28. toukokuuta 2020

Tuokiokuvia Anttolasta

Kirkon vihkiäiset

Anttolan rukoushuonekunta sai 1860-luvulla lahjoituksena Juvan vanhan puukirkon. Juvan vanha kirkko purettiin ja siir­ret­tiin Ant­to­laan tal­vella 1869–1870. Kir­kon vihki­äiset pidet­tiin 25. kesä­kuuta 1871, ja niistä kuulu­tet­tiin Antto­lan kir­kossa viik­koa aikai­sem­min. Kuulu­tuk­sen alle­kirjoitti kirkko­herra Magnus Erik Alo­paeus. Erityistoiveena oli, että "toimi­tus saa tapah­tua kris­til­li­sellä har­tau­della ja jär­jes­tyk­sellä".




Julkisia huutokauppoja

Lääninkanslisti Kaarle Fredrik Wahrman Mikkelistä lähetti 28. heinäkuuta 1871 kuulu­tuksen, joka luet­tiin Antto­lan kirkossa 30. heinäkuuta. 
Julkisilla huutokaupoilla myödään seuraavilta ryöstöön [ulosottoon] kirjoitettua omai­suut­ta, nimit­täin:
Torstaina ensi elokuun 3. päivänä aamusella lampuoti Antti Wenäläiseltä ja leski Stina Liukkoselta Laitia­lasta yksi hevonen, yksi lehmä, 4 hiehoa, 12 lammasta, 1 vasikka ja muuta irtainta omai­suutta, ja samana päivänä talolli­selta Paavo Huttuselta Haapa­taipaleelta yksi lehmä.
Perjantaina elokuun 4. päivänä aamusella talollisilta Mikko ja Juhana Smolander Wäänä­lästä lampaita, ruis­kasvuja ja muuta irtainta omaisuutta. Samana päivänä puolen päivän aikaan talolli­selta Paavo Lampiselta Wäänä­lästä yksi hevonen ja 4 lehmää sekä lois Heikki Pylkkäseltä Kääriälästä 5 lammasta ja samana päivänä ilta­sella torppari Antti Wilja­kai­selta Antto­lasta yksi hevonen ja ruis­kasvuja sekä lois Antti Juhana Liika­selta niin­ikään Antto­lasta ruis­kasvuja. Lauan­taina elokuun 5. päivänä aamusella talolliselta Juhana Konti­selta Monto­lasta ruis­kasvuja.
Näistä huutokaupoista tietää annetaan täten asianomaisille ja halulli­sille ostajillen.  


Nimismies A. Heineman kirjoitti Juvalla 31. toukokuuta 1873 kuulutuksen ryöstö­avi­suoneista:
Seuravina päivinä ja paikoissa tapahtu ryöstö avi­suonia, nimit­täin:
Maanantaina 16 p. tulevata kesä kuuta kl. 11 epp. talollisen Jaako Haikaraisen tykönä Pulkki­lassa, jossa myy­dään Jaako Haika­raiselta lehmiä ja hie­hoja, Kalle Wid­mannin saami­sesta.
Samana päivänä kello 1 j.p.p. talollisen David Torniaisen tykönä Pulkki­lassa, jossa myy­dään David Torni­ai­selta hevo­nen, augmenti veroista.
Samana päivänä kello 3 j.p.p. talollisen Wilhelm Kontion talossa Yli­veen kylässä, jossa myy­dään Mäki­tupa­laisen les­keltä Sofia Liika­selta kaiken­laista tavaraa, proto­kol­lin lunas­tuk­sesta; josta osta­ille tie­doksi anne­taan, muistu­tuk­sel­la jotta huudot pitää paikalla makset­ta­man.


Aputaloveroja

Rusthollari Karl Hartonen muistutti Kinnarin rusthollin akumentti­taloja vuoden 1871 akumentti­verojen maksamisesta. Kuulu­tuksessa mainittiin Johan Korhosen peril­li­set, Matti Korhosen perilliset, Antti Nurho­nen, Wilhelm Nurho­nen ja Paavo Nurho­nen, kaikki Nur­ho­lan kylästä.


'


Päivätyörahoja

Nimismies A. Heineman antoi Juvalla 23. marraskuuta 1872 "ryöstön uhkauksella" seu­raa­van kuulu­tuk­sen:
Lauantaina 14. p. tulevata Joulu kuuta pitää allenimitetyt mökkiläiset ja loiset alle­kirjoi­te­tullen maksaman Kappa­lai­sel­len, Herra vara kirkoherra Cantel­lil­len tulevia päivä­töitä vuodelta 1870, nimittäin [kaikkien kohdalla oli summa 1 mk 20 pni]
Pitkälaks 2. Lois Anna Ahvenainen, Lois Maria Hel. Lampinen
Pitkälaks 3. Tp. Juhana Laitinen
Pitkälaks 7. Lois Kalle Hämäläinen, Lois Petter Haikarainen, Tp. Heikki Käyhkö
Pitkälaks 8. Karvar Vilhelm Putkonen
Pitkälaks 9. Lois David Hyvönen, Lois Johan Himanen, Lois Kalle Taivalantti
Pitkälaks 10. Tp. Gabriel Kajander
Pitkälaks 11. Nyb: [uudisrakentaja] Johan Penttinen
Pitkälaks 12. Lois Vilhelm Kontio
Pitkälaks 13. Tp. Matti Noponen, Tp. Petter Haikarainen
Pitkälaks 16. Lois Matti Hokkanen, Lois Michel Pyrhönen
Pitkälaks 17. Lois Kalle Davitsainen
Ruokola 2. Lois Eva Sofia Pöntinen, Lois Kalle Taivalantti
Ruokola 5. Lois Heikki Haikarainen
Ylivesi 1. Lois Heikki Kantonen
Ylivesi 2. Tp. Antti Hämäläinen
Ylivesi 3. Lois Abel Pärnänen
Ylivesi 5. Lois Gustaf Lehkonen
Ylivesi 6. Lois Antti Taskinen.

    Lähde: KA Mli Anttolan seurakunnan arkisto, Saapuneet kirjeet ja kuulutukset 1871–1875.

    21. toukokuuta 2020

    Soranottoa hautuumaalta

    Lopen pitäjänkokouksessa heinäkuun 23. päivänä vuonna 1854 käsiteltiin luvatonta soranottoa vanhan kirkon hautausmaa-alueelta.

    Jotkut pitäjäläiset olivat ottaneet tavakseen hakea vanhan kirkon hautausmaalta soraa tieosuuksiensa parannustöihin ynnä muihin tarkoituksiin. Sen seurauksena oli päivänvaloon noussut suuri määrä pääkalloja ja luita, joita koirat ja muut eläimet levittelivät ympäriinsä. Kirkkoherra von Qvanten totesi, ettei sellainen meno ole hyväk­syt­tävää. Edesmenneiden leposijoja pitää kunnioittaa, ja Pyhän Kirjan mukaan kuvatun kaltainen hautojen hävittäminen katsotaan häpäisyksi ja rangaistukseksi jumalattomille, kuten sanoo Jesaja 14: 19 ja Jeremias 8: 1, 2.

    Kirkkoherra esitti seurakunnan harkittavaksi, miten soranotto hautausmaalta parhaiten estettäisiin. Pitäjänkokous tuli yksimielisesti siihen tulokseen, että oli syytä määrätä rikkomuksesta 15 hopearuplan uhkasakko, josta 10 ruplaa tulisi kirkolle ja viisi ilmiantajalle, oli hän kuka tahansa. Lisäksi tuli kihlakunnanoikeuden aiemmin määräämä pappilan maiden käyttöä koskeva uhkasakko koskemaan myös  soranottoa hautausmaalta.

    Kyseinen uhkasakko oli määrätty vuoden 1833 talvikäräjillä, kun silloinen kirkkoherra Strandberg valitti pappilan mailla tapahtuneesta luvattomasta metsänkäytöstä ja muusta haitanteosta. Kihlakunnan­oikeus päätti silloin asettaa kymmenen hopearuplan uhkasakon koskemaan kaikkea luvatonta toimintaa pappilan tiluksilla eli pelloilla, niityillä, metsissä ja mailla.

    Pitäjänkokous määräsi nyt myös, että jos sakkoja ei makseta vapaaehtoisesti, tulee ilmiantajan ilmoittaa asia paikkakunnan kruununnimismiehelle, joka perii rikoksentekijältä sakot kihlakunnan­oikeudessa. Tekijä joutuu korvaamaan myös syyttäjän ja todistajien kohtuulliseksi katsotut palkkiot sekä maksamaan pöytäkirjan lunastuksen.

    Suntio Juho Löfkulla määrättiin kirkon varoista annettavaa korvausta vastaan huolellisesti keräämään kyseisiltä sorakuopilta näkyvissä olevat ihmisten jäänteet ja hautaamaan ne.

    Asiasta kuulutettiin ja pöytäkirja luettiin jumalanpalveluksen jälkeen Lopen kirkossa 30.7.1854. Pitäjänkokouksen puolesta sen alle­kirjoittivat herastuomari Adam Mattila, kuudennusmies Eenok Tirra, lautamies Aleksander Hemmo ja talollinen Adolf Nordberg. Määräykset vahvistettiin Hämeen lääninkanslian päätöksellä 14.8.1854.

    Päätös annettiin tiedoksi Lopen kirkossa 27.8.1854 ja uudelleen 10.5.1857, 6.5.1860 ja 8.7.1866.


    Lopen vanha kirkko keväällä 2020. Nykytiedon mukaan kirkko on rakennettu 1660-luvun lopulla. Lisätietoja: Lopen seurakunta.



    Lähteitä:

    KA Hml Lopen seurakunnan arkisto, II Ea: 6 Saapuneet kirjeet.
    KA Hml Lopen käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1833–1834.
    Vuoden 1776 Kirkkoraamattu (virallinen raamatunkäännös vuoteen 1938). Linkit tekstissä.







    14. toukokuuta 2020

    Benvikistä Bessarabiaan

    Helena Pelin sai päästö­todistuksen Benvikistä syys­kuussa 1821 yli kolmen vuoden opis­kelun päätteeksi. Hän valmisti opiskelu­aikanaan yhteensä noin 90 kyy­nä­rää kangasta: 29 kyynä­rää ensim­mäisen, 33¼ kyynä­rää toisen ja 34¾ kyynä­rää kolman­nen luokan kan­gasta. Lisäksi Helena kehräsi neljä leiviskää hienompaa ja 8¾ leivis­kää kar­keampaa lankaa. (Nykymitoissa määrät ovat yhteensä 57,6 metriä kangasta ja 106 kiloa lankaa.)

    Helena palasi Benvikistä synnyinpitäjäänsä Pornaisiin ja oli ainakin vuonna 1823 opettajana vara­pastori Samuel Cederin perus­ta­massa kehruu­koulussa. Helenalla oli kuusi oppilasta, joista kolme oli Cederin tyttäriä: vuonna 1810 syntynyt Charlotta Sofia, 1816 syntynyt Maria Johanna ja 1819 syntynyt Flora Erica. Rippikirjassa Helena oli vuoteen 1824 Kirves­kosken kylässä sijaitse­vassa pappi­lassa. Sieltä hän muutti saman kylän Borgs­mästarsin eli Mattilan rälssi­tilalle. Rippi­kirjaan hänet on merkitty molemmilla sivuilla piiaksi, eikä työstä opetta­jat­ta­rena ole mainintaa.

    Vuonna 1825 Helena muutti Pornaisten rippikirjan ja Suomi-Seuran kortiston mukaan Pietariin. Seuraa­van vuoden touko­kuussa hän näkyykin Pieta­rissa Pyhän Katarinan ruotsa­laisen seura­kunnan sisään­muutta­neissa. Jung­fru Helena Pelin kävi Pietarissa ehtool­li­sella ensim­mäisen kerran 9. toukokuuta 1826. Vajaat seitsemän vuotta myöhemmin, tammikuussa 1833, Jung­frau Helena Pelin sai muutto­kirjan Kiovaan. Muutto­kirjan tekstiä ei ole kirjoitettu ruotsiksi vaan saksaksi.


    Helena Pelin muuttaa Pietarista Kiovaan. Lähde: S:ta Katarina svenska församling i S:t Petersburg. In- och ut­flytt­nings­böcker 1833–1846. Ruotsin Riks­arkivetin SVAR-palvelu.

    Seuraava havainto Helenasta on vielä etelämpää: Glückstalin ("Onnenlaakson") saksalaisessa seura­kunnassa Hersonin kuver­ne­men­tissa vihit­tiin 5. tammikuuta 1834 Karl Limberger ja Helena Pelin. Heinäkuun 24. päivänä 1835 Karlille ja Helenalle syntyi kello kahden aikaan ilta­päivällä tytär, joka sai kasteessa nimen Anna. Kaste­toimitus pidettiin 23. loka­kuuta Tiras­polissa. Vanhemmat olivat nimi­neuvos, apteek­kari Karl Lim­berger ja hänen avio­vaimonsa Helena s. Pelin, molemmat evankelis-luterilaisia. Kasteen toimitti pastori Friedrich Pensel. Kummit olivat kenraali­majuri, Tiras­polin linnoi­tuksen komen­taja Karl Gervais ja kapteeni Smirnovin rouva Maria. Karl Gervais oli muuten syntynyt Viipu­rissa vuonna 1787 ja kuoli Pieta­rissa helmi­kuussa 1852. Hän oli Tiras­polin linnoi­tuksen komen­taja vuosina 1833–1835.

    Vuonna 1838, maaliskuun 6. päivän aamuna kello 8 Lim­bergerin paris­kunnalle syntyi toinen tytär, Maria. Tytär kastettiin Tiras­polin linnoi­tuksessa 17. huhtikuuta. Kummit olivat kenraali­majuri, Benderin linnoi­tuksen komentaja Aleksei Emme, rouva Käthin Maria Gorainov, sotilas­lääkäri Kiril Tschikarevski ja kapteeni Kruglovin rouva Agrafine. Kasteen toimitti nytkin Friedrich Pensel, joka työskenteli Glückstalin seurakunnan pappina vuosina 1830–1848.

    Saksalainen kirjailija Johann Georg Kohl matkusteli vuosina 1830–1838 Venäjällä ja kirjoitti matkoistaan myöhemmin kirjoja. Hänen mukaansa Etelä-Venäjällä toimivat apteek­ka­rit olivat lähes poikkeuks­etta saksalaisia. Kun saksalainen matka­mies tarvitsi neuvoja, hän meni aina apteekkiin, sillä siellä oli varmasti maan­miehiä. Muutenkin Kohlille jäi myönteinen kuva apteek­ka­reista, jotka tarjosivat hänelle usein maja­paikan ja kesti­tystä.

    Karl Limbergeristä on tietoja Venäjän valtion sotahistorialli­sessa arkistossa (RGVIA), jonka antia löytää verkostakin. Venäläisellä sukututkimus­foorumi VGD:lla on julkaistu RGVIA:n fondiin 315 sisältyvä luettelo (opis 63) niistä, jotka valmistuivat pietari­laisesta S. Kirovin sotilas­lääke­tieteel­li­sestä aka­te­miasta vuosien 1801 ja 1871 välillä. Luette­lossa on numerolla 3428 Lim­berger Karl Fedorovitsh (Лимбергер Карл Федо­рович). Puolan sukututkimus­seuran sivustolta voi puolestaan lukea RGVIA:n fondiin 1-KVM sisältyvän ansioluettelo­listan (opis 1T4) vuodelta 1834. Yksi mainituista on ulkomailla syntynyt Karl Fedorovitsh Limberger Tiras­polista.

    Karlin isännimen perusteella on mahdollista, että Karl syntyi 9.12.1800 Offenbach am Mainissa Saksassa. Tämän Karlin vanhemmat olivat Fried­rich Lim­­berger ja Christine Han.

    Venäjän sotalaivaston valtiollisen arkiston RGAVMF:n arkisto­luettelossa on ainakin yksi apteekkari Lim­­bergeriin liittyvä asia­kirja (fondi 243, opis 1–2, delo 5188). Asia­kirjassa selvi­tel­lään "kokeilua apteekkari Lim­bergerin eliksiirin vaiku­tuk­sista venee­risten tautien hoi­dossa". Pitäisi­köhän se lähteä lukemaan?


    Lähteitä:
    Kohl, Johann Georg 1841 ja 1847: Reisen in Südrußland. Osa 1. Osa 2.
    Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maa­talous­tie­teel­li­nen Seura.
    FamilySearch-sivusto. Linkit tekstissä.
    Ruotsin Riksarkivetin SVAR-palvelu. Linkit tekstissä.
    Venäjän sotalaivaston valtiollinen arkisto RGAVMF.ru.
    Venäläinen sukututkimusfoorumi VGD.

    7. toukokuuta 2020

    Yhdeksän neidon matka Benvikistä Hämeeseen

    Joulukuussa 1821 lähti yhdeksän opettajattareksi valmistunutta neitoa hevoskyydillä Benvikin pellavanjalostusopistosta kohti Hämettä. Maria Johanintytär Grönroos, Maria Laka, Helena Andersintytär Syrén, Carolina Grönmark, Hedvig Simontytär Österlund, Helena Christina Skott ja Elisabeth (Liisa) Johanintytär palasivat kotiseudulleen. Edellä mainittujen lisäksi samalla kyydillä lähtivät Hämeestä löytyneisiin työpaikkoihin myös laukaalainen Christina Erikintytär Gestrin ja Eurasta kotoisin ollut Helena Sophia Nordlund. Matkaan lähdettiin kuun alkupuolella. Opettajattaret olivat 3. ja 4. joulukuuta kuitanneet runsaan kolmen vuoden ajalta ansaitsemansa palkat, ja esimerkiksi Hedvig Österlund jätti muuttokirjansa Kangasalle 12. joulukuuta.

    Tampereelle saakka hevosia tarvittiin yhdeksän. Todennäköisesti matkaa taitettiin reellä, olihan jo joulukuu. Kestikievariasetuksen mukaan yhden hevosen vetämässä reessä sai kuskin lisäksi matkustaa kaksi henkeä, ja jokaisella sai olla mukanaan kohtuullinen määrä tavaraa. Opettajattarilla oli koulusta saatuja rukkeja, vyyhdinpuita ja muita tarvikkeita, joten matkatavaraa lienee ollut runsaahkosti. Saattajien lukumäärästä ei ole tietoa. Koko matkan mukana matkusti ehkä vain Daniel Joppas, joka myös esitti Talousseuralle laskun syntyneistä kustannuksista.

    Matkan varrella yövyttiin kestikievareissa tai muissa Talousseuran suhteiden kautta järjestetyissä majapaikoissa. Asetusten mukaan maaseudulla piti olla kestikievareita vähintään kahden peninkulman välein. Kievareissa tuli olla sali tai vierastupa ja kamareita, talli ja vaunuliiteri. Matkustavaisille tuli tarjota muun muassa vuodevaatteet ja pyyhkeet sekä valo ja lämpö, ja saatavilla piti olla ruokaa, viinaa, olutta ja virvokkeita sekä rehua hevosille. Ruokamenoja varten (kostpenning) kukin opettajatar oli saanut Talousseuralta neljä ruplaa viisikymmentä kopeekkaa eli yhteensä 40 ruplaa 50 kopeekkaa bankoseteleinä.

    Matkareitti oli seuraava:

    Karttaan on merkitty paikat niiden nykyisillä nimillä. Pohjana on käytetty Maanmittauslaitoksen paikkatietoaineistoa. Alla olevassa taulukossa etapit peninkulmina, suluissa paikkakuntien nimet siinä muodossa kuin ne esiintyvät matkalaskussa.









    Carolina Grönman jäi Tampereelle, ja Hedvig Österlundille järjestettiin kahden peninkulman kyyti Kangasalle. Liisa Johanintytär jatkoi Tampereelta kolmen ja puolen peninkulman päässä sijaitsevaan Onkkaalaan.

    Maria Laka ja Helena Syrén tulivat kahdella hevosella Hattulan Rahkoilaan, jonne matkaa Tampereelta oli seitsemän peninkulmaa. Hämeenlinnaan saakka matkustivat Maria Grönroos, Leena Stiina Skott, Christina Gestrin ja Helena Sophia Nordlund. Heidän joulukuisen rekimatkansa pituudeksi tuli lähes 29 peninkulmaa. Maria ehkä jäi kyydistä jo Katinalassa, jossa hänen isänsä oli tuohon aikaan Puotilan lampuotina.

    Kyytimaksuja kertyi vähän yli 153 ruplaa. Lisäksi Talousseuran maksettavaksi tuli opettajattarien majoituskuluja kolme ruplaa sekä saattajalle korvaus paluumatkasta Benvikiin ja matka-ajan päivärahaa kymmenen ruplaa, yhteensä 184 ruplaa 15 kopeekkaa bankoseteleinä. Daniel Joppas kuittasi sen joulukuun 31. päivänä 1821.

    Lähteitä:
    ÅAB FHS, F I 70.
    KA Sta, Gs: 12 Suomen talousseuran tilitykset tositteineen.
    Ruotsin valtakunnan laki 1734. Rakennuskaaren 28. luku, 1 ja 13 §.
    Hornborg, Joh. Georg, 1821: Vägvisare genom Storfürstendomet Finland. Helsingfors: Simelius. Pysyvä linkki.