1. lokakuuta 2020

Kuka murhasi Joonas Reivilän?

Helsingin Valas-korttelista kauppias Lillje­forsin navetta­raken­nuksen alta löytyi maalis­kuun 4. päivänä 1838 korpi­lahte­laisen Joo­nas Reivilän ruumis. Helsin­gin kämnerin­oikeus aloitti murha­tutkinnan 22. touko­kuuta. Istun­toon saapui­vat Korpi­lahdelta Joo­nas Rei­vi­län äiti Maria Matin­tytär Rei­vilä, torp­pa­rit Juho Erkin­poika Pel­tola, Joo­nas Joonaan­poika Ahola, Alek­san­teri Aapra­hamin­poika Rist­vehmas ja Matti Joo­naan­poika Salila, talol­li­sen poika Matti Yrjön­poika Rei­vilä, talol­li­nen Niklas Kallen­poika Finni ja torp­pari Matti Vilpun­poika Sompa­järvi. Paikalla olivat myös lauta­mies, talol­li­nen Elias Erkin­poika Ryytilä ja talol­li­nen Matti Juhon­poika Kes­ki­nen Sysmän pitä­jän Soi­niemen kylästä, Suomen tarkk'ampuja­patal­joo­nan alokas Elis Vil­helm Holm­gren, kau­ppias Lillje­forsin rengit Carl Gustaf Björk ja Fred­rik Thus­berg, puuk­hollarit Carl Gustaf Ek­roos ja Gus­taf Christof­fer Gott­fried Holm­gren sekä puoti­apu­lai­nen Viktor Tulander, työ­mies Hen­rik Hägg­blom, poliisi­kival­teri Gab­riel Dahl­berg, poliisi­päällys­mies Herman Lager­stam, kons­taa­peli David Henell samoin kuin Lillje­forsin piiat Ulrica Vilhel­mina Cajan­der, Caro­lina Ek­holm ja Marga­retha Wester. 

Asian­omistaja Maria Reivilä esitti oikeu­delle apu­pappi Alexander Aspin kirjoit­taman papin­todistuksen, joka luet­tiin ääneen:

Talollisen poika Joonas Aleksanterin­poika Reivilän talosta tämän seura­kunnan Korpi­lahden kylästä on syntynyt 29. touko­kuuta 1818. Hän on viet­tänyt kaikin puolin tasaista ja kiitet­tä­­vää elämää. Kirkon­kirja­merkin­nän mukaan hän lukee kirjaa puh­taasti ja osaa ulkoa erin­omai­sesti sekä on käyt­tänyt kal­liita armon väli­kappaleita viimeksi 4. touko­kuuta viime vuonna. Todis­te­taan Jämsän pitä­jän Korpi­lahden kappe­lissa 2. touko­kuuta 1838.

Ruumiinavauspöytäkirjan luke­misen jälkeen kaup­pias Lillje­fors ilmoitti maksa­neensa Joonas Reivilälle tämän tuo­mista tava­roista yhteensä 40 riikin­taalaria 8 kil­linkiä. Lillje­forsilta osta­mistaan suolasta ja lauta­sista Rei­vilä oli puoles­taan maksanut yhteensä 9 riikin­taala­ria 24 kil­linkiä. Rahaa korpi­lahte­lais­mie­hellä siis piti olla, mutta johon­kin suuri osa rahoista oli hävinnyt.

Maria Reivilä kertoi, että Joonas Reivilän kanssa samaan matka­seurueeseen kuulu­neet Matti Rei­vilä ja Matti Sompa­järvi toivat 7.3.1838 Korpi­lahdelle Joonas Rei­vilän hevosen ja reen sekä puoli­toista tyn­nyriä suolaa, rautaa, puoli tusinaa mata­laa pos­liini­lautasta, kolme naulaa terästä ja Joo­naan 1¼ kyy­nä­rää pitkän ja ¾ leveän matka-arkun. Arkussa oli ruoka­tava­raa ja muu­tama kupari­lantti. Ruumiin läheltä löyty­neistä tava­roista Maria Rei­vilä tun­nisti puukon ja sen tupen, silk­ki­sen kaula­huivin ja nenä­liinan pojal­leen kuulu­neiksi. Rahoja ja piis­kaa hän sen sijaan ei tun­nis­tanut. 

Maria Reivilä ei uskonut, että hänen pojallaan olisi ollut vihamiehiä, eikä hän osan­nut kuvi­tel­la­kaan, kuka murha­mies voisi olla. Pojan kuo­le­ma oli per­heelle järky­tys, sillä Maria Rei­vilä oli jo kuuden vuoden ajan sai­ras­ta­nut vesi­tautia ja joutu­nut hoita­maan heikko­mie­listä mies­tään.

Juho Erkinpoika Peltola Korpilahdelta kertoi, että seurueen kortteeri­tuvassa oli muita­kin matkus­tajia, esi­merkiksi kaksi tunte­ma­tonta pohja­laista. Kun korpi­lahte­lais­seurue oli mennyt 1.3. kaup­pias Lillje­forsin kont­to­riin maksa­maan osta­mas­taan rau­dasta, Joo­nas Rei­vilä ei ollut muiden mukana. Matti Rei­vilä oli lähte­nyt hake­maan Joo­nasta pihalta ja sano­nut palat­tu­aan, että Joo­nas oli lu­van­nut tulla viipy­mättä. Pel­tola ei ol­lut nähnyt Joo­nasta sen koom­min. Kun Joo­nasta ei ollut etsin­nöistä huoli­matta löy­detty, Pel­tola, Ahola, Sali­la ja Rist­vehmas olivat lähte­neet illan­suussa koti­matkalle. Pel­tola totesi huoman­neensa, että Joonas Rei­vi­lällä oli matkan aikana piiska, mutta hän ei ollut kat­sonut tar­kemmin, mil­lai­nen piis­ka oli. Lopuksi Pel­tola il­moitti, että matka­seurueen kesken samoin kuin seurueen ja muiden Lillje­forsin talossa oleskel­leiden välil­lä val­litsi hyvä sopu.

Joonas Ahola Korpilahdelta kertoi, että Joonas Rei­vilä laski maalis­kuun 1. päivän aamuna rahansa tuvassa, jossa oli tuol­loin läsnä osa hänen matka­tovereistaan ja tunte­mattomia, tiet­tä­västi Sysmän pitä­jästä tulleita matkaa­jia. Ahola ei muistanut, olivatko pohja­laiset paikalla, eikä tien­nyt, pal­jonko ja mil­laista rahaa Rei­vilällä oli ja mihin hän pani rahat ne lasket­tuaan.

Matti Reivilä sanoi lähteneensä 1.3. Lillje­forsin kontto­rista pihalle ja huhuil­leensa Joonas Rei­vilää. Joo­nas oli seissyt hevos­ten luona pi­halla ja vas­tan­nut Matin huu­toon: "Kyllä minä tulen." Matti tiesi, että Joonas oli saanut Lillje­forsilta rahaa, muttei tiennyt mää­rää eikä ollut näh­nyt miehen käsit­te­le­vän rahoja. Matti ei myös­kään tiennyt, kuului­vatko ruu­miin läheltä löydetyt piiska, puukko ja huivi Joo­naalle, eikä osannut sanoa, oliko Joo­nas käyt­tä­nyt piis­kaa mat­kalla Helsinkiin.

Matti Sompajärvi kertoi nukku­neensa kaupun­gissa Joonas Rei­vilän vieressä. Torstai­aamuna 1.3. hän oli nähnyt Joo­naan istu­massa lavit­salla laskien rahoja, joita hän piti lii­vinsä sisä­taskussa. Huo­neessa oli myös jouk­ko tunte­mat­to­mia. Sompa­järvikään ei tien­nyt, oliko Joo­nas Rei­vilä käyt­tä­nyt piis­kaa. Silkki­huivin ja puu­kon hän tiesi ol­leen Joo­naan omai­suutta.



Apupappi Alexander Aspin 10. toukokuuta 1838 allekirjoittama todistus Helsingin kämnerin­oikeuteen haas­te­tuista korpi­lahte­lai­sista: Maria Matin­tytär Rei­vilä s. 1796, talol­linen Niklas Finni s. 1804, talol­lisen poika Matti Rei­vilä s. 1815 sekä torp­pa­rit Matti Sompa­järvi s. 1787, Juho Pel­tola s. 1794, Joo­nas Ahola s. 1807, Matti Salila s. 1800 ja Alek­san­teri Rist­vehmas s. 1787.


Sysmäläiset Ryytilä ja Keskinen totesivat saapu­neensa Helsin­kiin 26. helmi­kuuta. Samaan kort­tee­riin oli tul­lut seu­raa­va­na päi­vänä useita sys­mä­läi­sille outoja korpi­lahtelaisia, ja samassa tuvassa oli myös kaksi tunte­ma­tonta pohja­laista työ­miestä. Ryy­tilä ja Kes­kinen eivät ol­leet näh­neet korpi­lahte­lais­ten käsit­te­le­vän rahoja eivät­kä tien­neet, oliko pohja­lai­silla ollut varoja. Miehet teki­vät vielä tiet­tä­väksi, että myös Erkki Joen­taipale oli ollut tulossa istun­toon mutta oli noin neljän penin­kulman matkan jälkeen palan­nut kotiin, koska hä­nelle oli tullut jalka­särkyä.

Lilljeforsin renki Fredrik Thusberg kertoi, että Lilljeforsin luona majoittuneet pohjalaismiehet olivat talollisen poika Antti Efraimin­poika Koivu­saari ja hänen renkinsä Fred­rik Rops­felt Lapin kylästä Siika­joen pitäjästä. Fredrik Rops­felt oli perjan­taina 2.3. lähe­tetty vie­mään poroja Heikin­laakson kesti­kievariin, mutta hän olikin kerto­mansa mukaan mennyt aina Sipoon pitä­jään. Rops­felt oli palannut matkal­taan sunnun­taina 4.3., ja Antti Koivu­saari oli seuraa­vana päi­vänä vaati­nut ren­gil­tään kolmea kappa­letta kahdek­san kil­lin­gin pankko­seteliä, jotka poro­jen kulje­tuk­sesta oli määrä saada. Rops­felt oli väittä­nyt, että rahat olivat men­neet hänen ja hevo­sen ylös­pitoon matkan aikana. Thus­berg oli kuiten­kin pan­nut mer­kille, että Rops­feltillä oli aina­kin yksi kolmen riikin­taa­larin seteli ja tukku arvol­taan pie­nem­piä ruot­sa­lai­sia pankko­sete­leitä ja valtion­velka­sete­leitä. Koivu­saari oli nuh­del­lut ren­kiään hui­kente­le­vai­suudesta ja röyh­key­destä.

Todistajien lausuntojen jälkeen syyttäjä Berndt Gabriel Sahl­berg ilmoitti, että kauppias Lilljeforsin talossa oleskeli murhan aikoihin myös tarkk'ampuja­patal­joo­nan enti­nen sotilas Fogel­berg, jota olisi syytä kuul­la asiassa. Lisäksi pöytä­kirjaan merkit­tiin, ettei kuver­nöö­riltä ollut vielä tullut tietoa siitä, olivatko Fred­rik Rops­felt ja Antti Koivu­saari saa­neet haas­teen oikeu­teen. Lopuksi viral­li­nen syyt­täjä esit­ti, että niitä nyt paikalla ole­via, jotka eivät ol­leet Joo­nas Rei­vilälle sukua, tuli kuulla valan velvoit­ta­mina ja että Korpi­lah­della ja Sys­mässä asuvat sai­sivat pysyä koti­paikallaan, kunnes heidän läsnä­olonsa olisi mahdol­li­sesti taas tarpeen.

Kämnerinoikeus päätti lykätä tapauksen käsitte­lyn heinä­kuun 13. päivään. Tällöin seu­raa­vien henkilöi­den piti viiden ruplan sakon uhalla tulla itse saapu­ville: kauppias Lillje­fors, Elis Vilhelm Holm­gren, kival­teri Dahl­berg, poliisi­päällys­mies Lager­stam, rengit Carl Gustaf Björk ja Fred­rik Thus­berg, Hans Henrik Hägg­blom, puodin puuk­hol­la­rit Ek­roos ja Holm­gren, puoti­pal­ve­lija Tulander, kons­taa­peli Henell, piiat Ulrica Vilhel­mina Cajander, Marga­retha Wester ja Caro­lina Ek­holm. Lisäksi kämnerin­oikeus pyysi kuver­nöö­riä käske­mään pai­kalle Erkki Joen­taipaleen, Antti Koivu­saaren ja Fred­rik Rops­feltin. Syyt­tä­jän piti haas­taa istun­toon enti­nen kaarti­lainen Fogel­berg samoin kuin muut, jotka oles­ke­li­vat kaup­pias Lillje­forsin talossa ja sen lähis­töllä ja joilla voi syyt­tä­jän selvi­tys­ten perus­teella olla tie­toja mur­hasta. Maria Rei­vi­lää, Juho Pel­to­laa, Joo­nas Aho­laa, Niklas Finniä, Matti Rei­vilää, Matti Sompa­järveä, Matti Sali­laa, Alek­san­teri Rist­veh­masta, Elias Ryy­tilää ja Matti Kes­kistä käm­ne­rin­oikeus ei katso­nut voi­vansa vel­voit­taa ole­maan läsnä seuraa­vassa istun­nossa, koska heidän koti­paik­kansa oli kau­kana.

Tarina jatkuu.


Lähteitä:

KA Tku Turun HO, Ebd:224 Alistusakteja 1840.



Ei kommentteja: