17. lokakuuta 2019

Korpilahden miehet Helsingissä

Joukko korpilahtelaismiehiä kokoontui keskiviikkona 21. helmikuuta 1838 Korpi­lahden kappelin kirkon luo ja lähti hevoskyydillä kohti Helsinkiä. Miehet olivat aakkos­järjestyksessä Joonas Ahola, Kalle Niklas Finni, Juho Peltola, Joonas Alek­sante­rin­poika Reivilä, Matti Reivilä, Aleksanteri Ristvehmas, Matti Salila ja Matti Sompajärvi. Matkaa tehtiin kahdella reellä, joista toisessa, Joonas Reivilän reessä olivat Joonas Ahola, Juho Peltola, Joonas ja Matti Reivilä sekä Matti Sompajärvi. Mukaansa miehet olivat ottaneet myytäväksi tarkoitettua tavaraa. Joonas Reivilällä oli kuusi leiviskää voita, kaksi leiviskää palvattua naudanlihaa ja neljäkymmentä kyynärää karkeaa palttinaa sekä pienehkö määrä matkarahaa.

Valas-kortteliin

Matkalaiset saapuivat Helsinkiin tiistaina 27. helmikuuta yhdeksän kymmenen maissa aamupäivällä ja saivat kortteerin korttelista 46 (Hvalfisken, Valas) kauppias Adolf Lilljeforsin pihapiiristä.


Osasuurennos Helsingin asemakaavakartasta vuodelta 1838. Kauppias Lilljefors asui Kaartinkaupungissa, korttelin 46 talossa 2. Lähde: Asemakaavakartta 1838, Helsinki Region Infoshare (CC BY 4.0).

Valas-korttelia reunustivat Eteläesplanadi, Unioninkatu, Pohjoinen Makasiinikatu ja nykyinen Eteläranta, jonka nimeksi vahvistettiin vuonna 1836 oheisessa kuvassakin näkyvä Wästra Quain. Korttelin taloon 2 oli vuoden 1838 henkikirjassa kirjattu elintarvikekauppias A. Lilljefors ja hänen vaimonsa, kauppiaan sisar Maria, puoti­apulaiset Ekroos, Holmgren ja Tulander, rengit Björk ja Thusberg, piiat Ulrika, Maria ja Carolina sekä arkistonhoitaja Soltin. Muista asiakirjoista saa tarkempiakin tietoja palvelusväestä: puukhollarit Carl Johan Ekroos ja Gustaf Christoffer Holmgren, puoti­apulaiset Viktor Tulander ja Fredrik Thusberg sekä piiat Ulrika Vilhelmina Cajander, Margaretha Wester ja Carolina Ekholm. Naapuritalot tunnettiin Brobergin ja Sundmanin taloina. Talossa 1 asuivat henkikirjan mukaan tukku­kauppias F. Bro­berg per­heineen ja palveli­joineen, kollegi­asessori A. Weckman niin ikään per­hei­neen ja palve­li­­joineen, nimi­neuvos J. Weck­man, kello­sepän leski L. Fahlström, kisällit Rautell ja Lukander ja oppi­pojat Öhman, Rautell ja Blom­qvist sekä elin­tarvike­kauppias Kudrakoff perheineen ja palveli­joineen. Talossa 3 asuivat kaup­pias G. W. Sund­man palvelus­kuntineen, leskirouva C. L. Sundman, neiti Ridder­borg ja piiat Sophia ja Fredrika, ensim­mäinen revii­sori C. v. Hellens ja piika Sophia, tulli­halli­tuksen sih­teeri G. M. By­man, rovastin leski­vaimo Paulin, tytär Sophia ja piika Anna sekä luut­nantin leski­rouva West­berg.

Korpilahtelaismiesten majapaikkaan, matkustavaisille tarkoitet­tuun isoon tupaan oli majoit­tu­nut päivää aikaisem­min kolme talol­lista Sysmästä: lauta­mies Elias Erkin­poika Ryytilä, Matti Juhon­poika Keskinen ja Erkki Erkin­poika Joen­taipale. Heidän lisäkseen tuvassa asusteli kaksi pohja­laista: renki Fredrik Rops­felt ja hänen isän­tänsä Antti Efraimin­poika Koivu­saari Siika­joen pitä­jän Paavo­lan kappe­lin Lapin kylästä.

Kaupankäyntiä

Kauppias Lilljefors osti korpilahtelaisten tuomat tavarat, ja miehet saivat niistä rahansa keski­viikko­aamuna 28. helmikuuta. Joonas Reivilä sai tuomis­taan voista ja lihasta yhteensä 20 riikin­taalaria kahdeksan killinkiä ja 40 kyynä­rän palttina­pakasta vielä kymmenen riikin­taalaria. Torstai­aamuna 1. maalis­kuuta kaikki kahdeksan kor­pi­­lahtelaista kävivät puodissa maksa­massa osta­mastaan suolasta ja veivät sen aamiaisen jälkeen mukanaan. Ennen puolta­päivää miehet tulivat hakemaan vielä rautaa ja maks­amaan sen. Puuk­hollari Ekroos kysyi, missä Joo­nas Rei­vi­lä oli. Joku miehistä vas­tasi: "Hän on pihalla ja tulee varmaan pian."

Puolenpäivän aikoihin miehet menivät kauppiaan luo mukanaan pikku­leipiä (Maija kakor), joita heillä oli tapana viedä kotiin tuliai­siksi. Yksi miehistä, Joonas Reivilä, oli kuulemma lähtenyt kaupun­gille ostamaan pipa­reita (Pränikor). Kolmen maissa jotkut miehistä tulivat sanomaan kaup­pi­aalle, etteivät he voineet enää odottaa vaan halusivat lähteä jo koti­matkalle. Kauppias top­puut­teli heitä, mutta viiden tietä­millä miehet sanoivat, että heidän oli pakko lähteä, koska hevosilla ei ollut hei­nää. Kaup­pias kysyi mie­hiltä, oliko Joonas Reivi­lällä kaupun­gissa suku­laisia, olisiko hän voinut värväy­tyä soti­laaksi tai oliko hänellä tapana käydä juopottelemassa jonkun luona. Miehet vastasivat kieltä­västi ja totesivat, että Joonas Reivilä oli talon ainoa poika ja ettei hän juonut väki­juomia. Kaup­pi­aan kanssa keskus­tel­tuaan Matti Sompa­järvi, Niklas Finne ja Matti Rei­vilä lupa­sivat jäädä vielä Helsin­kiin, mutta muut neljä lähtivät koti­matkalle. Lillje­fors kyseli seuraa­vana päivänä eli 2. maa­lis­kuuta poliisi­laitok­selta, kasar­meilta ja kapa­koista, oliko Reivi­lää näkynyt, mutta kukaan ei ollut tavannut häntä eikä kuullut hänestä. Illan­suussa kolmik­kokin lähti koti­matkalle saa­tuaan polii­silta luvan Joo­nas Reivi­län hevosen, tava­roiden ja passin vie­miseen.


Kauppias Adolf Lilljeforsin käsialanäyte.

Minne Joonas Reivilä oli kadonnut? Vastausta ja tarinan jatkoa odotellessa lähetän tervei­siä Lappeen­rantaan Liisa Rinki­selle, jolta sain vuosia sitten tietää tästä mystee­ristä.

Lähteitä:
KA Tku Turun HO, Ebd:224 Alistusakteja 1840.

Ei kommentteja: