9. toukokuuta 2019

Kirkkoherran köyhä tytär

Vuonna 1823 huhtikuun 5. päivänä saapui Benvikiin Hämeenlinnasta kaksi köyhää papintytärtä. Vaikeilla kevätkeleillä matka kesti viisi päivää. Neidoista nuorempi oli pian 15 vuotta täyttävä Sophia Vilhelmina Lilius, Benvikin 43. oppilas.

Sophia Vilhelmina syntyi Kalvolassa 8.5.1808 kirkkoherra Martin (Mårten) Liliuksen ja Barbro Sidonia Gaddin neljäntenä lapsena. Isä Martin, s. 1763, oli pappissukua, joka vaikutti Messukylässä parin sadan vuoden ajan. Martin Liliuksen isä Gustaf Lilius (1725–1782) oli Messukylän kirkkoherra, isoisä Anders Lilius (k. 1743) oli Messukylän kappalainen, ja isoisän isä, vuonna 1706 kuollut Gustaf Lilius, oli Messukylän kirkkoherra. Myös Martin Liliuksen veljet Gustaf (k. 1806) ja Abraham (k. 1848) toimivat pitäjässä kirkkoherroina. Sophia Vilhelminan äiti Barbro Sidonia Gadd, s. 12.3.1776  Harjussa, oli Sääksmäen tuomiokunnan kihlakunnan­­tuomarin Nils Kristian Gaddin tytär.

Martin Lilius vihittiin papiksi vuonna 1789. Hänenkin ensimmäinen toimensa oli Messukylässä, ensin kappalaisen apulaisena ja sen jälkeen kappalaisena. Kalvolan kirkkoherraksi Martin Lilius valittiin vuonna 1806. Edellisen kirkkoherran lesken lisäarmovuosien takia hän pääsi nauttimaan virkatalon tuottoa vasta toukokuun alussa 1808 ja kuoli kuumeeseen jo vuoden kuluttua siitä, 9.5.1809.

Martin Lilius ja Barbro Sidonia Gadd olivat solmineet avioliiton vuonna 1801. Lapsia perheeseen syntyi tiheään tahtiin: Agatha Fredrika 27.9.1802, Carl Gustaf 17.3.1804, Gustava Sidonia 24.3.1806, Sophia Vilhelmina 8.5.1808 ja Martin Christian 16.8.1809. Martin Liliuksen kuollessa vanhin oli seitsemännellä vuodella, nuorin syntyi neljä kuukautta isänsä kuoleman jälkeen.

Puolisonsa kuoltua Barbro Sidonia Lilius anoi kahta ylimääräistä armovuotta vedoten suureen köyhyyteensä. Hän kirjoittaa, että sekä hän että puolisonsa olivat naimisiin mennessään varattomia, eivätkä Messukylän kappalaisen pienet tulot parantaneet tilannetta. Martin Liliuksen Kalvolan pappilasta saama yhden virkavuoden tuotto, 54 tynnyriä ruista, riitti tuskin muuttokuluihin, ja Liliukselta jäänyt vähäinen omaisuus meni velkojen maksuun. Tuomiokapituli suositteli kuitenkin vain yhden ylimääräisen armovuoden myöntämistä, ja asiassa lopullisen päätöksen tehnyt senaatin kirkollisasiaintoimituskunta asettui samalle kannalle. Päätöstä perusteltiin sillä, että leski sai jo muutenkin kolmen virkavuoden tulot: Liliuksen kuolinvuodelta, asetusten mukaiselta armovuodelta 1810 ja myönnetyltä ylimääräiseltä armovuodelta 1811.

Vuonna 1815 leski lapsineen on merkitty muuttaneeksi Akaaseen, ja vuonna 1820 perhe muutti Hämeenlinnaan. Barbro Sidonia Lilius oli vuonna 1817 pystynyt ostamaan sieltä itselleen talon. Talo numero 36 sijaitsi nykyisen Birger Jaarlin kadun päässä Vanajaveden rannan tuntumassa, ja sen kauppahinta oli 225 riikintaalaria valtion velkaseteleinä.

Ilmeisesti perheen heikon taloudellisen tilanteen vuoksi Sophia Vilhelmina hyväksyttiiin Benvikin kouluun jo 14-vuotiaana, vaikka alaikärajaksi oli määrätty 16 vuotta ja tähän aikaan tulleet neidot olivat yleensä jo parikymppisiä. Perheen talous ei myöhemminkään kohentunut, ja talokin siirtyi ajan mittaan uusille omistajille. Hämeenlinnan seurakunnan leskenapuun oikeutettujen luettelossa vuonna 1832 sanotaan kirkkoherra Liliuksen lesken olevan rutiköyhä (utfattig) ja elättävän itsensä käsitöillä. Vuodesta 1838 lähtien Barbro Sidonia Lilius sai kirkon leski- ja orpokassasta avustusta 75 pankkoruplaa (vajaat 21,5 ruplaa hopeassa) aina kuolemaansa saakka.

Perheen pojat olivat kaikesta huolimatta päässeet opiskelemaan. Carl Gustaf oli aloittanut Hämeenlinnan triviaalikoulussa jo vuonna 1813. Hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1821 ja suvun perinteitä noudattaen luki papiksi. Pappisvihkimyksen hän sai vuonna 1826. Martin Christian meni triviaalikouluun vuonna 1821 ja kävi sitä nelisen vuotta. Hän toimi myöhemmin rokottajana Hämeenlinnassa. Kumpikaan pojista ei mennyt naimisiin, ja myös tytär Agatha Fredrika jäi naimattomaksi. Gustava Sidonia avioitui kaukaisen sukulaisensa, Oriveden kirkkoherran Anders Gustaf Liliuksen, kanssa. Sophia Vilhelminan vaiheisiin palataan myöhemmin. Äiti Barbro Sidonia kuoli Hämeenlinnassa 5.8.1859. Lapsista olivat silloin elossa vain tyttäret.

Lähteitä:
KA Hki Talreg, Eb:10 Anomus- ja valitusaktit 1810.
KA Hki Kirkollisasiaintoimituskunnan arkisto, Dc:1 Päätöskonseptit 1809–1810.
KA Hml Hämeenlinnan RO, Cb:3 Lainhuudatusasiain pöytäkirjat 1814–1823.
KA Tku TTka, H I i:1 Räkning öfver Kejserl. Understöds Medlen för enkor och barn efter ecclesistike Tjenstemän i Åbo erkestift 1837–1884.
Myllymäki, Seppo (uud. toim.) 2004: Hämeenlinnan Triviaalikoulun matrikkeli 1799–1841. Hämeenlinna: Hämeenlinnan sukututkimusseura.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Verkkojulkaisu 2005. <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi>.





Ei kommentteja: