31. joulukuuta 2020
Uudenvuodenpäivän tanssit Lopella 1857
24. joulukuuta 2020
Korvatunturin karanteeni
17. joulukuuta 2020
Jouluherkkuja ja lahjavinkkejä
![]() | |||||||||
Monenlaista kalaa. Tämä Grönforsin ilmoitus on Hämeen Sanomista vuodelta 1880. |
![]() |
Kauppias Carl H. Wallenius, joka vuoden 1887 osoitekalenterissa kertoi liikkeensä olevan Koloniali-, Rauta-, Viini- ja Punssikauppa, tarjosi vuonna 1880 joulukuusen koristeita. |
Kauniita pelerinejä, lasten willa-tröijyjä, willa sormikkaita miehille, naisille ja lapsille. – – Lampunmattoja guttaperchasta, peiliä, ranne- ja rintanappeja, pelimarkkoja, pieniä lasten pyssyjä paperinalleilla. – – Pöytäweitsiä, waksikangasta, alfenidisiä hiuswasamoita, kauniita tuhkakannattamia. – – Hienoja hiotuita karafineja, waletuilla etiketeillä. Pieniä kynäweitsiä ja kellonperäin koristimia. Kynän-warsia, hammasharjoja. Notes ja muistokirjoja. Hajusaippuoita. Hyvää Kölniwettä, kauniissa kiiltopoteissa.
Kaikki uutukaiset woitettu!Yleinen KyökkikoneJoka Pariisin mailman näyttelyssä ja Wienin maatalon edellisessä näyttelyssä on tunnustettu käytännöllisimmäksi ja hyödyllisimmäksi ja wälttämättömimmäksi joka taloutta warten, ja jota on molemmissa näyttelyissä myyty miljoonittain.Tämä kone on, joka sen waan on nähnyt, saawuttanut sekä lapsien että emäntien, sekä talonpoikien että aateliston yleistä suosioa, ja hämmästyttäwää huomiota, niin että heti ensi ilmoitusten lewittyä tästä ihmekoneesta, alkoi tulwata tukuttain tilauksia."Uskomatonta mutta kuitenkin totta"
Tämä kone kelpaa seurawiin tarkoituksiin ja panee warjoon kaikki tähän astiset keksinnöt:Yhdessä minutissa olet walmis tällä koneella tekemään mielen mukaan sakeana tai wetelänä ruaksi 1 kilon perunoita, nauriita, lanttuja, sipulia, kurkkuja, hedelmiä joka laatua y. m. y. m. lyhyesti sanoen kaikkia mitä woidaan kuoria ja leikata.Kahdessa minuutissa on mahdollista laittaa woita, kermaa y. m. s. puolessa minuutissa lunta, jääwuorta y. m. y. m.Wielä sopii sitä mikroskooppina (suurennuslasina) käyttää; joka esineen näet 400 kertaa suurennettuna, se on siis ylen hyödyllinen ruokain ja juomien tarkastamiseen.
Sellainen kone, kestäwää metallia, kulumattomine wietereineen maksaa ainoastaan3 Ruplaaniin kauwan kuin warasto riittää.Saadaan ainoastaan tilata ennakkomaksulla kautta ainoan ToimistonS. Altmann.Wien 1, Dominikannerbastei 23.
10. joulukuuta 2020
Kovan onnen Mikko
Uudisrakentaja ja leski Mikko Eskelinpoika Satokangas eli Korpela, syntynyt vuonna 1745, on käyttäytynyt muutoin kunniallisesti (hafwer eljest ährligen sig uppfört) mutta on kerran saanut tuomion yhdenpuolisesta huorinteosta. Hänellä on yksinkertaiset kristinopin tiedot, ja hän on esteetön avioliittoon, kun on pidetty perunkirjoitus hänen vaimovainajansa Liisa Matintyttären jälkeen, joka kuoli 17. huhtikuuta 1791. Mukana muuttavat poika Mikko 13/3 1782, poika Iisak 14/12 1783 ja poika Matti 3/4 1787, mikä täten todistetaan. Paavolassa 2. heinäkuuta 1792.
3. joulukuuta 2020
Mitaleita Lopelle
![]() |
Vuonna 1869 palkinnonsaajien joukossa oli kolme loppilaista: Kaarle Hjort, Maria Wäck ja Serafia Kustaantytär. Uusi Suometar 19.8.1869. |
26. marraskuuta 2020
Kuka murhasi Joonas Reivilän II
Heinäkuu 1838
- lyhyt lampaannahkaturkki jossa tummansininen sarkapäällinen
- vaaleanvihreä palttinavuorinen villakankainen nuttu
- rohdinkalsongit
- tummanvihreät palttinahousut joissa sininen linninki, messinkinapit ja rohdinvuori
- vihreäraitainen villakankainen liivi
- rohdinpaita
- lipallinen lampaannahkapäähine
- paikatut rasvanahkaiset saappaat
- raidalliset puolivillaiset sukanpitimet sekä
- ¾ tuumaa leveä ja 1½ kyynärää pitkä nahkainen vyöremmi.
![]() |
Joonas Reivilä sonnustautuneena kaupunkimatkalle helmikuussa 1838. |
Elokuu 1838
Syyskuu 1838
Antti Koivusaari
Fredrik Ropsfelt
Henrik Gustaf Fogelberg
Välipäätös
19. marraskuuta 2020
Sophia erotetaan kehruuhuoneesta
12. marraskuuta 2020
Paavon palttoo
Herra Paavo!
Kun minulta kyselet nuttuasi jonka Matti Koistinen lähetti sehään oli käsky tuota Joensuuhun Risto Laanisen lesken asuntoon jota myös kutsuut Rouva Wariksen ompeluliikkeeksi, johon sen paltosi toimitin ja kuin jätin palttoosi edellä mainittuun paikkaan oli minulla todistajat läsnä.
Sinulle en ole ottanut sitä tuuvakaan kuin en tunne ensinkään senlaista miestä sen vähemmin voisin tietää asuin paikkaasi missä milloinki olet.
Nyt sanon sulle että jos haluat oikeuden käyntiin niin koita päälle en tule muutoin kuin maksusta sitä palttoasi, sulle hommoamaan.
Jos haluat niin käy itse palttosi Joensuusta Lanisen lesken asunnosta se on entisessä räätäli Koposen talossa, tahi lähte minulta jutulla perimään.
Ystävyydellä
Yrjö Wornanen
Kuin niin rumasti kirjotit niin siitä sakosta saat lunastaa tämän kirjeen.
Emme saane koskaan tietää, miten rumasti Paavo oli kirjoittanut.
Lähde: Liisa Räsäsen arkisto.
5. marraskuuta 2020
Aa pee see ummee nälkäpuuroo
– – sen warten on meillä jo 150 tynnyriä Rukiita, joita lainataan ulos tawallista kaswua vastaan, niin että siitä saadaan ehkä hywinki kaunis summa, jonka kaswuilla woipi palkita hywinki kunnollisen Opettajan.
Waikein oli saada ensimäinen Sunnuntaikoulu alkuun. Se sai suuren wastuksen; waan neuwomisilla ja selityksillä, wakawuudella ja toimella onnistui se kuitenki wiimein. – – Opettajiksi olemme saaneet joka kylän Kuudennus-miehiä ja Kylänwanhimmia – sanalla sanoen: tunnollisimmia ja luwussa taitawimmia miehiä. Mieluisesti owat useammat näistä ottaneet tämän työn ja waiwan ainoastaan kauniin tarkoituksen woittamiseksi. Näissä sunnuntaikouluissa opetetaan sisästä- ja muisti-luwusta selkeän Lankasteritawan mukaan; tawuu on muka monelle tietymätön asia, ja ainoastaan tämmöisillä kouluilla ja mainitulla tawalla woidaan nykyjään hywä tawuutaito ja puhdas sisästäluku annettaa lapsille. Lapset ovat näiden kouluin kautta tulleet oikeaan kilpa-intoon, niin että 7, 8 ja 9 wuotiset lapsikiekkanat lukewat puhtaasti kirjasta ja taitawat katkesmuksensa kuin Isämeitänsä. – –.
29. lokakuuta 2020
Kulkuri-Mikko
Isänisäni isänisän isän avioliitto Marketta Kolehmaisen kanssa on ollut vuosia mysteeri. Missä ja milloin Mikko ja Marketta menivät naimisiin? Marketta on vieläkin jonkinlainen mysteeri, mutta Iisalmen maaseurakunnan arkiston virkatodistuksesta selvisi, että hän oli tammikuussa 1792 loisen leski ja että hänet vihittiin vielä samana vuonna.
![]() |
Iisalmen maaseurakunnan kirkkoherra Johan Laguksen allekirjoittama todistus, jonka mukaan Marketta Kolehmainen voi mennä naimisiin esitettyään miehensä jälkeen laaditun perukirjan. |
Mikostakin tuli virkatodistus Iisalmen maaseurakuntaan heinäkuussa 1792. Palaan siihen tarkemmin myöhemmässä, Mikon aikaisempia vaiheita valottavassa kirjoituksessa. Tässä yhteydessä esittelen virkatodistuksen, jonka Kiuruveden kappalainen Mårten Johan Lyra kirjoitti 4.5.1813.
Kulkuri (vagabundus) Mikko Korpelainen, joka väittää asuvansa vaimonsa Marketta Kolehmaisen kanssa nykyään Haapajärven kylässä, on syntynyt vuonna 1745 ja vaimo Marketta 1765. Heillä on yksinkertaiset kristinopin tiedot, ja he ovat käyneet ehtoollisella. Heidän poikansa Sakari on syntynyt vuonna 1801.
Vuonna 1816 Mikko ja Marketta muuttivat Iisalmen pitäjästä takaisin Kiuruvedelle. Myöhemmin matka vei Kemin pitäjään, jossa asui heidän vanhin poikansa, Väkevän vävyn lanko.
Lähteitä:
KA Jns Iisalmen maaseurakunnan arkisto, I Jba:2–3 Saapuneet virkatodistukset 1791–1799, 1800–1813.
22. lokakuuta 2020
Nimittelyä ja solvaamista kehruuhuoneessa
15. lokakuuta 2020
Silvennoisia Kerimäeltä
- poika Paavo Silvennoinen Henrikin ensimmäisestä avioliitosta Kaarina (Carin) Kososen kanssa
- tytär Kaarina Silvennoinen niin ikään Henrikin ensimmäisestä avioliitosta
- tytär Sesilia Silvennoinen Henrikin toisesta avioliitosta Susanna Tikkisen (Tikittären) kanssa.
![]() |
Ote Henrik Silvennoisen jälkeen laaditun perukirjan ensimmäiseltä sivulta. |
8. lokakuuta 2020
Benvikistä Luvialle ja Lappeenrannan kehruuhuoneeseen
![]() |
Lappeenrannan kehruuhuoneen viranhaltijoiden palkkoja kolmannelta vuosineljännekseltä 1826. Kehruu- ja kudontamestariden vuosipalkka oli 300 seteliruplaa. Lähde: KA Hki Vankila-asiakirjojen arkisto. |
KA Hki VSV 66 O.D. 1824. Talousseuran kertomus 1822.
1. lokakuuta 2020
Kuka murhasi Joonas Reivilän?
Helsingin Valas-korttelista kauppias Lilljeforsin navettarakennuksen alta löytyi maaliskuun 4. päivänä 1838 korpilahtelaisen Joonas Reivilän ruumis. Helsingin kämnerinoikeus aloitti murhatutkinnan 22. toukokuuta. Istuntoon saapuivat Korpilahdelta Joonas Reivilän äiti Maria Matintytär Reivilä, torpparit Juho Erkinpoika Peltola, Joonas Joonaanpoika Ahola, Aleksanteri Aaprahaminpoika Ristvehmas ja Matti Joonaanpoika Salila, talollisen poika Matti Yrjönpoika Reivilä, talollinen Niklas Kallenpoika Finni ja torppari Matti Vilpunpoika Sompajärvi. Paikalla olivat myös lautamies, talollinen Elias Erkinpoika Ryytilä ja talollinen Matti Juhonpoika Keskinen Sysmän pitäjän Soiniemen kylästä, Suomen tarkk'ampujapataljoonan alokas Elis Vilhelm Holmgren, kauppias Lilljeforsin rengit Carl Gustaf Björk ja Fredrik Thusberg, puukhollarit Carl Gustaf Ekroos ja Gustaf Christoffer Gottfried Holmgren sekä puotiapulainen Viktor Tulander, työmies Henrik Häggblom, poliisikivalteri Gabriel Dahlberg, poliisipäällysmies Herman Lagerstam, konstaapeli David Henell samoin kuin Lilljeforsin piiat Ulrica Vilhelmina Cajander, Carolina Ekholm ja Margaretha Wester.
Asianomistaja Maria Reivilä esitti oikeudelle apupappi Alexander Aspin kirjoittaman papintodistuksen, joka luettiin ääneen:
Talollisen poika Joonas Aleksanterinpoika Reivilän talosta tämän seurakunnan Korpilahden kylästä on syntynyt 29. toukokuuta 1818. Hän on viettänyt kaikin puolin tasaista ja kiitettävää elämää. Kirkonkirjamerkinnän mukaan hän lukee kirjaa puhtaasti ja osaa ulkoa erinomaisesti sekä on käyttänyt kalliita armon välikappaleita viimeksi 4. toukokuuta viime vuonna. Todistetaan Jämsän pitäjän Korpilahden kappelissa 2. toukokuuta 1838.
Ruumiinavauspöytäkirjan lukemisen jälkeen kauppias Lilljefors ilmoitti maksaneensa Joonas Reivilälle tämän tuomista tavaroista yhteensä 40 riikintaalaria 8 killinkiä. Lilljeforsilta ostamistaan suolasta ja lautasista Reivilä oli puolestaan maksanut yhteensä 9 riikintaalaria 24 killinkiä. Rahaa korpilahtelaismiehellä siis piti olla, mutta johonkin suuri osa rahoista oli hävinnyt.
Maria Reivilä kertoi, että Joonas Reivilän kanssa samaan matkaseurueeseen kuuluneet Matti Reivilä ja Matti Sompajärvi toivat 7.3.1838 Korpilahdelle Joonas Reivilän hevosen ja reen sekä puolitoista tynnyriä suolaa, rautaa, puoli tusinaa matalaa posliinilautasta, kolme naulaa terästä ja Joonaan 1¼ kyynärää pitkän ja ¾ leveän matka-arkun. Arkussa oli ruokatavaraa ja muutama kuparilantti. Ruumiin läheltä löytyneistä tavaroista Maria Reivilä tunnisti puukon ja sen tupen, silkkisen kaulahuivin ja nenäliinan pojalleen kuuluneiksi. Rahoja ja piiskaa hän sen sijaan ei tunnistanut.
Maria Reivilä ei uskonut, että hänen pojallaan olisi ollut vihamiehiä, eikä hän osannut kuvitellakaan, kuka murhamies voisi olla. Pojan kuolema oli perheelle järkytys, sillä Maria Reivilä oli jo kuuden vuoden ajan sairastanut vesitautia ja joutunut hoitamaan heikkomielistä miestään.
Juho Erkinpoika Peltola Korpilahdelta kertoi, että seurueen kortteerituvassa oli muitakin matkustajia, esimerkiksi kaksi tuntematonta pohjalaista. Kun korpilahtelaisseurue oli mennyt 1.3. kauppias Lilljeforsin konttoriin maksamaan ostamastaan raudasta, Joonas Reivilä ei ollut muiden mukana. Matti Reivilä oli lähtenyt hakemaan Joonasta pihalta ja sanonut palattuaan, että Joonas oli luvannut tulla viipymättä. Peltola ei ollut nähnyt Joonasta sen koommin. Kun Joonasta ei ollut etsinnöistä huolimatta löydetty, Peltola, Ahola, Salila ja Ristvehmas olivat lähteneet illansuussa kotimatkalle. Peltola totesi huomanneensa, että Joonas Reivilällä oli matkan aikana piiska, mutta hän ei ollut katsonut tarkemmin, millainen piiska oli. Lopuksi Peltola ilmoitti, että matkaseurueen kesken samoin kuin seurueen ja muiden Lilljeforsin talossa oleskelleiden välillä vallitsi hyvä sopu.
Joonas Ahola Korpilahdelta kertoi, että Joonas Reivilä laski maaliskuun 1. päivän aamuna rahansa tuvassa, jossa oli tuolloin läsnä osa hänen matkatovereistaan ja tuntemattomia, tiettävästi Sysmän pitäjästä tulleita matkaajia. Ahola ei muistanut, olivatko pohjalaiset paikalla, eikä tiennyt, paljonko ja millaista rahaa Reivilällä oli ja mihin hän pani rahat ne laskettuaan.
Matti Reivilä sanoi lähteneensä 1.3. Lilljeforsin konttorista pihalle ja huhuilleensa Joonas Reivilää. Joonas oli seissyt hevosten luona pihalla ja vastannut Matin huutoon: "Kyllä minä tulen." Matti tiesi, että Joonas oli saanut Lilljeforsilta rahaa, muttei tiennyt määrää eikä ollut nähnyt miehen käsittelevän rahoja. Matti ei myöskään tiennyt, kuuluivatko ruumiin läheltä löydetyt piiska, puukko ja huivi Joonaalle, eikä osannut sanoa, oliko Joonas käyttänyt piiskaa matkalla Helsinkiin.
Matti Sompajärvi kertoi nukkuneensa kaupungissa Joonas Reivilän vieressä. Torstaiaamuna 1.3. hän oli nähnyt Joonaan istumassa lavitsalla laskien rahoja, joita hän piti liivinsä sisätaskussa. Huoneessa oli myös joukko tuntemattomia. Sompajärvikään ei tiennyt, oliko Joonas Reivilä käyttänyt piiskaa. Silkkihuivin ja puukon hän tiesi olleen Joonaan omaisuutta.
Sysmäläiset Ryytilä ja Keskinen totesivat saapuneensa Helsinkiin 26. helmikuuta. Samaan kortteeriin oli tullut seuraavana päivänä useita sysmäläisille outoja korpilahtelaisia, ja samassa tuvassa oli myös kaksi tuntematonta pohjalaista työmiestä. Ryytilä ja Keskinen eivät olleet nähneet korpilahtelaisten käsittelevän rahoja eivätkä tienneet, oliko pohjalaisilla ollut varoja. Miehet tekivät vielä tiettäväksi, että myös Erkki Joentaipale oli ollut tulossa istuntoon mutta oli noin neljän peninkulman matkan jälkeen palannut kotiin, koska hänelle oli tullut jalkasärkyä.
Lilljeforsin renki Fredrik Thusberg kertoi, että Lilljeforsin luona majoittuneet pohjalaismiehet olivat talollisen poika Antti Efraiminpoika Koivusaari ja hänen renkinsä Fredrik Ropsfelt Lapin kylästä Siikajoen pitäjästä. Fredrik Ropsfelt oli perjantaina 2.3. lähetetty viemään poroja Heikinlaakson kestikievariin, mutta hän olikin kertomansa mukaan mennyt aina Sipoon pitäjään. Ropsfelt oli palannut matkaltaan sunnuntaina 4.3., ja Antti Koivusaari oli seuraavana päivänä vaatinut rengiltään kolmea kappaletta kahdeksan killingin pankkoseteliä, jotka porojen kuljetuksesta oli määrä saada. Ropsfelt oli väittänyt, että rahat olivat menneet hänen ja hevosen ylöspitoon matkan aikana. Thusberg oli kuitenkin pannut merkille, että Ropsfeltillä oli ainakin yksi kolmen riikintaalarin seteli ja tukku arvoltaan pienempiä ruotsalaisia pankkoseteleitä ja valtionvelkaseteleitä. Koivusaari oli nuhdellut renkiään huikentelevaisuudesta ja röyhkeydestä.
Todistajien lausuntojen jälkeen syyttäjä Berndt Gabriel Sahlberg ilmoitti, että kauppias Lilljeforsin talossa oleskeli murhan aikoihin myös tarkk'ampujapataljoonan entinen sotilas Fogelberg, jota olisi syytä kuulla asiassa. Lisäksi pöytäkirjaan merkittiin, ettei kuvernööriltä ollut vielä tullut tietoa siitä, olivatko Fredrik Ropsfelt ja Antti Koivusaari saaneet haasteen oikeuteen. Lopuksi virallinen syyttäjä esitti, että niitä nyt paikalla olevia, jotka eivät olleet Joonas Reivilälle sukua, tuli kuulla valan velvoittamina ja että Korpilahdella ja Sysmässä asuvat saisivat pysyä kotipaikallaan, kunnes heidän läsnäolonsa olisi mahdollisesti taas tarpeen.
Kämnerinoikeus päätti lykätä tapauksen käsittelyn heinäkuun 13. päivään. Tällöin seuraavien henkilöiden piti viiden ruplan sakon uhalla tulla itse saapuville: kauppias Lilljefors, Elis Vilhelm Holmgren, kivalteri Dahlberg, poliisipäällysmies Lagerstam, rengit Carl Gustaf Björk ja Fredrik Thusberg, Hans Henrik Häggblom, puodin puukhollarit Ekroos ja Holmgren, puotipalvelija Tulander, konstaapeli Henell, piiat Ulrica Vilhelmina Cajander, Margaretha Wester ja Carolina Ekholm. Lisäksi kämnerinoikeus pyysi kuvernööriä käskemään paikalle Erkki Joentaipaleen, Antti Koivusaaren ja Fredrik Ropsfeltin. Syyttäjän piti haastaa istuntoon entinen kaartilainen Fogelberg samoin kuin muut, jotka oleskelivat kauppias Lilljeforsin talossa ja sen lähistöllä ja joilla voi syyttäjän selvitysten perusteella olla tietoja murhasta. Maria Reivilää, Juho Peltolaa, Joonas Aholaa, Niklas Finniä, Matti Reivilää, Matti Sompajärveä, Matti Salilaa, Aleksanteri Ristvehmasta, Elias Ryytilää ja Matti Keskistä kämnerinoikeus ei katsonut voivansa velvoittaa olemaan läsnä seuraavassa istunnossa, koska heidän kotipaikkansa oli kaukana.
Tarina jatkuu.
Lähteitä:
KA Tku Turun HO, Ebd:224 Alistusakteja 1840.