6. joulukuuta 2018

Väärällä nimellä kulkeneet

Lopelta Pietariin muuttaneita tutkiessa osui kohdalle rusthollarinpoika Vilhelm Lundell, s. 29.12.1806, joka lokakuussa 1832 otti muuttokirjan Pietariin. Samana päivänä on Pietariin muuttaneeksi merkitty myös torppari Mikkel Kuulan poika Erik, joka siihen aikaan oli renkinä Vilhelmin kotitalossa Launosten kylässä.

Pietarissa Vilhelm Lundell oli S:ta Katarinan seurakunnan kirjoissa, ja ammatiksi on merkitty värjärinoppilas. Jo vuoden kuluttua hän oli vaihtanut alaa kellosepän oppilaaksi. Seuraava merkintä Lundellista on, kun hän helmikuussa 1834 otti muuttokirjan Hämeenlinnaan. Hämeenlinnan sisäänmuuttaneissa ei häntä ole. Lundell olikin saapunut Lopelle vuonna 1835 "Pietarista ilman todistusta". Rikoskirjan merkintä antoi lisävalaistusta miehen edesottamuksista: Lundell oli saanut Vaasan hovioikeudessa vuonna 1835 tuomion väärennysrikoksesta.

Lundell oli kesäkuussa 1834 otettu kiinni Pietarsaaressa, kun kaupungin kaduilla kulkeva tuntematon mies oli herättänyt järjestystä valvovan vahdin huomion. Lundellilta kyseltiin, kuka hän oli ja mistä kotoisin, ja hänet ohjattiin pormestarin puheille. Lundell väitti olevansa kultasepän oppilas Ferdinand Forsberg, jonka nimellä annetun käsinkirjoitetun muuttokirjan hän esitti. Hänen hallussaan oli myös S:ta Katarinan seurakunnan kirkkoherran painetulle lomakkeelle kirjoittama muuttokirja kellosepän oppilas Otto Lundelinille. Osoittautui, että Lundell oli väärentänyt alkuperäisen muuttokirjan raaputtamalla ja että myös "Ferdinand Forsbergille" annettu muuttokirja oli hänen käsialaansa.

Lundell oli nimen lisäksi muuttanut myös muun muassa syntymävuoden ja -paikan. Ehkä raaputeltu asiakirja Lundellin omastakin mielestä näytti epäuskottavalta, ja hän sen vuoksi laati myös toisen muuttokirjan. Lähde: KA Vsa VHO, Ece: 317 Alistusaktit 1835.

Lundellilla oli mukanaan myös pari allekirjoittamatonta kirjettä. Toisessa, "Rakkaalle ystävälleni Stigellille" osoitetussa kirjeessä pyydettiin vastaanottajaa väärentämään Suomen Passiviraston nimissä kirje, jossa todistettaisiin, että lähettäjälle ("Forsbergille" tai "Lundelinille") oli myönnetty passi Suomeen. Todistusta Lundell sanojensa mukaan tarvitsi työpaikan hankinnassa. Toisessa kirjeessä pyydettiin Eric Gynther -nimistä miestä lähettämään rahaa, koska kirjoittaja oli Pietarista lähdön jälkeen kyseisen henkilön vuoksi joutunut moniin vaikeuksiin.

Pietarsaaren maistraatti lähetti Lundellin vankikyydillä Vaasaan lisätutkimuksia varten. Lääninkanslian kuulustelussa 16.6.1834 Lundell avasi sanaisen arkkunsa. Hän kertoi oikean nimensä ja sanoi olevansa 28-vuotias ja kotoisin Lopelta Sandnäsin rusthollista. Vuodesta 1825 hän oli ollut kauppa-apulaisena Turussa, Hämeenlinnassa, Helsingissä ja sitten Tampereella, mistä hän syksyllä 1829 oli muuttanut takaisin kotiseudulleen. Vuonna 1832 hän sai passin Pietariin muuttoa varten. Pietarin matkalla Lundellilla oli seuranaan torpparin poika Kustaa Riihimäki samasta kylästä. Kustaa oli Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa syytteessä hevosvarkaudesta eikä voinut saada itselleen passia. Sen vuoksi Kustaa oli luultavasti hankkinut muuttokirjan ja passin Erik Mikonpoika Kuulan nimellä. Pietarissa Kustaa eli Erik Kuula pestautui nahkurinliikettä ja fajanssiteollisuutta harjoittavan Gyntherin tehtaaseen. Vilhelm Lundell meni töihin nimineuvos Brandenburgin omistamaan värjäämöön. Parin kuukauden kuluttua Lundell lähti värjäämöstä ja oli puoli vuotta edellä mainitun Gyntherin palveluksessa, kunnes siirtyi kelloseppä Anders Ahlbomille. Vuoden 1834 alussa hän anoi passinsa uusimista mutta pidennystä ei myönnetty. Oli tullut tietoon, että Lundell oli kotipuolessa ilmiannettu väärennysrikoksesta ja hänen tuli heti palata sinne. Lundell oli ensin mennyt Mikkeliin ja sieltä Kokkolan kautta Pietarsaareen, missä hänet otettiin kiinni. Sitä ennen häneltä ei papereita kyselty.

Hallussaan olevat väärennetyt todistukset Lundell sanoi tehneensä pelossa, että häntä syytetään väärän muuttokirjan hankkimisesta Kustaa Riihimäelle, ja että hänet ehkä sen vuoksi oli etsintäkuulutettu. Toinen häneltä löytyneistä kirjeistä oli tarkoitus lähettää Brandenburgin värjärinoppilaalle Sigellille. Toinen oli tarkoitettu nyt Eric Gyntherin nimellä esiintyvälle Kustaa Riihimäelle, jonka Lundell moneen kertaan korosti olevan yksin vastuussa väärän muuttokirjan hankkimisesta. Lundell passitettiin Korsholman vankilaan odottamaan selvitysten tekoa.

S:ta Katarinan kirkkoherralta saatiin vahvistus siitä, että muuttokirjat olivat väärennettyjä. Hämeenlinnasta tuli tieto, että Lundellin oma passihakemus oli ollut virheetön ja asianmukaisesti tehty. Seuraavan kerran asiaa käsiteltiin toukokuussa 1835, silloin Vaasan kämnerinoikeudessa. Kaupunginviskaali katsoi, että Lundell oli syyllistynyt väärennysrikokseen, minkä hän oli tunnustanutkin, ja vaati häntä teosta lailliseen edesvastuuseen. Juttu lähetettiin edelleen Vaasan raastuvanoikeuden päätettäväksi. Raastuvanoikeudessa syyttäjä toisti kämnerinoikeuden tutkinnan tulokset. Oikeuden päätös oli, että asian käsittely kuuluu Pietarsaaren raastuvanoikeudelle, koska Lundell oli esittänyt väärät muuttokirjat juuri Pietarsaaressa.

Pietarsaaren raastuvanoikeudessa 4.6.1835 Vilhelm Lundell todettiin aikaisempien selvitysten ja oman tunnustuksensa perusteella syylliseksi muuttokirjojen väärentämiseen ja käyttöön. Hänet tuomittiin pahanteon kaaren 8. luvun 3. §:n perusteella menettämään kunniansa ja maksamaan sakkoa 40 taalaria eli 19 ruplaa 20 kopeekkaa hopeassa jaettavaksi kruunun, kaupungin ja syyttäjän kesken. Varojen puuttuessa sakko oli sovitettava 12 päivän vankeudella vedellä ja leivällä. Päätös alistettiin vielä Vaasan hovioikeudelle. Hovioikeus otti asian käsiteltäväkseen ja saman kuukauden 16. päivänä tehdyllä päätöksellä piti raastuvanoikeuden päätöksen voimassa. Asia lähetettiin tiedoksi Vaasan läänin maaherralle, jotta tämä menettelisi Lundellin suhteen niin kuin asetukset irtolaisista määräävät.

Maaherra ilmeisesti passitti Lundellin takaisin kotiseudulleen, sillä mies ilmestyi vielä samana vuonna Launosiin veljensä luo. Suomeen palasi myös hänen väärällä nimellä kulkenut matkakumppaninsa,  Kustaa Riihimäki eli Erik Kuula tai Gynther. Hänen tarinansa tulee luettavaksi parin viikon kuluttua.

Lähteitä:
Riksarkivet. S:ta Katarina svenska församling i S:t Petersburg.
KA Vsa VHO Di: 99 Alistettujen asioiden päätöstaltiot 1835; Ece: 317 Alistusaktit 1835.

Ei kommentteja: