25. lokakuuta 2018

C. C. Böcker, Talousseuran tarmokas sihteeri

Carl Christian Böcker syntyi Vaasassa 24.5.1786. Hänen vanhempansa olivat Pohjanmaan salpietarikeittimöiden johtaja Petter Elias Böcker ja Anna Elisabeth Castin. Isä kuoli Carl Christianin ollessa viisivuotias. Kun poika oli kymmenvuotias, otti Vähäkyrön kirkkoherra Gabriel Rein hänet kasvatikseen. Vuonna 1801 Carl Christian Böcker kirjoittautui Turun akatemiaan. Hän joutui kuitenkin parin vuoden jälkeen keskeyttämään opintonsa useiksi vuosiksi sairastuttuaan vakavasti. Böcker palasi yliopistoon vuonna 1810 ja suoritti seuraavana vuonna kameraalitutkinnon. Työpaikan hän sai hallituskonseljin kopistina.

Jo parin vuoden päästä, 27-vuotiaana, Böcker sai tehtävän, josta tuli hänen elämäntyönsä: hänet nimitettiin vuonna 1813 Suomen Talousseuran sihteeriksi. Böcker itse kirjoitti, että hallituskonseljin vähäpätöisen puhtaaksikirjoittajan työn sijaan hän on nyt saanut toimen, joka merkitykseltään on yksi maan tärkeimmistä ja jossa hän saa tehdä työtä koko kansan hyväksi. Böcker oli tarmokas ja toimi sihteerinä hyvin itsenäisesti. Työnsä ohella hän opiskeli aktiivisesti. Böcker piti myös edeltäjäänsä enemmän yhteyttä laajenevaan kirjeenvaihtajakuntaan ja keräsi näin maan eri puolilta tietoja ja ideoita. Vuonna 1821 hänelle myönnettiin professorin arvonimi.

Carl Christian Böckerillä oli suurisuuntaisia ajatuksia maan talouselämän ja erityisesti maatalouden kehittämiseksi. Hänen toimintakautenaan seura panosti erityisesti perunanviljelyn, pellavan- ja hampunviljelyn ja lampaanhoidon edistämiseen sekä rokotustoimintaan. Böckerillä oli merkittävä rooli myös Benvikin koulun perustamisessa ja sen ohjesääntöön ja opetukseen liittyvissä kysymyksissä. Käytännön kokemusta maanviljelystä Böcker sai omalla, vuonna 1817 hankkimallaan Tainuksen tilalla Jurvassa.

Kunnollisten työvälineiden puute oli maataloudessa ja varsinkin tuotteiden jatkojalostuksessa suuri ongelma. Böckerin luonnetta kuvaa hyvin se, että hän halusi nopeasti tuloksia ja ryhtyi itse toimiin tilanteen korjaamiseksi, niin tässäkin tapauksessa. Vuonna 1823 hän sai luvan perustaa Turkuun konepajan. Tehtaassa oli tarkoitus valmistaa monenlaista alkaen kudontaan ja pellavankäsittelyyn tarkoitetuista laitteista sekä erilaisista takorauta- ja valimotuotteista aina käsityöläisten työkaluihin ja "fysikaalisiin instrumentteihin" eli lämpömittareihin ja ilmapuntareihin.

Böckerillä oli myös kankaankudonnassa tarvittavia kaiteita valmistava verstas. Hän saattoi jo vuonna 1822 ilmoittaa Turun Wiikko-Sanomissa, että hienojen kankaiden kaiteita on myytävänä Abraham Kingelinin puodissa Turussa. Samalla hän mainosti kirjoittamaansa opaskirjasta "Neuvoja Pellawan Ruokkojille, Kehrääjille ja Kutojille". Kirjaa oli saatavissa sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Böckerin kirja oli ensimmäinen suomenkielinen tämän alan opas, ja siitä ilmestyi kolme painosta vuosina 1822, 1823 ja 1835. Kaikki Benvikin oppilaat saivat oppaan, ja vuonna 1823 seura jakoi sitä papiston kautta yleisölle ilmaiseksi 1200 kappaletta. 

Böcker oli muutenkin ahkera kirjoittaja. Monet almanakoissa Talousseuran nimissä julkaistut valistavat kirjoitukset olivat hänen käsialaansa. Böcker laati seuran vuosikertomukset ja toimitti sen tiedotuslehteä "Underrättelser från Kejserl. Finska Hushållningssällskapet". Vuosina 1827–1829 ilmestyi hänen toimittamanaan maanviljelijöille suunnattu lehti "Tidning för Landthushållare", josta ilmestyi jonkin aikaa myös suomenkielinen painos. Edellä mainitun pellavankäsittelyoppaan lisäksi Böcker kirjoitti oppaita muun muassa metsänhoidosta ja suoviljelystä sekä vuonna 1833 ilmestyneen suomenkielisen "Muutamia Neuvoja Talonpojille Hallalta rasitetun Pohjaisen Suomen Maakunnissa".

Senaatti oli vuonna 1818 tilannut Böckeriltä Suomen tilaa koskevan tilastollisen teoksen. Monien muiden hankkeiden vuoksi työ eteni hitaasti. Böckerin taloudellinen tilanne ei riskialttiiden ja lainarahoilla perustettujen yritysten vuoksi ollut hyvä, ja Turun palon jälkeen hän joutui todellisiin vaikeuksiin. Palossa tuhoutui Böckerin irtaimistoa ja verstaiden valmiina olleita työkaluja sekä hänen siihen mennessä kokoamansa tilastotiedot. Böcker oli ottanut lainoja Talousseuralta, ja hänellä oli seuran kanssa myös joitain tiliepäselvyyksiä. Talousseuran lisäksi oli muitakin velkojia. Böckerin oli myytävä Tainuksen tila ja Turun talo, jotta hän selviäisi veloista. Molemmat osti Talousseura. Vuonna 1833 Böcker erosi sihteerin toimesta saadakseen tilastotyönsä valmiiksi. Suuren perheen elättäminen vaati muitakin tulolähteitä, ja Böcker työskenteli myös Åbo Tidningarissa. Tilastotyö oli kesken vielä hänen kuollessaan vuonna 1841. Siihen mennessä kertynyt aineisto, Böckerin kokoelma, sisältää tilastollisia tietoja varallisuudesta, viljantuotannosta ym. vuosilta 1834–1835 sekä väkiluvusta, pinta-alasta, kihlakunnista ym. vuosilta 1749–1835.

Carl Christian Böcker kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen toukokuun 1. päivänä 1841. Hän jätti jälkeensä puolison Anna Catharina Cajanderin ja yhdeksän alaikäistä lasta, joista nuorin oli isän kuollessa vasta neliviikkoinen. Professori Böckerin Talousseuran palveluksessa 28 vuoden aikana osoittaman uutteruuden sekä jälkeenjääneiden puolison ja lasten puutteenalaisen tilan johdosta leskelle myönnettiin 80 hopearuplan vuotuinen eläke. Anna Catharina Cajanderin sanotaan saaneen tuloja myös perustamastaan puutarhasta.

Lähteitä:
Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.
Luther, Georg: Böcker, Carl Christian. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 25.10.2018). URN:NBN:fi-fe20051410. ISSN 1799–4349 (Verkkojulkaisu).
DA Talreg AD 467/11 1823, KD 4/420 1841.
KA Sta, Gs: 16 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1823.
Kansalliskirjasto Digitaaliset aineistot: Åbo Tidningar 5.5.1841; 15.5.1841.


Ei kommentteja: