10. lokakuuta 2019

Carolina Grönmark, suutarin ja matruusin vaimo

Benvikistä kolmen vuoden opiskelujen jälkeen opettajattareksi valmistunut Carolina Grönmark palasi Tampereelle marraskuussa 1821 ja muutti kotiin äitinsä, isäpuolensa ja veljensä luo. Useille paikkakunnille oli näihin aikoihin suunniteltu perustettavaksi kudontakouluja, ja Benvikissä valmistuneiden opettajattarien odotettiin auttavan niiden alkuun saattamisessa. Myös Tampereelle oli koulua ehdotettu, mutta sitä ei kaupunkiin syntynyt. Keväällä 1822 Carolina muutti Kurun Keihäslahteen, majuri Georg von Möllerin puustelliin. Ei ole tiedossa, oliko Kurussakin koulusuunnitelmia ja oliko Carolinan tarkoitus toimia siellä opettajana. Hän on rippikirjassa "jungfru", joten tuskin hän tavallinen piikakaan oli. Carolina kuitenkin palasi kotiin jo marraskuussa samana vuonna.

Keihäslahdessa viettämiensä kuukausien aikana Carolina ilmeisesti tutustui tulevaan aviopuolisoonsa, Kurun Petäjälammin Leppälässä asuvaan suutari Amos Lindrosiin, s. 6.5.1804. Häitä vietettiin kotona Tampereella tammikuun 5. päivänä vuonna 1824. Esikoinen Amalia Carolina syntyi jo huhtikuun alussa, ja heinäkuussa Carolina muutti miehen kotikylään. Toinen tytär Johanna (kastemerkinnässä Anna) Vilhelmina syntyi Kurussa 5.4.1826. Saman vuoden lopulla perhe muutti Tampereelle. Asuinpaikka vaihtui useaan otteeseen. Vuonna 1831, jolloin perhe asui porvari Esaias Grönbergin talossa toisen korttelin numerossa 39, puoliso Amos päätti värväytyä meriekipaasiin Helsinkiin. Oliko Amoksella vaikeuksia elättää perhettä suutarin ansioilla Tampereella vai oliko elämänmuutokseen syynä seikkailunhalu, siitä ei ole tietoa. Suutarin töitä hän saattoi tehdä meriekipaasissakin. Muuttokirjan mukaan 
Amos Lindros oli 27-vuotias, osasi lukea ja oli naimisissa. Hänellä oli yksinkertainen kristinopin ymmärrys, ja hän oli käynyt säännöllisesti ehtoollisella. Mies oli hyvämaineinen lukuun ottamatta juopumuksesta annettua rangaistusta. Hän oli sairastanut isorokon ja oli vapaa kruunun palvelukseen.
Amos Lindrosista tuli Ensimmäisen Suomen meriekipaasin 7. komppanian matruusi nro 74. Carolina tyttärineen jäi Tampereelle. Tyttäristä vanhempi, Amalia, kuoli hieman yli yhdeksänvuotiaana vuonna 1833 "hivutustautiin" (tvinsot). Rippi- tai henkikirjoista ei selviä, yrittikö Carolina ansaita elantonsa kutomalla tai kehräämällä. Varmaan mieskin elätti perhettä, mutta toimeentulo lienee silti ollut heikkoa, eikä sukulaisistakaan ollut apua. Sisar Stiina Kaisa oli muuttanut Orivedelle vuonna 1818. Carolinan lähes 80-vuotias isäpuoli kuoli kuukausi Amalian jälkeen, ja äiti kuoli kirkonköyhänä keuhkotautiin vuonna 1835. Carolinan veljestä Johan Fredrikistä oli isäpuolensa tapaan tullut maalari. Hän avioitui Lempäälästä tulleen Maria Johanintyttären kanssa – häät olivat samana päivänä kuin Carolinalla, joten hääjuhla oli yhteinen. Johan Fredrikin perheeseen syntyi kolme tytärtä: Fredrika Charlotta 1824, Wendla Amalia 1826 ja Edla Maria 1829. Vaimo menehtyi, kun nuorin tytär oli puolivuotias, minkä jälkeen Johan Fredrik solmi avioliiton Maria Mikontyttären kanssa. Vanhin tyttäristä muutti kasvatiksi Lempäälään, Wendla Amalia kuoli vuonna 1836, ja Johan Fredrik itse kuoli 38-vuotiaana vuonna 1839.

Vuoden 1838 marraskuussa Carolina ja tytär Johanna muuttivat perheenpään luo Helsinkiin. Pitkään ei perhe-elämää kestänyt, sillä jo kolmen vuoden kuluttua muutosta Amos Lindros kuoli vatsavaivoihin (magref). Carolina tyttärineen siirtyi Helsingin seurakuntaan, missä hänet on merkitty naimisissa olevan työväestön rippikirjaan. Johanna-tytär muutti takaisin meriekipaasin seurakuntaan mennessään naimisiin Adolf Terfvin kanssa vuonna 1842. Helsingin maalaiskunnassa vuonna 1816 syntynyt Terv oli meriekipaasin 6. komppanian majoitusmestari, myöhemmin 3. komppanian vääpeli. Johanna ja Adolf Terfvin luona asui vuodesta 1843 myös Carolinan veljentytär Edla Maria Grönmark.

Carolina Lindros otti muuttokirjan Vaasaan vuonna 1848. Syy muuttoon oli se, että myös tytär puolisoineen oli muuttanut sinne.

Meriekipaasin muuttokirja on koristeellinen. Terfvin perhe muutti ensin Helsingin seurakuntaan ja sieltä Siuntion kautta Vaasaan. Lähde: KA Vsa, Vaasan seurakunnan arkisto Muuttokirjat 1848.

Adolf Terfvistä tuli ylimajakanvartija (Öfver Fyrvaktare), ja perhe muutti Norrskäriin. Carolina-anoppi asui heidän luonaan. Lapsia syntyi Terfvin perheeseen viisi: Aleksandra Vilhelmiina 1842, k. 1844, Aurora Josefina 1845, Aleksander Ferdinand 1847, Amalia Charlotta 1850 ja Wendla 1852. Adolf Terfv hukkui myrskyssä Rönnskärin pookin luona neljä kuukautta ennen Wendlan syntymää, lokakuussa 1851. "Fyruppsyningman" Terfvin leskelle ja lapsille myönnettiin eläke sotaväen leski- ja orpokassasta. Rippikirjan mukaan eläke oli 22 hopearuplaa vuodessa.

"Matruusin leski" Carolina Lindros kuoli kihtiin 12.4.1865. Hänen sanotaan olleen 66-vuotias, mutta oikeasti hän oli kaksi vuotta vanhempi, sillä syntymäaika muuttui asiakirjoissa virheelliseksi jo lapsena. Johannan tyttäristä kaksi kuoli vuonna 1853, seitsemän- ja puolivuotias Aurora sekä hieman alle nelivuotias Amalia. Johanna kuoli 65-vuotiaana vuonna 1888. Tytär Wendla asui silloin hänen kanssaan. Poika Aleksander Terfv on merkitty muuttaneeksi Poriin vuonna 1866. Hän oli silloin kuparisepän oppilas.

Lähteitä:
SSHY Ensimmäisen Suomen meriekipaasin seurakunta. Jäsensivut.
KA Vsa, Vaasan seurakunnan arkisto Muuttokirjat 1848.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Finlands Allmänna Tidning 15.4.1852 nro 86.

Ei kommentteja: