen Maja Lisan syntymä­tiedoissa isän ammatti on sotilas ja sukunimi Roth. Matts Roth oli Pohjanmaan jalkaväkirykmentin Närpiön komppanian sotilas nro 71, joka oli astunut palvelukseen 30.4.1802. Mattsin voi päätellä kuolleen Suomen sodassa, sillä kun kreivi Orlov-Denisovin joukot polttivat vuonna 1808 tiloja ja taloja Närpiön pitäjässä, seuraavana vuonna laaditussa palovahinkoja kärsineiden luettelossa mainitaan sotilaan leski Anna Greta Roth. Samassa luettelossa oli myös Benvik ja sen omistaja P. J. Bladh, Benvikin koulun johtajan isä.

Claran äiti Anna Greta meni Mattsin kuoleman jälkeen kolmannen kerran naimisiin. Mies oli Claran kummi, Hans Hansinpoika Thomasfolk. Perheeseen kuului tässä vaiheessa lapsia Hansin ensimmäisestä avioliitosta ja Anna Gretan toisesta avioliitosta. Anna Greta jäi 1810-luvulla vielä kerran leskeksi, sillä Hans kuoli muutamaa kuukautta ennen Claran Benvikiin lähtöä.

Lähteitä:
Jussi Jääskeläinen 2011: Paikallisyhteisö resurssina ja tuhojen kohteena – Venäjän armeijan logististen ratkaisujen seuraukset Suomen sodassa 1808–1809. Turku: Åbo Akademi.
ÅAB FHS, D XXIII 14.

5. heinäkuuta 2018

Kuusi neitoa Hämeestä

Häme oli pellavanviljelyn ydinaluetta, joten ei ole ihme, että sieltä tuli Benvikiin monta oppilasta. Oma osuutensa asiassa oli sotakomissaari Florinilla, joka jo ensimmäisen vuoden aikana järjesti kouluun kahdeksan hämäläistä oppilasta. Syyskuun 12. päivänä 1818 sinne saapui kuusi Hämeen neitoa. Kaksi tuli Hattulasta ja kaksi Pälkäneeltä, Vanajasta ja Kangasalta molemmista yksi.

Hattulalaiset Maria Laka (oppilas nro 11) ja Helena Andersintytär (nro 13) varmaan tunsivat toisensa entuudestaan, sillä Benvikiin lähdön aikaan he molemmat asuivat Rahkoilan kylässä. Maria syntyi 13.1.1796 Pekolan kylässä korpraali Matts Lakan, s. 1755, ja Hedvig Andersintyttären, s. 1771, perheeseen. Hän menetti isänsä Suomen sodan aikana: rippikirjassa 1812–1818 on merkintä, että Matts Lakan sanotaan kuolleen viime sodassa (säges vara död under sista kriget). Perheessä oli Marian lisäksi kolme poikaa ja tytär. Vanhimmasta veljestä Henrik Johanista, joka otti nimen Enqvist, tuli siltavouti. Hänen luonaan Maria asui Benvikiin lähtiessään.

Helena (Leena) Andersintytär (nro 13) syntyi Tyrvännössä 26.2.1801 perheen kolmesta lapsesta nuorimpana. Isä Anders Erikinpoika oli Helenan syntyessä lampuoti, mutta ehkä huonon näkönsä takia (ser ej i Bok) joutui vaihtamaan usein työtä ja päätyi lopulta itselliseksi työmieheksi. Helenan ollessa kuusivuotias perhe muutti Hämeenlinnan maalaiskuntaan ja sieltä Hattulaan vuonna 1809. Helena pääsi ripille vuonna 1815 ja lähti sitten piiaksi Rahkoilan Puontilaan. 

Hedvig Simontytär (nro 12), s. 8.3.1797, oli kotoisin Kangasalta. Vanhemmat olivat Vääksyn Nuorron Simon Erikinpoika, s. 1770, ja Leena Matintytär, s. 1769. Hedvigillä oli seitsemän vuotta vanhempi velipuoli ja kolme nuorempaa sisarusta. Isä kuoli tapaturmaisesti vauhkoontuneen hevosen tallaamana Hedvigin ollessa 10-vuotias, ja taloon tuli isäpuoli Gustaf Färnberg. 1820-luvun alussa perhe muutti Kuhmalahdelle.

Helena Christina Skot (nro 14) syntyi 26.5.1797 Vanajan Luolajassa, Sukunimi on asiakirjoissa toisinaan muodossa Skott. Isä Johan Skot, s. 1763, oli tytön syntymän aikaan pitäjänräätäli. Vuonna 1810 Skotista tuli seurakunnan suntio. Leena Stiinaksi kutsuttu tytär oli vanhempiensa ainoa yhteinen lapsi. Hänellä oli veli- ja sisarpuoli äitinsä Anna Samuelintyttären aikaisemmasta avioliitosta 1790 kuolleen sotilas Matts Låckin kanssa.

Pälkäneläiset Maria Johanintytär (nro 15) ja Elisabeth Johanintytär (nro 16) olivat talollisten tyttäriä. Maria Johanintytär oli Mälkilän Raatikan Johan Johaninpojan lapsista toiseksi vanhin, syntynyt 7.10.1791. Vanhemmat ja kaikki kuusi sisarusta olivat elossa vielä Marian lähtiessä Benvikiin. Vanhin veli, josta parin vuoden kuluttua tuli järjestyksessä kolmas Johan Johaninpoika -niminen isäntä taloon, oli jo ehtinyt naimisiin.

Elisabeth (Liisa) Johanintytär syntyi 17.11.1794 Mällinojalla Johan Erikinpojan ja Susanna Jakobintyttären kahdeksantena lapsena ja sai vielä kolme nuorempaa sisarusta. Äiti kuoli pari viikkoa nuorimman lapsen syntymän jälkeen Liisan ollessa kuusivuotias. Taloon tuli äitipuoli, mutta hänkin kuoli halvaukseen vuonna 1808. Ennen Benvikiin lähtöä Liisa oli menettänyt viisi sisarustaan, viimeisimmän muuttovuoden maaliskuussa. Silloin vanhin veli Anders, joka oli jo isäntänä isänsä jälkeen, menehtyi keuhkotautiin. 

Lähteitä:
KA Sta, Gs: 9 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1818.