25. kesäkuuta 2020

Tervaa ja höyheniä

Yhdysvaltain kongressin kirjastoon (The Library of Congress) on digitoitu muun aineiston ohessa runsaasti vanhoja sanoma­lehtiä. Joukossa on myös amerikan­suoma­lai­sia lehtiä, kuten Mis­sourissa julkaistu Auttaja ja Oregonissa julkaistu Uusi kotimaa

Seuraa­vassa on selon­teko vuosien 1889 ja 1895 välillä kirjoi­te­tuista amerik­ka­lais­lehtien artik­ke­leista, joissa tuli toistu­vasti esiin nimi Gustav Broman. Miehen nimi on kirjoi­tettu milloin mitenkin: etunimi on Gustav, Gustave, Gustaf tai Gus ja sukunimi Braman, Bremen tai Broman. Artikke­leissa on osittain risti­riitai­sia ja vir­heel­li­siä­kin tietoja, mutta amerikka­lai­sia ja suoma­lai­sia läh­teitä yhdiste­le­mällä miehen henkilöl­li­syys sel­visi.


Yhdysvaltalaiset lähteet

1889

Uutisiin johtanut tapahtuma­ketju sai alkunsa huhti­kuussa 1889. San Pedron ja Catalinan väliä liiken­nöivän parkki­laiva Lilianin kap­teeni Koughan saapui Santa Barba­rasta koti­kaupun­kiinsa San Pedroon jo keski­viik­kona 17. huhti­kuuta, monta päivää etu­ajassa. Hän avasi koti­oven val­miina yllättä­mään vaimonsa mutta saikin itse yllättyä. Vaikka aamu oli vielä varhai­nen, hän yhytti sydä­mensä valitun (the partner of his bosom) kes­kus­te­le­massa hel­lästi (in loving converse) Gustav Bromanin kanssa.  Broman oli naapurissa asuva puu­seppä, jonka kap­teeni Koughan oli nähnyt muutamia viik­koja aikai­sem­minkin.

Koughan kovis­teli vai­moaan ja sai kuulla, että Broman oli työ­matkallaan vain pii­pahtanut terveh­timään rouvaa. Erään lehti­jutun mukaan Bromanin takista oli irronnut nappi, jonka rouva Koughan tarjou­tui ompe­le­maan kiinni. Kap­teenin oli vaikea uskoa vai­mon seli­tystä, mutta hänellä ei ollut todis­teita vaka­vammasta. Joi­denkin leh­tien mukaan Koughan pieksi Bromanin pahan­päiväi­sesti. Toisissa lehdissä puhuttiin vain kii­vaasta sanan­vaihdosta. Joka tapauk­sessa Broman kävi sano­massa vielä saman päivän aikana piiri­syyttäjälle, että kapteeni uhkasi tappaa vaimonsa. Sillä välin kap­teeni aikoi päättää päivänsä hirttäy­ty­mällä keit­tiön katto­palk­kiin. Hänet kuiten­kin pelas­tet­tiin viime hetkellä. 

Koughan oli nainut vaimonsa Austra­liassa nelisen vuot­ta aikaisemmin. He olivat muuttaneet Amerikkaan ja asettu­neet ensin Britti­läiseen Kolum­biaan. Kun vaimo oli sattunut lomai­le­maan Etelä-Kali­for­niassa, hän oli ihastunut San Ped­roon ja houkutellut miehensä muutta­maan sinne. Vaimo vietti tätä nykyä paljon aikaa kotona avio­parin pieno­kaisen kanssa, ja Gus Broman oli usein nähty vieras talossa. Kapteeni oli kuiten­kin luot­tanut vai­moonsa, kunnes keski­viikko­aamun tapah­tumat saivat hänet synk­kyyden val­taan.

Broman tiesi, ettei Koughanin syyttäminen tappo­uhkauksesta suinkaan paran­tanut hänen osak­kei­taan San Pedrossa. Hän tuntui kuiten­kin naut­ti­van herättä­mäs­tään pahen­nuk­sesta. Kun päivän tapah­tumat tulivat samana iltana puheeksi saluu­nassa, Broman muina miehinä virk­koi: "Olen kyllä maannut rouva Koughanin kanssa. Eikä siinä pojat kaikki, on minulla ollut täällä neljä tai viisi muutakin sänky­kumppania." Suuri osa asiakkaista oli paikallisia ukko­miehiä, joita Bromanin kehuskelu ei miellyttänyt. 

Torstaina 25. huhtikuuta Los Angeles Daily Herald  -lehden etusivulla oli pitkähkö uutinen otsikolla Tervaa ja höyheniä (Tar and Feathers). Uutisesta selvisi, että Gustav Broman oli löydetty varhain keskiviikko­aamuna San Pedron kaupun­gista sähkö­pyl­vää­seen sidot­tuna. Miehen ala­ruumis oli tervan ja höyhenien peitossa, ja naamaan oli tehty tervalla sota­maalaus.

Lehdessä todet­tiin, että Broman on syntyjään ruotsa­lainen ja noin 28-vuotias, vaalea­tukkainen ja kohta­laisen komea. Rouva Koughan oli ilmeisen hullaan­tunut puu­seppään, sillä kun hän oli kuullut tapah­tu­neesta, hän oli rien­tä­nyt Bro­manin luo ja sanonut: "Voi Gus, mikset ampunut paria heistä? Loput oli­si­vat lähte­neet kar­kuun." Myöhem­min rouva Koughan oli heittä­nyt mies­tään sooda­vesi­pullolla päähän ja ilmoit­ta­nut naapu­reille, että hän karkaa vuoristoon ja tappaa siellä ensin lap­sensa ja sit­ten itsensä. Rouva katosi­kin kotoa, mutta hänet ehdit­tiin löytää, ennen kuin hän pani toimeksi.

Toukokuun 9. päivänä Los Angeles Daily Herald -lehdessä kerrottiin oikeuden­käynnistä seitse­mää San Pedron asu­kasta vastaan. Heitä syy­tet­tiin Gus­tav Bro­manin kimppuun hyökkää­mi­sestä ja miehen tahri­mi­sesta tervalla ja höyhe­nillä. Oikeuden­käynnin ensimmäi­senä päivänä kuul­tiin kolmea­toista henkilöä, joista ensim­mäi­senä ääneen pääsi Gustav Bro­man:

Olen ammatiltani puuseppä ja iältäni 23-vuotias. Huhti­kuun 23. päivän iltana vastaa­jat tulivat koput­ta­maan ovelleni San Pedrossa. Kun avasin oven, yksi miehistä sanoi, että hänellä oli koti­etsintä­lupa. Kolme muutakin miestä tuli sisään ja sammutti valot. Sen jälkeen sisään tuli vielä kolme miestä, jotka tunnistin äänestä. Joku heistä löi minua päähän. Sitten miehet raaha­sivat minut ulos ja yrittivät panna minulle suu­kapu­lan, mutta kalikka kat­kesi. He repivät riekaleen vaatteis­tani ja tunkivat sen suuhuni, peittivät minulta silmät juusto­harsolla ja käärivät alus­vaatteen pääni ympäri. Sitten he tahrivat minut tervalla ja höyhe­nillä ja sitoivat sähkö­pylvääseen. Olin siinä puoli­toista tuntia, kunnes kaksi miestä tuli vapautta­maan minut.

Syytetyt saivat tuomion pahoinpitelystä: 20 dollarin sakot mieheen.




1891

San Francisco Chronicle -lehdessä oli perjantaina 16. tammikuuta juttu otsikolla Murhamysteeri (A Murder Mystery). Los Angelesissa 15. tammikuuta päivätyssä kirjoituksessa todetaan, että poliisi tutkii puuseppä Gustav Bromanin tekemisiä. Broman on asunut aikaisemmin San Pedrossa mutta on nyt Santa Cruzin piirikunnan vankilassa syytettynä murhasta. Joulukuussa 1890 paloi Bromanin hökkeli ja sen mukana mies, jota väitetään Bromanin veljeksi. Poliisin mukaan aihe­todisteet viittaavat siihen, että Broman poltti hökkelin tahallaan saadakseen 8 000 dollarin henki­vakuutus­rahat. Poliisi kuitenkin epäilee, onko tulipalossa kuollut mies todella Gustav Bromanin veli Eric niin kuin on väitetty.

Uutisessa mainitaan myös Bromanin naisseikkailut San Pedrossa vuonna 1889 ja vakuutusyhtiöiden samana vuonna nostama syyte, jonka mukaan hän poltti tahallaan asuntonsa saadakseen tuhannen dollarin vakuutus­kor­vauksen.

Jutun uutisointi jatkui samassa lehdessä helmi­kuussa otsikolla Onko hän tuhopolttaja? (Is he a Firebug?) Oikeuden­käynnissä esitet­tiin Bromanin sisaren lausunto, mutta koska se oli ruotsin­kielinen, se pää­tet­tiin käännät­tää ensin englanniksi. Käännös valmistuikin ilta­päiväksi, ja siitä nähtiin, ettei syytetyn sisar puhunut mitään Eric-nimisestä veljestä. Isac-nimisen veljen hän sen sijaan mainitsi. Oikeu­dessa esiintyi todis­ta­jana myös rouva Mary Helander, joka sanoi syntyneensä Maa­lahdella Suomessa. Hän oli tuntenut Gustav Bromanin pienestä pitäen, tiesi myös tämän Isac-nimisen veljen ja oli tavannut Gustavin San Pedrossa viime syyskuussa. 

Seuraavan päivän lehdessä oli pieni uutinen Eric Bromanista: "Ei tunneta Suomessa" (Not Known in Finland). Suomen viranomaisilta oli tullut tieto, ettei Maalahdella tunneta Eric Broman -nimistä miestä. Gustavin veljen Isacin sen sijaan tiede­tään olevan Yhdys­valloissa, mutta hänen olin­paik­kaansa ei tiedetä. Jos tämä pitää paik­kansa, paikalli­set viran­omaiset apri­koivat, kuka oli se piru­parka, joka paloi kuoliaaksi kohtalok­kaana yönä 17. joulu­kuuta 1890.

San Diego Union -lehdessä oli huhti­kuussa pikku-uutinen vakuutus­yhtiöstä, joka kieltäytyi maksamasta Gustav Bromanille 5 000 dollarin vakuutus­kor­vausta Eric Bromanin henki­vakuutuksesta. Jutussa todettiin, että Gustav oli ollut syytteessä murha­poltosta mutta vapau­tunut syyt­teestä.

1894

San Franciscossa ilmestyvässä The Morning Call -lehdessä oli torstaina 19. elokuuta Bromanista juttu, joka oli päivätty Sacramentossa päivää aikaisemmin.

Kaupungissamme tehtiin eilen ilmoitus hätkäh­dyt­tä­västä ryös­töstä. Matkai­lija nimeltä Gustav Bro­man sanoo, että häneltä varas­tet­tiin Fannie Brownin emän­nöi­mässä bordel­lissa koruja ja rahaa ainakin kahdeksan tuhannen dollarin arvosta. Broman arvelee joutu­neensa vale­lokero­tempun (panel trick) uhriksi. Ilotalon emäntä kiistää syytteen. Broman kuiten­kin syytti ryös­töstä Nellie Clarkia, joka pidä­tettiin. Sen jälkeen talossa tehtiin koti­etsintä. Maton alta löytyi timantti, 60 dollaria Amerikan rahaa, sadan Guate­malan dollarin seteli ja kaksi ranska­laista kymmenen frangin rahaa. Poliisi tutkii asiaa.

Sacramentossa ilmestyvässä The Record-Union -lehdessä oli seuraavana päivänä "venä­läisen Bro­manin oma ker­to­mus asiasta" (The Story Told by the Russian). Broman sanoi olevansa venäläinen ja harjoit­ta­neensa tuot­toi­saa liike­toimintaa Guate­malassa. Guatemalasta hän oli lähtenyt tutus­tumis- ja huvi­matkalle Yhdys­valtoihin. Hän oli tullut Sacra­mentoon muutamia päiviä sitten ja lähti torstai-iltana "katso­maan ele­fanttia" (to see the elephant) eli tutus­tu­maan The Palace -nimiseen bordelliin. Mukanaan hänellä oli raha­vyö ja siinä noin 8 000 dollaria rahaa ja sen lisäksi timantteja parin­tuhannen dollarin arvosta. Hänelle esi­teltiin joukko naisia, joista hän valitsi yö­seurak­seen Nellie Clarkin. Aamulla raha­vyö oli kadonnut.

Elokuun viimeisen päivän The Record-Union -lehdessä Broman kertoi taus­tas­taan. Hän sanoi olevansa 28-vuotias ja syntyneensä Venäjällä. Hän lähti vuonna 1883 meri­mieheksi Liverpooliin Englantiin ja sieltä edelleen San Franciscoon. Saa­tuaan kyllik­seen merimies­elämästä hän jatkoi matkaa San Pedroon, missä hänen työn­antajanaan oli rauta­tie­yhtiö Southern Pacific Company. Hän antoi San Pedrossa muutaman sata dollaria lainaksi ja keräsi ennen sieltä lähtöään pienen omaisuuden. Sen jälkeen hän oli kuuti­sen viikkoa Euroo­passa selvit­tä­mässä isänsä jäämistöä ja palasi San Francis­coon vuonna 1890 tai 1891. Tällöin hänellä oli mukanaan kolmisen­tuhatta dollaria. Hän talletti rahat San Franciscossa useisiin eri pankkeihin. Vuonna 1893 hän lähti rahoi­neen Guate­malaan. Rahat olivat raha­vyössä, taskuissa ja matka-arkussa. Guatemalassa hänen työnään oli ostaa ulko­maan valuuttaa. 

Syyskuun lopulla lehdessä oli pieni uutinen, jossa todettiin, että tuomari julisti Nellie Clarkin jutussa tuomion monisanaisesti. Nellie Clark vapautettiin syytteestä, ja paikalla olijat puhke­sivat aplo­deihin.

Open Database -lisenssi ja CC-BY-SA-lisenssi

Kalifornia. Osa kirjoituksessa manituista paikkakunnista näkyy kartassa ympyröityinä. San Pedron nimeä ei näy, mutta se on kuvan oikeassa alalaidassa Los Angelesin kohdalla. San Pedro yhdistyi Los Angelesiin vuonna 1909. 
Open Database -lisenssi, CC-BY-SA-lisenssi.
 

1895

The Record-Union -lehdessä oli 14. maaliskuuta pitkä artikkeli, jonka otsikko oli "Gustav Bromanin ura. Mielen­kiin­toisia tie­toja paha­maineisesta seikkai­li­jasta" (The Career of Gustav Braman. Interesting Facts About the Notorious Adventurer).
Lehden lukijat muistanevat Gustav Broman -nimisen seikkai­lijan häi­käi­le­mät­tömän yri­tyksen kiris­tää The Palace -nimisen ilo­talon emän­nältä tuhan­sia dolla­reita väittä­mällä, että häneltä oli hänen siellä ollessaan ryös­tetty noin kahdeksan tuhatta dol­laria.
Kun miekkosen suunni­telma epä­onnistui, hän vaihtoi mai­semia. Nyt hän on ilmestynyt Oregonin Marsh­fieldiin ja kehuu suun­nit­te­levansa huimaa meri­matkaa San Franciscoon kahden­toista jalan mittai­sella oma­tekoisella veneellä.
Jutun lopussa oli San Franciscon poliisi­laitok­sella työskentelevän Anthonyn selonteko miehen vaiheista Amerikassa:
Broman saapui nelisen vuotta sitten Los Angelesin piiri­kuntaan San Pedroon. Hän syytti sikä­läistä hotellin omistajaa sadan dollarin varastamisesta, mutta oikeuden­käyn­nissä tuli todistetuksi, että Broman yritti vain kiristää hotellinpitäjää. Koska Broman pelehti San Pedrossa useiden naisten kanssa, sydä­mis­ty­neet asukkaat tahrivat miehen tervalla ja höyhenillä ja ajoi­vat hänet matkoi­hinsa.
Seuraavaksi Bromanista kuultiin Santa Cruzissa, missä hän asui vähä­järkisen veljensä kanssa hökkeli­kylässä. Broman otti veljelleen kaksi henki­vakuutusta, joista toisen vakuutus­summa oli 5 000 ja toisen 3 000 dollaria. Kuu­kautta myöhem­min heidän tönönsä paloi maan tasalle ja veli sen mukana. Vakuutus­yhtiöt kieltäytyivät maksa­masta korvauksia, ja Broman sai syytteen murha­poltosta. Ensim­mäisessä oikeuden­käynnissä muuan nainen todisti painokkaasti Bromania vastaan, mutta seuraavassa istun­nossa hän käänsi kelkkansa, ja Broman vapautettiin. Mies sai vakuutus­rahat, ja myöhemmin kävi ilmi, että hän oli luvannut nais­todis­ta­jalle suuren tukun rahaa, jos hän ei todis­taisi toisella kerralla Bro­mania vastaan.
Sen jälkeen Broman tuli San Francis­coon ja meni töihin kaapeli­raitio­tien kuljetta­jaksi. Hän vokotteli useita naisia, joista yksi oli varakas leski­rouva Constance Roy. Broman kosi leski­rouvaa, mutta tämä antoi rukka­set, koska arveli miehen havitte­levan vain hänen rahojaan. Broman vakuutti rak­kaut­taan ja lah­joitti todis­teeksi rouva Roylle arvokkaan timantti­sormuksen. 
Näihin aikoihin Santa Cruzissa todis­tanut nainen tuli San Franciscoon ja kertoi Bromanin työ­tovereille, että koska Broman ei ollut pitänyt lupaus­taan rahojen anta­misesta, hän aikoi tappaa miehen.
Poliisi oli sillä välin ottanut selvää Bromanin aikaisem­mista toimista ja kehotti miestä hank­kiu­tu­maan hyvän sään aikana pois kaupun­gista. Mies noudatti neuvoa ja lähti Meksi­koon. Vuoden päästä hänet nähtiin taas Kaliforniassa, tällä kertaa Sacra­mentossa ja rouva Brownin ilo­talossa.  
Nyt Broman oli siis Marsh­fieldissä Oregonin osa­valtiossa ja esitteli pähkä­hullua aiettaan tehdä pitkä meri­matka kahden­toista jalan pituisella ruuhella. Poliisi­etsivä Anthony antoi lopuksi arvionsa Bromanista:
Olen sitä mieltä, että Broman on harkinnut tämän matkan tarkasti. Jos hän lähtee mat­kaan veneellä, se löytyy jol­tain rannalta kumollaan. Broman lienee ottanut itselleen ison henki­vakuutuksen. Kun vene löydetään, rikoskumppani (confederate) tekee korvaus­hakemuksen ja jakaa rahat Bro­manin kanssa. Sellainen mies Broman on.
Kaksi päivää myöhemmin The San Francisco Call -lehdessä oli lyhyt uutinen, jonka mukaan Broman oli vankilassa:
Matkat­tuaan Ore­gonin Marsh­landista ja uhmat­tuaan valta­meren vaa­roja kahden­toista jalan pituisessa ve­neessä venä­läis-suoma­lainen Gustaf Broman, joka on saanut julki­suutta lukui­sis­ta seik­kai­luis­taan, ran­tautui eilen kau­pungin­vankilaan ja sai syyt­teen vää­rästä valasta.  
Väärä vala koski Bro­manin maalis­kuussa 1893 anta­maa lausuntoa, että Constance Roy oli varas­tanut arvok­kaan timantti­sormuksen hänen sormestaan, kun hän oli ollut nukku­massa. Poliisi­etsivä Anthony totesi saman päivän San Francisco Chronicle -lehdessä, että Broman on Tyynen­meren rannikon pahimpia kiris­tä­jiä ja huija­reita. 

Broman pääsi vapaaksi vankilasta tuhannen dol­la­rin takuita vastaan. Kun vapaut­ta­mi­sesta oli kulunut tunti, takaus­paperi havait­tiin päte­mättö­mäksi. Gustav Bro­manista annet­tiin etsintä­kuulutus, mutta mies oli häi­pynyt kuin tuhka tuuleen. 

Suomalaislähteet

Bromanin edes­ottamukset jäivät Suomessa huo­miotta lukuun otta­matta vuoden 1895 vene­seik­kailua. Uusi Suometar -lehdessä oli 23. huhtikuuta 1895 Siirtolainen-lehdestä lainattu kirjoitus, josta lainaan tähän osia.

Suomalainen kapteeni Gustaf Broman lähti purjeh­ti­maan Marsh­fieldistä, Oreg., joitakin päiviä sitten 13½ jalan pituisella pölkky­kanootilla San Franciscoon, Cal., josta hän aikoo kuljettaa aluksensa rautateitse New-Yorkiin. Rautatiematkalla aikoo B. käyttää nafta­öljyä tai sähköä liike­voimana kulet­taessaan merkil­listä alus­taan rauta­tiellä. 

New-Yorkista aikoo rohkea purjehtija tehdä matkan kanootillaan Eurooppaan poikki valta­meren.
"Gustaf II Adolf", jonka nimen kapteeni kuuluu Ruotsin kuninkaan kunniaksi antaneen kanootilleen, laskettiin vesille Marsh­fieldissä neljän­tuhannen ihmisen läsnä­ollessa, jotka olivat saapuneet kaikilta kulmilta Coos-kountia katso­maan rohkean kapteenin lähtöä vaaralli­selle matkalleen. – –  
Kun aallonmurtajan päähän päästiin, irroitettiin köydet ja kapteeni alkoi matkansa, joka kuitenkin oli lyhyt tällä kertaa, sillä kireä tuulen­puuska heitti aluksen hieta­särkälle, johonka se jäi kuivalle kököt­tä­mään. Ei kukaan voinut päästä lähelle, saadak­seen tietää kap­teenin aikeita, ja ainoa keino oli hänellä jäädä siihen odotta­maan seuraa­van aamun nousu­vettä, joka irroit­taisi hänet aluk­sineen hieta­särkältä. Nykyään on hän Tyy­nellä merellä, purjeh­tien tiesi minne, kunnes joku ohi­kulkeva laiva tuopi hänestä tietoja. – –  
"Gustaf II Adolfin" on kapteeni Broman itse rakentanut Marsh­fieldissä, Oreg. Alus on tehty valkoi­sesta seetri­puun pölkystä. Se on 13½ jalkaa pitkä, 3 jalkaa leveä ja 2 jalkaa syvä. Alus on jaettu nel­jään keulassa ja perässä olevaan osas­toon, jotka ovat kaivetut pölkyn runkoon. Koloissa säily­te­tään juoma­vesi ja ruoka­varat. Aluk­sessa on yksi masto ja on se luupiksi taklattu. – –
Kapteeni Broman arvelee matkansa kestävän 40 vuorokautta. Varalta on hän kummin­kin varus­tanut itsensä kahden kuu­kauden ruoka- ja vesi­varoilla. Tavara­varastot ovat peitetyt gummi­vaatteella, joka estää ne putoamasta, jos kaa­tuukin. Rajoi­tetun sijan vuoksi on osa juoma­vettä asetettu aluksen perään, laidan ulko­puolelle.
Peräkannella on kaksi 16 tuumaa syvää reikää, joissa kapteeni voipi pitää jalkojaan, istuessaan alustaan ohjaa­massa. Perän­pito­kone on ase­tettu juuri noiden jalka­reikien etu­puolelle ja nuoralla yhdis­tetty perä­si­meen. Kaikin puolin on alus merkilli­sin, millä vielä koskaan on valta­merelle lähdetty.  – –
Kapteeni Broman on noin 45-vuotias ja New-Yorkin lehdissä olevista kuvista päät­täen lihava, hyvissä voimissa oleva mies. Ruotsa­laiset lehdet, kuten taval­lista, pyrki­vät omis­tamaan Bro­mania Swea-äidille. Enim­mät eng­lannin­kieliset sanovat häntä venä­läi­seksi.
Enempi pilkal­li­sesti puhu­vat suuret päivä­lehdet koko hommasta ja liiaksi uskal­let­tuna pidämme mekin sitä. Tule­vai­suus näyt­tää lisääkö tuo yritys kansalli­suudellemme sitä mainetta, jonka Fritschin onnis­tunut yli­meno sille tuotti. Yritys osottaa kuitenkin että suoma­laisissa on yritte­liäi­syyttä ja roh­keutta –  joskus liiak­sikin.
 
Gustav Broman syntyi Maalahdella Yttermalaxin kylässä 17. helmikuuta 1866. Vanhemmat olivat Johan Erik Jakobin­poika Broman ja Brita Gabrielin­tytär Tuf. Gustavilla oli kaksi veljeä: vuonna 1858 syntynyt Johan Isak ja vuonna 1861 syntynyt Erik. Lisäksi hänellä oli vuonna 1864 synty­nyt sisar Brita Sofia ja vuonna 1855 syntynyt sisar­puoli Beata Lisa Israelin­tytär.

Gustavista on Suomessa maininta Merimiehen ystävä -lehdessä heinäkuussa 1888. Molemmista veljistä julkais­tiin Suomessa katoamis­ilmoitus, Erikistä vuonna 1890 ja Isakista vuonna 1895. Isak asui sittemmin Vaasassa.


Lähteitä

Dessem Matthew 2018: Meet Gustaf Broman, the 19th Century Con Man Who Attempted to Cross the Atlantic in a Log Boat.

Ridiculous History podcast. Gustaf Broman Tried to Cross the Atlantic in a Canoe... Or Did He?
 

 





Ei kommentteja: