Useissa torpissa asui sukuani eli Antiniemen Ernest Petterinpojan (iiiääi) sekä Lopelle Rengosta muuttaneiden Erik Brockmanin poikien Tuomaan (iäiiii) ja Abrahamin jälkeläisiä.
30. joulukuuta 2021
Salon kartanon torpat vuoden 1804 lopulla
24. joulukuuta 2021
Hyvää Joulua 2021!
23. joulukuuta 2021
Widellit Viipurissa
1840-luku
Seppien ammattikunnan oltermanni Anders Granat luopui ammatistaan vuonna 1840. Hän ilmoitti Sanan Saattaja Wiipurista -lehdessä 28.3.1840, että hän joutuu jatkuvan sairastelunsa takia vuokraamaan sepänverstaansa pistooliseppä Petter Widellille. Granat kehotti asiakkaitaan kääntymään tästedes Widellin puoleen ja luottamaan siihen, että Widell tekee työnsä yhtä tarkasti ja taitavasti kuin hän itsekin oli tehnyt.
Viipurin vuosien 1840 ja 1841 henkikirjassa Pietarin esikaupungin tontilla 123 mainitaan vielä oltermanni Granat. Vuoden 1842 henkikirjassa tontilla on seppä Petter Widell, vaimo Ottiliana ja lapset Otto, Fredrik, Johan ja Sofia. Aikaisemmassa blogikirjoituksessa mainituista, Kuopiossa syntyneistä lapsista Petter Arvid oli kuollut Viipurissa 6.3.1839. Viipurissa Petterille ja Ottilianalle syntyi vielä kaksi lasta: Johan Oskar 28.1.1839 ja Magnus Fredrik 12.10.1833. Vuoden 1841 henkikirjassa Petterin taloudessa on myös 58-vuotias anoppi Ingeborg Kröger, joka oli muuttanut Viipuriin Kuopiosta vuonna 1835.
Vuonna 1843 Petter Widellillä oli oppipoikina oma poika Otto Widell, Jaakko Airaksinen Suonenjoelta, Elias Lampinen, Martti Reponen Puumalasta, pitäjänpuusepän poika Tapani Peippo Parikkalasta ja vanginvartijan poika Aleksander Stål. He kaikki kävivät sunnuntaikoulua Viipurissa.
Vuonna 1848 Petter valittiin seppien ammattikunnan oltermanniksi.
1850-luku
9.2.1850 pidetyssä ammattikunnan kokouksessa oltemanni Widell luetteli, ketkä olivat tulleet hänelle sepän oppiin:
- Johan Sutinen Rantasalmelta ja Aaron Veikkonen Viipurista viideksi vuodeksi; Sutinen oli aloittanut 25.5.1847 ja Veikkonen 20.6.1846
- Lorens Jack Mikkelin pitäjästä kolmeksi vuodeksi 18.7.1847 alkaen
- Topias Juvonen Säämingistä yhdeksi vuodeksi 10.10.1849 alkaen
- Staffan Kröger Kuopiosta viideksi vuodeksi, vuoden 1851 loppuun asti
- Johan Henrik Henrikinpoika Orimattilasta yhdeksi vuodeksi 22.11.1849 alkaen.
- tämän ammattikunnan 27.9.1845 antama kisällikirja
- apupappi A. M. Winterin 15.11.1852 päiväämä todistus, että Widell on syntynyt 28.6.1826 ja on hyvämaineinen
- sunnuntaikoulun opettaja Gustaf Sattlerin 15.11.1852 laatima todistus, että Widellillä on hyvä ja luettava käsiala ja että hän osaa neljä luvunlaskun tapaa (quattnor species)
- herra kymnaasin lehtori Johan Fabritiuksen 2.11.1852 antama todistus, josta käy ilmi, että Widellillä on täysin tyydyttävä taito tehdä piirustukset kaikista käsitöistään
- Pietarin teknologisen instituutin johtajan 2.11.1852 kirjoittama todistus, että Widell oli vuonna 1847 kahden kuukauden ajan kaluseppänä mainitussa instituutissa
- salaneuvos, ritari ja paroni Nikolain 16.11.1852 antama todistus, jonka mukaan Widell on tehnyt hänelle sepäntöitä viisi vuotta, jona aikana hän on osoittautunut taitavaksi.
- kaulakorun ranskalainen lukko, jossa on tavallinen salpa ja yösalpa sekä hyvin toimiva avain
- nelilehtiset kiesin jouset.
1860-luku
Tonttikartta ja pajan piirustukset. Omistaja: seppämestari P. Widell. 1862. Kansallisarkisto. |
1870-luku
Seppämestari Petter Widell kuoli Viipurissa 9.8.1874. Viipurin maistraatin arkistossa on Widellien omistaman tontin asemapiirustus ja asuinrakennuksen julkisivu vuodelta 1876.
Asemapiirustus ja asuinrakennuksen julkisivu. Omistaja: sepänleski Widell. 1876. Kansallisarkisto. |
Wiborgs Tidning -lehdessä oli 1.4.1788 ilmoitus, jossa sepänleski Ottiliana Widell tarjosi vuokralle huoneistoa Pietarin esikaupungissa kesäkuun alusta alkaen. Huoneistoon kuului kaksi huonetta ja keittiö ja tarpeelliset ulkohuoneet.
1880-luku
Ottiliana kuoli Viipurissa 13.3.1887. Perunkirjoitus pidettiin 8. kesäkuuta. Perillisiä oli kolme: Sofia, joka oli naimisissa varapastori Gustaf Meklinin kanssa; lääninkanslisti Magnus Fredrik Widell ja henkikirjuri Oskar Widell. Pesän ilmoittaja oli lääninkanslisti Widell. Kiinteistön, Pietarin esikaupungissa sijaitsevan tontin ja talon 123 palovakuutettu arvo oli 15 300 Suomen markkaa. Irtaimistoa oli noin 200 markan arvosta. Mitään Benvikin koulussa saatuun pellavaoppiin viittaavaa ei irtaimistossa ollut. Sepän työkaluja oli 40 markan arvosta.
Sittenkun kaupunki on edesmenneen Sepän Petter Widell'in perillisiltä ostanut heidän omistamansa talon ja tontin N:o 123 Pietarin esikaupungissa, tulewat keskiwiikkona tämän kuun 23 päiwänä klo 6 j. pp. täällä toimitettawassa julkisessa huutokaupassa enimmän tarjoawalle myytäwiksi ehdoilla, jotka huutokauppatilaisuudessa ilmoitetaan:
a) Se osa sanottua tonttia, joka uuden tonttijärjestelmän mukaan tulee kuulumaan uuteen tonttiin N:o 2 Pantsarlahden kaupunginosassa ynnä tällä tonttiosalla olewat rakennukset jotka saavat jäädä paikalleen; ja
b) kaikki rakennukset muilla osilla tonttia; jotka wiimeksimainitut rakennukset ostajan tulee wetää pois.
Wiipurin Rahatoimikamarissa 2 p. Toukokuuta 1888.
1890-luku
Widellin pojista tuli vanhin Otto sepäksi ja osti Slöörin verstaan entisestä linnoituksesta. Toinen poika Magnus Fredrik tuli ylioppilaaksi ja aikoi papiksi, mutta lopetti opintonsa ja tuli läänin kanslistiksi, sekä elää pensioonillaan Jääsken pitäjässä. Nuorin Oskar kuoli muutama vuosi takaperin henkikirjurina Salmin kihlakunnassa ja koetti tulla ruununvoudiksi, mutta ei saanut puoltolausetta, kun häneltä puuttui 'stoika' (tottelevaisuutta), kuten hän itse sanoi. Tytär Sofie, sen ajan kanslistein mielitietty, meni naimisiin erään papin kanssa, joka kuoli kappalaisena köyhissä oloissa.
Magnus Fredrik kuoli 31.8.1902 Jääskessä ja Sofia 12.6.1902 Polvijärvellä.
16. joulukuuta 2021
Sauvon kudontakoulun oppilaita
9. joulukuuta 2021
Junapilettejä Amerikkaan
Norra Posten -lehdessä oli 25.2.1888 erikoinen ilmoitus. Amerikkaan lähtijät matkasivat yleensä ensin rautateitse Hankoon ja sieltä laivalla eteenpäin. Hangon jäätilanne oli kuitenkin helmikuussa 1888 vaikea, joten laivayhtiö Hamburg-Amerikanische Paketfahrt-Aktien-Gesellschaft eli HAPAG tarjosi toista reittiä: ensin rautateitse Pietarin ja Berliinin kautta Hampuriin ja sieltä laivalla New Yorkiin. Matka maksoi 200–210 Suomen markkaa, ja hintaan sisältyi ruoka laivalla.
Lippuja myi tiistai-iltapäivisin laivayhtiön Suomen-edustaja Chr. Rasmussen Hyvinkään rautatiehotellissa. Häneltä sai ostaa myös Yhdysvaltain valuuttaa ja lippuja amerikkalaisille rautatieasemille.
![]() |
Norra Posten 25.2.1888. |
Vastaavia ilmoituksia oli muutamissa sanomalehdissä vielä saman vuoden huhtikuussa. Silloin hinnaksi ilmoitettiin 180 markkaa.
Hankoon aikoneet Amerikkaan-menijät vaihtoivat Hyvinkäällä junaa ja joutuivat yleensä myös yöpymään siellä. Siirtolaistulvaa majoittamaan valmistui vuonna 1875 rautatiehotelli, joka sijaitsi asemapuiston laidassa, nykyisen musiikkiopiston takapihalla. Rakennus purettiin 1970-luvulla.
![]() |
Hyvinkään rautatieasema 1800-luvun lopulla. Historian kuvakokoelma. Museovirasto. CC BY 4.0. |
Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkki tekstissä.
2. joulukuuta 2021
Seppä Domanderin jäämistö
Perinnöstä luopuminen ja konkurssi
![]() |
Erik Domander nuorempi oli maksanut isänsä kruununverot vuodelta 1847. Kuva: KA Hml Janakkalan tk, Cc: 1 Välikäräjien pöytäkirjat 1846–1849. |
25. marraskuuta 2021
Clara Roth
Närpiöläinen Clara Mattsintytär Roth oli Benvikin neito nro 17. Hän oli Benvikissä muita pidempään, sillä osa ajasta meni sairastellessa. Tilikirjamerkintöjen mukaan hän oli poissa opinahjosta vuoden 1818 viimeisestä päivästä marraskuun 1819 alkuun. Heti sen jälkeen Claraa käytettiin sairaalassa Vaasassa, ja 11.6.1820 hänen todetaan palanneen Benvikiin tervehtyneenä. Oppilaiden kudontatöiden luettelossa on Claran kohdalla merkintä: "oli sairauden takia poissa koko talven 1820, minkä vuoksi ei saanut palkintoja vuonna 1820."
Clara kutoi Benvikissä 28¾ kyynärää ensimmäisen, 42 kyynärää toisen ja 62¼ kyynärää hienointa eli kolmannen luokan kangasta. Ensimmäisen luokan kangas oli vuodelta 1819, toisen luokan kangas vuodelta 1821 ja kolmannen luokan kangas vuodelta 1822. Lisäksi hän kehräsi vuonna 1819 yhteensä 1⅔ leiviskää hienompaa ja 6¼ leiviskää karkeampaa lankaa.
Clara oli elokuussa 1820 todistajana Kaskisten raastuvanoikeudessa. Renki Eric Westergård syytti porvarien poikia Carl Gustaf Lönnrothia ja Johan Eric Bäckmania, ylimääräistä meritullivahtimestaria Fredrik Majorinia ja kaupunginpalvelija Johan Eric Ahlqvistiä tappelusta tansseissa, jotka pidettiin työmies Bernqvistin luona. Clara sanoi olleensa tansseissa ja nähneensä, että joku heitti Westergårdia kivellä, mutta siitä ei hänen nähdäkseen koitunut mitään vahinkoa. Samassa istunnossa olivat todistajina myös kehruuopiston opettaja Johan Pettersson ja hänen tyttärensä Christina. He eivät olleet huomanneet tansseissa tappelua mutta olivat nähneet seuraavana päivänä renki Westergårdin, jolla oli ollut verihaava päässä, toinen vasemman silmän yläpuolella ja kaksi nenässä.
Benvikistä lähdettyään Clara oli piikana Kalaxin kylän Thomasfolkin talossa. 14.5.1825 hänet vihittiin niin ikään Kalaxin kylässä asuvan suutari Anders Hagbergin kanssa. Claralle ja Andersille syntyi Närpiössä seitsemän lasta:
Carl 6.9.1825
Maja Stina 29.3.1827
Johan Erik 4.3.1829
Carolina 4.7.1831
Joseph 26.12.1833
Anders Henrik 29.8.1836
Anna Lisa 20.5.1841.
Anders Hagberg kuoli 20.11.1841 halvaukseen. Hän oli kuollessaan 38-vuotias. Clara kuoli reumatismiin 64-vuotiaana huhtikuussa 1867.
Carl
Carl Hagberg oli aluksi isänsä tavoin suutari mutta ainakin vuodesta 1849 lähtien meritullivahtimestari. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Närpiössä syntynyt Karolina Wilhelmina Bergman. Karolinan vanhemmat olivat Närpiön lukkari, Tukholmassa 1776 syntynyt Johan Erik Bergman ja Kristina Westerlund. Karolina oli ollut aikaisemmin naimisissa tullijohtokunnan kamarikirjuri Samuel Sjövallin kanssa. Heidät oli vihitty Eckerössä 1.11.1835. Samuel kuoli Helsingissä heinäkuussa 1840. Karolinalle ja lapsille myönnettiin vuonna 1843 eläke siviilivirkakunnan leski- ja orpokassasta. Vuonna 1851 Karolinalle myönnettiin uusi eläkekirja, koska entinen oli hävinnyt. Ensimmäisestä avioliitosta Karolinalla oli kolme lasta: Amalia Wilhelmina, Ida Carolina ja Samuel Konstantin, joista esikoistytär syntyi Brändössä 30.11.1835 ja nuoremmat Helsingissä, tytär 6.12.1838 ja poika 10.9.1840. Lokakuussa 1844 Karolinalle syntyi Närpiössä avioton poika Albert Reinhold Sevon, joka käytti myöhemmin nimeä Hagberg.
Carl ja Karolina saivat vuosina 1846–1859 seitsemän lasta: Mathilda Sophia, Amanda Rosina, Carl Johan, Olga Maria, Rosina, Johan ja Karl Konstantin. Vanhimmat tyttäret syntyivät Närpiössä, keskimmäiset lapset Kaskisissa ja kuopus Kokkolassa. Karolina kuoli Kokkolassa 7.5.1868.
Carlin toinen vaimo oli Maria Lovisa Lillkort. Heille syntyivät vuosina 1873–1881 lapset Ida Emilia, Alma, Hilma Maria ja Karl Ernst. Carl kuoli Teerijärvellä 14.8.1885.
Mathilda Sophia
![]() |
Mathilda Heidenbergin leipomo toimi Roosin talossa Kokkolassa. Myynnissä oli monenlaisia maukkaita leipiä ja leipomuksia. Norra Posten 1.2.1890. |
Maja Stina
Johan Erik
Carolina
Anders Henrik
Anna Lisa
Anna Lisa Hagberg meni naimisiin Mickel Häggbladin kanssa. Mickel oli Närpiön Kalaxissa syntynyt räätälin poika ja itsekin räätäli. Heille syntyi vuosina 1869–1886 liuta lapsia: Karl Johan 3.1.1869, Josef Wilhelm 22.2.1871, Johan 20.6.1872, Mickel August 15.9.1874, Anna Elisabeth 17.7.1876, Maja Stina 13.8.1878, Johanna Alina 28.7.1880 ja Karl Johan 16.9.1886. Kolme vanhinta poikaa ja Johanna Alina kuolivat pieninä.
Lähteitä:
ArkivDigital.
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Sanomalehdet Norra Posten, Österbottningen ja Folkwännen. Linkit kuvatekstissä ja tekstissä.
KA Sta, Gs:10 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1819
KA Sta, Gs:13 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1821–1822.
Ka Vsa, Cb:17 Kaskisten RO:n pöytäkirjat 1819–1820.
ÅAB FHS, F I 70.
18. marraskuuta 2021
Paimentytön palkka
![]() |
Kuva: Pyyheliinapeite pellavaa, kirjailtu helmilangalla. Kansallismuseo, Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat. Museovirasto Finna.fi. CC BY 4.0. |
11. marraskuuta 2021
Kauppias Östling
Ruotsin alamainen, kauppias Emanuel Östling matkusti marraskuussa 1824 Suomeen. Norrbottenin läänin maaherran myöntämän passin oli viseerannut Haaparannalla Venäjän varakonsuli Johan Sundell 22.11. Kaksi päivää myöhemmin Östling sai Oulun maaherralta Samuel Fredrik von Bornilta lupapiletin Porvooseen. Piletin kääntöpuolen merkinnöistä näkyy, että Östling saapui Kuopioon 27.11., Heinolaan 29.11. ja Porvooseen 1.12. Heinolassa merkinnän teki viran puolesta lääninsihteeri Otto Wilhelm Streng. Hän huomautti, että Östlingin pitää jättää lupapiletti Porvooseen saadakseen uuden todistuksen paluumatkaa varten.
Vuotakauppias Emanuel Östlingistä on lisätietoja Nederluleån kotiseutuyhdistyksen sivuilla. Sekä syntymä- että kuolinaika ovat tosin hieman virheelliset. Emanuel syntyi Nederluleåssa eli Alaluulajassa 23.2.1788 ja kuoli 6.2.1875. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Anna Sofia Rörling, joka kuoli 28-vuotiaana "syyskuun alussa" 1820. Samoihin aikoihin kuoli myös pariskunnan tytär Anna Catharina viiden kuukauden ikäisenä tuntemattomaan sairauteen. Esikoinen, Carl Johan, oli syntynyt jouluaattona 1818.
Emanuelin toinen vaimo oli Catharina Charlotta Unbom. Heille syntyi vuosina 1824–1837 yhteensä seitsemän lasta: August, Oscar, Ulrik, Sofia, Matilda, kuolleena syntynyt tyttö, Johan Felix.
Emanuel Östlingin jälkeen laaditussa perukirjassa mainitaan vainajan leski ja seuraavat perilliset: Carl Johan, Johan Felix, Sofia ja Matilda. Tyttäristä Sofia oli naimisissa merikapteeni N. P. Sundströmin kanssa ja Matilda oli naimaton. Vainaja omisti 18 1/8 kapanalan kiinteistön [kapanala = 154 neliömetriä], joka oli arvoltaan 175 kruunua. Irtaimistoon kuuluivat esimerkiksi kaksi lautapelipöytää, yksi teepöytä, viisi valkeaksi maalattua yksilevyistä pöytää, kahdeksan vuorokauden seinäkello punnuksineen, karhuntalja, koirannahkavälly, sudennahkavälly, päällyksetön lampaannahkavälly, porontalja, seitsemän lehmää, yksi hieho, kolme lammasta, Raamattu koteloineen, kaksi Lutherin postillaa, yksi Petterssonin postilla, Uusi testamentti selityksineen, Praetoriuksen Hengellinen aarreaitta, virsikirja ja viisi haaparantalaisen Bottniska Ångfartygsbolaget -yhtiön osaketta. Osakkeet olivat arvoltaan 750 kruunua. Kuolinpesän kokonaisvarat olivat 4 301,50 kruunua, josta summasta noin 1 200 kruunua oli talletettuna Piitimen säästöpankkiin.
Lähteitä:
ArkivDigital, Nederluleån seurakunta ja Nederluleån käräjäkunta. Linkit tekstissä.
KA Hki Kenraalikuvernöörikanslian arkisto, Ff:1 Passiasiakirjat 1820–1825.
Ruotsin kansalliskirjaston Svenska tidningar -verkkopalvelu.
4. marraskuuta 2021
Rökmanit ja Domanderit
![]() |
Suomen kaartin pataljoonan vuonna 1845 käyttöön otettu univormu. Sävylitografia, Godard Q. des Augustins, kaivertaja. 1850-luku. Museovirasto. Historian kuvakokoelma. CC BY 4.0. |
28. lokakuuta 2021
Paloapua Pesoselle
Rusthollari Juho Pesonen Juvan Hyötyisten kylästä haki syyskäräjillä 1866 paloapua aitastaan, joka oli palanut 11. lokakuuta. Pesonen jätti oikeudelle syyni- ja arviokirjan, jonka lautamies Abraham Kaartinen oli laatinut tehtyään katselmuksen ja arvioinnin rusthollari Erik Johan Lukkarisen läsnä ollessa.
1. Huone joka oli wasta Pyvätty wijen seinä Kansa ja Lauta Katto ja Lanku silta joka oli Kymmenen Kyynärä Pitkä ja wijttä Kyynärä Levijä nelje Korke wärderattu 12. hopiarublaa.
2. sisus Tawara Kuin Palo woita Kaxi Puuta [puuta = 16,38 kg] neljä Rubla Puuta, 8. hopiarublaa.
1½ Leiwiskä sijan Liha [sianlihaa] 1 Rubla 50 Kop. Leiwiskä, 2,25 hopiarublaa.
6. Leiwiskä Leipä 40 Kopecka Leiwiskä, 2,40 hopiarublaa.
5. Kannuwa wijna 50 Kopecka Kannu, 2,50 hopiarublaa.
7. naula Kahfija 20 Kopecka naula, 1,40 hopiarublaa.
8. naula Sokorija 22 Kopecka naula, 1,76 hopiarublaa.
16 Rubla Komtant Raha, 16 hopiarublaa.
Jockas se 14 Päivä Loka Kuusa 1845
Abr. Kardinen
Lautamies
Oikeus päätti vuoden 1734 lain rakennuskaaren 24 luvun pykälien 4, 5 ja 6 nojalla velvoittaa pitäjän kaikki tilat maksamaan Pesoselle paloapuna yhteensä 12 hopearuplaa palaneesta aitasta. Pesosen pyytämää korvausta irtaimesta omaisuudesta ei sitä vastoin maksettu, koska laki ei sitä sallinut.
Lähde: KA Mli Juvan tk, Caa:26 Juvan syyskäräjät 1845.
21. lokakuuta 2021
Ulrika Domander, nahkurin vaimo
![]() |
Hämeenlinna. Tussipiirros 1840–1849, alkup. kuvan tekijä Adolf Wilhelm Lindeström. Museovirasto Finna.fi. Historian kuvakokoelma, Antellin kokoelmat/Tikkasen kokoelma. CC BY 4.0. |