26. maaliskuuta 2020

Juho Färm, veteraani ja torppari

Vuosina 1858–1859 kerättiin tietoja elossa olevista veteraaneista, jotka olivat osallistuneet Suomen sotaan 1808–1809 sekä sotiin 1828–1829 ja 1830–1831. Suomen sodassa taistelleista loppilaisista oli silloin elossa enää Juho (Johan) Färm, joka asui Salon Luhta­pakan torpassa.

Juho syntyi Topenolla 2.3.1787 talollinen Juho Juhonpoika Tirran (1757–1809) ja Johanna Juhontyttären (1756–1809) viidestä pojasta kolmantena. Juhon veljistä elivät aikuisikään Kustaa, Iisak ja Malakias. Toiseksi nuorin, Josef, kuoli kaksivuotiaana. Juhon suunnitelmissa oli ryhtyä käsityöläiseksi, ja kahdeksantoista­vuotiaana, toukokuussa 1805, hän lähti Turkuun. Siellä hänet on ensin merkitty hattumaakari Öhmanin sivulle, mutta pian hän siirtyi sorvari Josef Ansténin oppilaaksi. Oppiaika jäi kuitenkin vain noin puolen vuoden mittaiseksi, sillä Juho palasi kotiin jo seuraavan vuoden tammikuussa.

Juho Färm Suomen sodassa

Asiakirjojen mukaan Juho otti pestin armeijaan viikko ennen sodan alkua 1808. Hän sai sotilasnimen Färm, ja hänestä tuli Vojakkalan ruodun sotilas numero 26 Uudenmaan jalkaväkirykmentin 1. majurin komppaniaan. Paikka oli vapaana, sillä samalla numerolla ollut edellinen sotilas Jakob Kamp oli kuollut vuonna 1807. Juho Färmin sotilasaika kesti vajaan vuoden, ja sinä aikana hän osallistui karttaan merkittyihin kahdeksaan taisteluun (1858 annettu tieto):


Karttaan on merkitty osa maanteistä vuoden 1807 tilanteen mukaan. Loviisan ja Haminan välistä lähtevän katkoviivan itäpuolinen osa on Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa (1721 ja 1743) Venäjälle menetetty alue, Vanha Suomi.




  1. Kahakat Loviisan lähistöllä helmikuussa 1808.
  2. Koskenkylän taistelu helmikuussa. Suomalaiset perääntyivät Hämeeseen ja edelleen pohjoiseen.  
  3. Siikajoki huhtikuussa 1808. Suomalaiset saivat voiton ja kääntyivät takaisin etelään päin. 
  4. Kokkosuon taistelu heinäkuussa 1808. Juho haavoittui vasempaan käteensä ja kylkeensä. 
  5. Alavuden taistelu elokuussa 1808. 
  6. Ruonan taistelu syyskuussa 1808. Suomalaiset vetäytyivät pohjoiseen. 
  7. Kalajoen kahakka marraskuussa 1808. 
  8. Oulussa Juho joutui vangiksi. Sodan päätyttyä hän pääsi kotiin ja sai eron palveluksesta.
Juho oli sotaretken päättyessä vasta noin 22-vuotias. Hänen molemmat vanhempansa kuolivat vuoden 1809 alussa kuumetautiin, isä 8. ja äiti 21. tammikuuta. Kesäkuussa 1809 Juho kihlasi tulevan puolisonsa, pitäjänsuutari Anders Sacklinin tyttären Stiinan (Kristiina) Salonkylästä. Stiina oli Juhon kanssa lähes samanikäinen, syntynyt 18.3.1787. Häitä vietettiin 10.9.1809, ja sen jälkeen pariskunta muutti Salonkylään Stiinan kotitorppaan Haalaan.

Juhon ja Stiinan kihlausta 24.6.1809 oli Haalan torpassa todistamassa Carl Gustaf Laurentz Salon kartanosta. Kihlaus tapahtui "vanhempien ja asianomaisten omasta tahdosta". Juhon nimi on oudossa muodossa "Svärm". Lähde: KA Hml Lopen srk, Saapuneet kirjeet.
Suomen sodan jälkeen Ruotsin vallan aikainen ruotujakolaitos lakkautettiin. Ruotsista eläkettä nauttineen sotaväen oikeus eläkkeisiin turvattiin keisarin maaliskuussa 1810 antamalla manifestilla. Suomeen perustettiin kaksi sotaväen eläkekassaa, ja toisesta maksettiin avustusta myös Suomen sodassa taistelleille sotilaille. Heinäkuussa 1810 Lopen kirkonkokoukseen oli kutsuttu niitä aliupseerien ja sotilaiden leskiä ja lapsia sekä palveluksesta eronneita ja haavoittuneita sotilaita, jotka Ruotsin asetusten mukaan olivat oikeutettuja eläkkeeseen mutta eivät aikaisemmin olleet ilmoittautuneet. Tarkoitus oli kuudennusmiesten ja seurakunnan vanhimpien läsnäollessa selvittää heidän avuntarpeensa eläke­anomusta varten. Paikalle olivat saapuneet:
  • Henrik Holst, joka elätti perhettään torpparina.
  • Petter Dragin leski Kaisa Mikontytär, joka oli jäänyt köyhiin oloihin miehensä kuoltua.
  • Anders Strömin leski Maija Greta Sundsten, joka neljän lapsensa kanssa eli köyhyydessä.
  • Eskil Flink, joka oli otettu seurakunnan suntioksi vuonna 1809 ja sai siitä palkkaa.
  • Johan Krigsman, joka oli haavoittunut viime sodassa. Perheessä oli kolme alaikäistä lasta.
  • Johan Skrubb, joka vaimonsa ja viiden lapsen kanssa eli köyhyydessä.
  • Johan Färm, joka oli mainituista sotilaista ainoa vain Suomen sodassa ollut. Hän oli vasta 23-vuotias, mutta oli haavoittunut, mistä oli vielä näkyvä arpi todisteena. Hänen sanotaan olleen Oulussa sairaalassa, josta hänet kotiutettiin. [Vuoden 1858 lausunnossa puhutaan vangiksi jäämisestä.] Färm oli äskettäin mennyt naimisiin, eikä lapsia vielä ollut. Hän hankki elantonsa puutöitä tekemällä, pääasiassa sorvarina.
Eläkkeitä oli myönnettävissä tietty määrä, joten kaikki eivät heti päässeet niistä osallisiksi. Sitä mukaa kun eläkkeensaajia kuoli, vapautui varoja nuoremmille.

Luhtapakan torpparina

Juho Färm on merkitty Haalan torppariksi vuoden 1810 henkikirjassa (rippikirjassa Haala Anttila). Ensimmäinen merkintä Luhtapakan torpparina on vuoden 1813 lopulla päivätyssä henkikirjassa. Lapsia perheeseen syntyi kolme, mutta ainoastaan esikoinen Loviisa, s. 2.1.1811, eli aikuisikään. Toisena syntynyt Malakias (1812–1817) kuoli viisivuotiaana, ja nuorin, vuonna 1815 syntynyt Susanna, menehtyi myös pienenä. Jokaisen lapsen kummien joukossa oli joku Juhon veljistä.

Lyhyen sotilasuransa, nuoren ikänsä ja kohtalaisen työkuntonsa takia Juho Färm ei saanut eläkettä heti sodan jälkeen. Vasta lokakuussa 1838 hänelle myönnettiin 6 2/3 ruplan vuotuinen eläke. Olisiko sotavamma alkanut vanhemmiten vaivata pahemmin, sillä jo vuosien 1825–1832 rippikirjassa noin 40-vuotiaan Juhon terveyden sanotaan olevan huono (bräcklig)?

Asiat eivät aina muutenkaan sujuneet hyvin. Aviopuolisoita varoitettiin epäsovusta vuonna 1822, ja vuonna 1830 Juho sai sakkoja, koska oli esiintynyt juopuneena käräjillä. Tytär Loviisa muutti kotoa vuonna 1835 mentyään naimisiin Vojakkalan Uusitalon leski-isännän kanssa. Henkikirjassa 1847 (päivätty 30.11.1846) Luhtapakassa on uusi torppari, Enok Juhonpoika, ja Juho Färm on sotilaseläkkeen eli avustuksen saajana (gratialist) samassa paikassa.

Puoliso Stiina Sacklin kuoli punatautiin maaliskuussa 1852, ja saman vuoden marraskuussa Juho solmi avioliiton 53-vuotiaan itsellisnaisen Maija Leena Enin kanssa. Vuoden 1858 tilannekatsauksessa sanotaan, että Juho on sokea ja voimaton ja elää köyhyydessä vaimonsa hoidettavana. Tulonlähteenä olivat eläke ja vaimon ansiot, sillä seurakunnan köyhäinapua Juho ei saanut.

Juho Färm kuoli 75-vuotiaana 9.2.1862. Kuolinsyyksi on merkitty vanhuus. Perunkirjoitus pidettiin maaliskuun 1. päivänä. Jäämistössä oli kirves, kaksi viikatetta, sirppi, hakokirves, kaappi, pöytä, ämpäri, tantloora, rikkinäinen pata, jalkapannu, käsikivet ja virsikirja. Edesmenneen vaatteet arvioitiin kahden hopearuplan ja vaimon vaatteet yhden ruplan arvoisiksi. Maija Leena jäi asumaan Luhtapakkaan. Hän kuoli marraskuussa 1868, jolloin hän muistitiedon mukaan asui tyttärensä luona Mastomäessä.

Lähteitä:

KA Hml Hämeen lka, Be: 10 Luettelo sodissa olleista sotilaista.
KA Hki Sotilaskonttorin arkisto Nimiluettelo eläkkeen saaneista sotilaista 1812–1842.
KA Hml Lopen käräjäkunnan perukirjat 1856–1867.
Niemelä, Jari 1990: Tuntematon ruotusotilas. Ruotsinajan lopun ruotuarmeijan miehistön sosiaalinen ja taloudellinen asema Sata­kunnassa. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.
Lappalainen, Jussi T., Ericsson Wolke, Lars, Pylkkänen, Ali et al. 2008: Suomen sodan historia 1808–1809. Helsinki: SKS. Kartta­keskus.

19. maaliskuuta 2020

Nordingråsta Benvikiin

Nordingråssa Västernorrlandin (Länsi-Norlannin) läänissä vihittiin 26. toukokuuta 1782 renki Chris­topher Johansson Åsängin kylästä ja piika Margeta Eriks­dotter Orstan kylästä. Sulhan­en oli syn­ty­nyt vuonna 1748 ja mor­sian 1754. Paris­kunnan esi­koi­nen Johan­nes (Jan, Johan) syntyi 11. huhti­kuuta 1783 Nordingrån Åsängissä. Muita lapsia olivat vuosina 1785–1793 syntyneet Erik, Lisa ja Chris­topher. Chris­topher Johans­son oli myöhemmin Åsängin kylässä talol­li­sena. Hän kuoli vuonna 1820 ja hänen vaimonsa vuonna 1825. 

Esikoispoika Johan vihittiin 3. kesäkuuta 1808 piika Catharina Eriks­dotterin kanssa. Johan oli tuol­loin renkinä Åsängin kylässä. Catharina-vaimo oli synty­nyt Nordingrån Bin­bölen kylässä 26. huhtikuuta 1779. Avioparille syntyi Nordingråssa neljä lasta: Gretha Cajsa 15.7.1808, Jan Erik 4.9.1810, Christopher 18.12.1813 ja Lisa 22.8.1816. Christopherin syntymän aikaan Johan oli lampuoti Ulvvikin kylässä ja kuopuksen syntyessä talollinen Åsängin kylässä. 

Johanin ja Catharinan lapsista vanhimman, Gretha Cajsan, kummeja olivat nimis­mies Carl Sondell, hänen vaimonsa Brita Cajsa Axmar sekä Johanin sisarukset Erik ja Lisa. Jan Erikin kummeiksi tulivat kirkko­väärti Nils Ersson ja hänen vaimonsa Brita Pehrsdotter, Johanin veli, renki Christopher Christophers­son ja piika Anna Jansdotter. Jan Erikin kaksossisar syntyi kuol­leena. Vuonna 1813 syntyneen Christopherin kummeja olivat talol­linen Erik Jansson ja vaimo Märta Jansdotter Orstan kylästä sekä talol­li­nen Jan Ull­ström ja hänen sisarensa Lisa Måns­dotter Ulv­vikin kylästä. Nuorim­man lap­sen kum­meja olivat talol­li­nen Erik Nils­son ja hänen vai­monsa Anna Jans­dotter Bin­bölen kylästä sekä renki Jan Nils­son ja piika Carin Ers­dotter Åsängin kylästä. 

Vuoden 1813 henkikirjassa Johan oli vielä ilman sukunimeä, lampuoti Jan Kristoffersson Ulvvikin kylässä. Vuosien 1814–1817 henki­kirjoissa hänellä oli suku­nimi Nor­lund mutta touko­kuussa 1818 jäte­tyssä passi­­hake­muk­sessa Nord­lund. Johan oli hakemuksen mukaan lähdössä vai­monsa ja neljän lapsensa kanssa Kaski­siin. Samana päivänä läänin­­kansliaan jättivät passi­­hakemuksen myös Ben­vikiin jo aikai­semmin matkus­ta­neen Johan Petters­sonin vaimo ja toinen tytär. 

Petterssonin ja Nordlundin vaiheisiin Kaski­sissa tutus­tu­taan blo­gissa myö­hem­min.





Lähteitä:
Ruotsin Riksarkivetin digitaalinen tutkijasali. Linkit tekstissä.

12. maaliskuuta 2020

Hevosvarkaita Hattulassa

Hämeen lääninkanslian kuulutusten joukossa on etsintäkuulutuksia kadonneista, karanneista ja rikoksiin syyllistyneistä sekä ilmoituksia löytyneestä omaisuudesta ja muista yleisesti tärkeistä asioista. Hevosvarkauksista oli annettu muun muassa seuraavan sisältöisiä kuulutuksia:

Yleinen etsintäkuulutus

Kapteeni ja kruununvouti Gylling ilmoitti kirjeessään 23.11.1832, että lokakuun 30. päivänä on Hattulan Tenhiälän kylästä Katilan rusthollin omistamalta Mattilan niityltä varastettu kaksi hevosta. Toinen on tummanruskea, seitsenvuotias, melkein mitat täyttävä valakka, jolla on valkoisia laikkuja selässä satulanlyöttämän takana. Hevosen mustaa, vasemmalla puolella olevaa harjaa on hieman leikattu niskasta. Vasen etujalka on viallinen. Toinen hevonen on punaruskea, seitsemän vuotta vanha ori. Sen korkeus on yhdeksän korttelia kaksi tuumaa, ja sen lyhyt, vasemmalla puolella oleva harja ja häntä ovat mustia. Kaulassa on nahkaremmillä ja pienellä soljella sidottu kello. Molemmat hevoset ovat hyvässä lihassa. Ensin mainitun omistaa lukkari Josef Nikander ja toisen torppari Eerik Eerikinpoika Tanhuanpää. Varas tai varkaat etsintäkuulutetaan täten julkisesti, ja asianomaisten kruunun- ja kaupunginpalvelijoiden tulee etsiä varkaita ja toimittaa heidät tavattaessa tarkasti vartioituina täkäläiseen linnanvankilaan sekä toimittaa hevoset omistajilleen.

Lääninkansliassa 10.12.1832
Joh. Fr. Stichaeus.


 Yleinen etsintäkuulutus

Viime helmikuun 22. päivänä saapui Sääksmäelle Huittulan kestikievariin tuntematon mieshenkilö. Vieras oli keskimittainen, vaaleaverinen ja noin 23 vuoden ikäinen. Hän puhui sekä suomea että ruotsia. Vaatetuksena olivat siniset verkahousut, kesäsortuutti ja sininen pystykauluksinen verkatakki, jossa oli mustat sametti­kanttaukset. Mies käytti hattua, mutta hänellä kuuluu olleen mukanaan myös sininen verkalakki.

Mies oleskeli kestikievarissa aina 24. päivän iltaan saakka. Silloin hän sai kuskikseen talollinen Matti Juhonpoika Filpun alaikäisen renkipojan. Hevonen on kyseisen isännän omistama 12-vuotias, noin 10 korttelin korkuinen punaruskea ori, harja vasemmalla puolella. Reki on punaiseksi maalattu, nelikaplainen matkareki (Laitio-släda). Kun oli päästy jäätietä Vesunnan talon ja Rahkoilan kylän välille, tuntematon sysäsi kyytipojan reestä ja katosi pimeyden turvin rekineen ja hevosineen.

Sen vuoksi ja täällä tehdyn pyynnön mukaisesti etsintäkuulutetaan täten julkisesti kyseinen tuntematon mieshenkilö, hevonen ja reki ynnä muu omaisuus. Asianomaisia kruunun- ja kaupunginpalvelijoita käsketään miestä hevosineen uutterasti haeskella. Tavattaessa tulee mies ottaa kiinni ja lähettää hänet täkäläiseen linnanvankilaan sekä ottaa haltuun hevonen ja muu omaisuus sekä ilmoittaa siitä tänne. Hämeenlinnan lääninkansliassa, 8. maaliskuuta 1834.

Joh. Fr. Stichaeus.

Samaan aikaan kuulutettiin toisestakin hevosvarkaudesta:

Sen mukaan mitä tänne on tiedoksi annettu, on viime mainitusta pitäjästä Mierolan kestikievarin lukitusta tallista noin kahdeksan päivää sitten varastettu Pälkäneen pitäjästä kotoisin olevan rusthollarin Eerik Mikonpoika Huntilan tummanruskea valakka. Hevosella on tähti otsassa, se on yhdeksän tai kymmenen vuotta vanha, mitat täyttävä, harja molemmin puoli kaulaa. Hevosen takajalassa on melkein huomaamaton patti. 

Viranomaisille annettiin samat ohjeet kuin edellisessä kuulutuksessa. 

Joskus hevosia löytyikin:




Viime syyskuun 23. päivänä otettiin Vanajassa kiinni yhdeksän korttelia kaksi tuumaa korkea kengittämätön musta valakka. Hevonen on kuusi tai seitsemän vuotta vanha, ja sen harja on vasemmalla puolella. Koska kukaan ei vielä ole ilmoittautunut hevosen omistajaksi, kuulutetaan tästä julkisesti ja ilmoitetaan, että omistaja voi noutaa kyseisen hevosen talollinen Eerik Antinpoika Laurilalta Hattulan Kouvalan kylästä. Hämeenlinnan lääninkansliassa 22. lokakuuta 1835.
Joh. Fr. Stichaeus

Lähde:
KA Hlm Hämeen lka:n arkisto, Hämeen lääninhallituksen kuulutukset 1816–1865.



5. maaliskuuta 2020

Nätrasta Benvikiin

Benvikiin tuli vuonna 1818 kaksi ruotsalais­perhettä opettamaan pellavan viljelyä norlanti­lai­seen tapaan. Ensim­mäisenä Kaski­­siin saapu­­i Johan Pet­­ters­son tyttärensä kanssa. Johanista on kirjoi­tettu blo­gissa jo aiemmin kahteen otteeseen. Mikä hän oli miehiään?

Johan Petterssonilla on ruotsalaislähteissä etunimenä vaihtelevasti Jan, Johannes ja Johan ja isän­nime­nä yleen­sä Pers­son tai Pehrs­son. Suku­nimes­säkin on vaih­telua, kuten pian näh­dään.

Johan syntyi Kaskisten rippikirjojen mukaan 24. joulukuuta 1770 Nätrassa Länsi-Nor­lan­nissa. Syntymä­paikka lienee oikea, mutta oikea syntymä­vuosi on 1777 tai 1778. Nätran seura­kunnan kastet­tujen tiedot ja rippi­kirjat alkavat vasta 1800-luvun alusta, joten tarkka syntymä­aika jää arvoi­tukseksi. Jouluaatto 1777 voisi olla hyvä arvaus.

Johanin vanhemmat olivat Per Mårtensson Båk (1755–1790) ja Stina Beata Oldberg (1749–1834). Per otettiin vuonna 1782 laivamieheksi tai meri­soti­laaksi (båts­man) Nor­lannin toi­seen laiva­mies­komp­pa­niaan. Äiti Stina Beata oli komministeri Hans Oldbergin ja Beata Klockhoffin tytär Alsenista. Nordingrån vuosien 1777–1787 ja 1788–1802 rippi­kirjoihin Perille ja Stina Beatalle on merkitty kolme lasta: esikois­poika Johannes ja kaksi tytärtä, Stina ja Maria. Johan­nes ja Stina syntyivät ilmei­sesti Nät­rassa. Nuorin tytär Maria syntyi Nordingråssa 16. elokuuta 1783. Ensin maini­tussa rippi­kirjassa perhee­seen on kir­jattu myös Stina Beatan 1711 syntynyt äiti Beata Oldberg.

Johan näkyy henkikirjoissa vuodesta 1799 lähtien vara­laivamiehenä Nordingråssa. Hänen suku­nimen­sä oli vara­mies­aikana Eklund. Vuonna 1805 Johan pääsi vaki­naiseksi laiva­mieheksi, jolloin suku­nimeksi tuli Svart. Hän sai eron palve­luk­ses­ta neljä vuotta myö­hem­min, 31-vuotiaana.
1700-luvulla Ruotsin merivoimiin syntyi avomerilaivaston rinnalle vahva saaristolaivasto. Sen alukset olivat  pieniä mutta tulivoimaisia ja vahvasti miehitettyjä, sillä soutajia tarvittiin paljon. Suurin osa otettiin jalkaväkirykmenteistä. mutta pitihän mukana olla oikeita merenkulkijoitakin. Sellaisia saatiin Pohjois-Ruotsin ja Suomen laivamiesruoduista, jotka olivat kaukana avomerilaivaston päätukikohdasta Karlskronasta.

Meriväen univormut noudattelivat yleistä sotilasmuotia. Päähineenäkin oli samanlainen ”silinterihattu” kuin vänrikki Stoolin sankareilla, mutta kuvun ympärille lisättiin Ruotsinsalmen merivoiton 1790 jälkeen Kustaa III:n nimikirjaimella varustettu vanne.


Johanin vaimo oli Lisa Danielsdotter, jonka syntymävuosi oli 1770. Hänkin lienee syntynyt Nätrassa. Paris­kunta sai Nordingråssa nel­jä las­ta:  Christina 16.4.1799, Lisa 25.7.1801, Per 24.12.1804 ja Johan 25.12.1808. Pojat Per ja Johan kuolivat pieninä.

Perheen asuinpaikka oli vuoteen 1810 asti Näs. Sen jälkeen Johan siirtyi lam­puo­diksi Gåsnäsiin ja vuonna 1815 talolliseksi Själandiin. Pitäjä oli koko ajan Nordingrå. Maaliskuun 10. päivänä vuonna 1818 Länsi-Norlannin läänin lääninkansliaan tuli passihakemus: perintötilallinen Jan Pehrsson Själandista haki yhdessä tyttärensä Christinan kanssa passia Suomeen. He olivat lähdössä vuodeksi Kaskisiin opettamaan pellavan viljelyä, ja matka oli tarkoitus taittaa pohjoista reittiä. Vaimo ja Lisa-tytär jättivät passihakemuksen saman vuoden toukokuussa.

Lähteitä:
Olof G Strömbergin sivusto: Båtsmansdatabasen
Per Sundinin sukututkimussivusto: Släkter och Gårdar.
Per Sundinin sähköpostiviestit kirjoittajalle 25.–28.1.2020.
Ruotsin Riksarkivetin digitaalinen tutkijasali. Linkit tekstissä.