Lopen miehiä Suomen sodassa

Aiemmin on blogissa kerrottu Suomen sodassa 1808–1809 taistelleista Juho Färmistä ja Henrik Holstista, jotka sodan jälkeen elelivät torppareina. Kaikki eivät  kotiin palanneet. Lopen kirkonarkistossa on säilynyt muutama rykmentin ilmoitus sodassa menehtyneiden miesten kohtaloista, ja soti­laiden perukirjoja tuolta ajalta on sekä Sääksmäen alisen tuomiokunnan arkistossa että kirkonarkistossa.

Michael Leijon

Luutnantti Amnorin todistaa, että entisen Uudenmaan jalkaväkirykmentin 1. Majurin komppanian sotilas nro 32, Michael Lejon, kuoli Oulun kenttäsairaalassa 5.7.1808.

Michael "Mikko" Leijon syntyi Sajaniemen Jalkusella 23.4.1766 Juho Jaakon­pojan ja Maria Iisakintyttären poikana. Isä-Juho oli myöhemmin Uudentalon isäntä. Kun Mikosta vuoden 1790 tietämillä tuli sotilas numero 32 Läyliäisille, hän sai sotilasnimen Leijon. Puolisonsa Juliaana Aleksan­terin­tyttären kanssa Mikko sai seitsemän lasta. Kuollessaan hän oli 42-vuotias ja oli palvellut sotilaana noin 18 vuotta.

Perunkirjoitus pidettiin 31.12.1811. Silloin elossa oli viisi alaikäistä lasta: pojat Abraham ja Heikki sekä tyttäret Maria, Leena (Helena) ja Ulrika.

Perukirjassa mainitaan perheen omaisuudeksi vain Kirjakka-niminen lehmä, hieho Punakorva ja kaksi lammasta. Eläinten arvo oli yhteensä 13 pankko­ruplaa. Velkaa oli enemmän kuin omaisuutta, yhteensä 30 ruplaa 70 kopeekkaa. Perinnönjaossa leski sai etuosana 65 kopeekkaa ja naima­osana neljä ruplaa 11 2/3 kopeekkaa. Molemmat pojat saivat isänperintönä kaksi ruplaa 34 1/2 kopeekkaa ja tyttäret kumpikin yhden ruplan 17 1/4 kopeekkaa. Velat jäivät vastattaviksi perintöosuuksien mukaan.

Juliaana avioitui helmikuussa 1812 itsellisen leskimiehen Mikko Arvidin­pojan kanssa. Lapsia syntyi yksi: Susanna vuonna 1812. Kuollessaan vuonna 1831 Juliaana oli toistamiseen leski.

Anders Hast

Vuonna 1812 annetun todistuksen mukaan Anders Hast lähetettiin maaliskuussa heikossa kunnossa Luulajan (Luleå) kenttäsairaalaan. Myöhemmän todistuksen mukaan hän kuoli Piitimessä (Piteå) huhtikuussa 1809.

Kalvolassa vuonna 1774 syntynyt Anders "Antti" Hast oli muuttanut Lopelta Kytäjärvelle vuonna 1800, mutta muuttokirja on vasta vuodelta 1807. Hast oli reservin sotilas Läyliäisten ja Kytäjärven ruoduissa, ja hänet otettiin varsinaiseksi sotilaaksi Kytäjärvelle samalla numerolla palvelleen Emanuel Grenin kuoltua.  Muuttokirjasta käy ilmi, että Hast oli Lopella saanut lapsen piika Kaisa Mikontyttären kanssa. Heille oli 13.1.1800 syntynyt tytär Maria Leena.

Antti Hast löysi Kytäjärveltä uuden morsiamen, Stiina Juhontyttären, mutta joutui lähtemään sotaan ennen kuin pariskunta ehti vihille. Hast oli rykmenttinsä mukana perääntynyt Västerbotteniin ja oli jo menehtynyt, kun pariskunnan tytär Maija Liisa (Nurmijärven kastettujen luettelossa Anna Liisa) syntyi 21.5.1808. Stiina Juhontytär muutti tyttärensä kanssa lokakuun lopussa 1811 Läyliäisiin Hirskallion torppaan, ja marraskuun 1. päivänä pidettiin perunkirjoitus Antti Hastin jälkeen. Stiinaa ja tytärtä edusti holhoojana Kustaa Kustaanpoika Kytäjänmäki.

Omaisuusluettelossa ensimmäisenä olivat hopeaesineet eli kaksi kullattua hopeasormusta. "Rautatavaraa"-otsikon alla lueteltiin kolmen kannun vetoinen pata, näveri, saha, kaksi kirvestä ja sirppi. "Puutavaraa" oli kaksi tuoppia, kaksi lukollista kirstua, lukollinen matkavakka, kaksi karmistuolia, vesisaavi, kolme pyttyä, viisi vatia (puulautasta) sekä vesiämpäri.

Stiinalla oli kolme hametta: musta vatrattu kamlottihame ja punakirjava puuvillahame sekä pellavahame. Esiliinoja oli kaksi, toinen punakirjava, toinen sininen. Mustan silkkihuivin ja kahden puuvillahuivin lisäksi Stiina omisti punaisen ja valkoisen taftipäähineen sekä mustan atlassilkistä valmistetun. Vaatteiden joukossa oli myös neljä sinisenkirjavaa kaulaliinaa ja sininen puolivillainen kaprokki. Sänky- ja liinavaatteita oli valkoinen ryijy, mustapohjainen täkki, pöytäliina, kolme höyhentyynyä, kolme pellavapaitaa, kaksi palttinaista ja kaksi rohtimista lakanaa, yksi valkoinen tyynyliina ja viisi markkaa eli runsas kilo erivärisiä pellava- ja villalankoja.

Pesän omaisuus oli 31 ruplaa 77 kopeekkaa pankkoassignaatteina, eikä velkoja ollut.  Kun köyhäinosa ja perukirjan laatijan palkkio oli vähennetty, sai Stiina Juhontytär perinnönjaossa etuosana yhden ruplan 50 kopeekkaa ja naimaosana yhdeksän ruplaa 50 kopeekkaa. Tytär Maija Liisan osuus oli 19 ruplaa.

Vuonna 1813 Stiina solmi avioliiton Hirskallion torpparin Jakob Drygin kanssa. Helsingin pitäjässä 1762 syntynyt Dryg oli leskimies ja entinen sotilas, joka oli saanut huonokuuloisuutensa vuoksi eron Uudenmaan jalkaväkirykmentistä vuonna 1804. Lapsia ensimmäisestä avioliitosta oli elossa viisi, ja Stiinan kanssa syntyi neljä: Immanuel vuonna 1813, Ulrika 1815, Fredrik 1819 ja Adolf 1824. Kolmivuotiaana kuollutta Ulrikaa lukuun ottamatta kaikki elivät aikuisiksi.

Lähteitä:

KA Hml Lopen seurakunnan arkisto, II Ea: 6 Saapuneet kirjeet.

KA (DA) Lopen kirkonarkisto. Perukirjat 1738-1849.

SSHY Jäsensivut. Sotilasasiakirjoja. Uudenmaan jalkaväkirykmentti.

Postia Paavolle

Palttoostaan tuttu Paavo Malinen sai 25.1.1905 Mari Tiilikaiselta nimi­päivä­kortin, jonka hän säilytti elämänsä loppuun asti.

Saman vuoden maaliskuussa muuan Anna lähetti Paavolle jäähyväiskortin:

"Valitse toinen ja rakkaampi, minä olen vain yksinäni. Anna"

Kesäkuussa 1905 Annalta tuli vielä yksi kortti: "Sydäm­mel­li­nen tervehdys Annalta. Haus­kaa kesää ja hyvää elämän onnea! Toivottaa: Ystä­vyy­dellä Anni Tiili­kainen. Ilmeisesti sama Anni tai Anna lähetti Paavolle nimi­päivä­kortin tammi­kuussa 1906:

"Entinen toveruus eläköön. Entinen A. T---nen."

Nimipäiväonnitteluja lähetti samana vuonna myös Maikki. Tässä niin kuin edelli­ses­säkin kortissa osoit­teena oli Kuus­järvi, Viuru­niemi, Sep­pälä.

"Niin kuin orava hyppää puusta puuhun
Niin myös suukko lentää suusta suuhun
toivoo Maikki Tuttusi"

Kolmaskin nimipäiväonnittelu vuodelta 1906:

"Yli merten siniselkäin, yli vuorten aavojen". Kortin lähetti Ulla Juvonen.

Paavo Malinen syntyi Kuus­järvellä 22.11.1883 Lassi Malisen ja Anna Stiina Kois­ti­sen viiden­tenä lapsena. Poika kastet­tiin 20.1.1884, ja kummit olivat Pekka ja Katri Vouti­lainen. Paavon iso­sisarukset olivat vuosina 1870, 1872, 1874 ja 1877 syntyneet Antti, Roo­pertti, Maria ja Alina. Antin kummit olivat Matti Koistinen ja Kaarina Hirvonen, Roopertin Anna Malinen ja Anna Susanna Koistinen, Marian Erkki Malinen ja Ingeborg Piiparinen sekä Alinan Matti Koistinen ja Maija Stiina Malinen. Alina kuoli kitu­tautiin vuonna 1891. 

Paavon jäl­keen per­hee­seen syn­tyivät vielä Heik­ki vuonna 1886 ja Anna vuonna 1891. Heikin kummit olivat Olli Turunen ja Maija Pennanen, Annan kummit J. Hirvonen ja vaimo Tilta. Heikki kuoli maha­tautiin kesä­kuussa 1888. Paavo eli koko ikänsä poikamiehenä.

Lähteitä:

Liisa Räsäsen arkisto.

Sophia Nordlund ei hyväksy erottamistaan

Lappeenrannan kehruuhuoneen kehruumestari Sophia Nordlund erotettiin virastaan Viipurin läänin maaherran Carl August Ramsayn päätöksellä 5.6.1832. Päätös tuli viedä Sophialle tiedoksi, ja hänen oli maksettava erokirjeen lunastusmaksu. Tehtävää lähti maistraatin toimeksiannosta 4. heinäkuuta suorittamaan kunnallisraatimies Bror Lindegrén.

Sophia Nordlund ei mielestään ollut syyllistynyt mihinkään rikkomukseen eikä niin ollen katsonut olevansa velvollinen lunastamaan erokirjettä. Kun maksua ei vapaaehtoisesti saatu, raatimies Lindegrén ja hänen avustaja­naan toiminut kaupunginpalvelija Abraham Kruskopp alkoivat takavarikoida Sophian omaisuutta. Tästä kehittyi kärhämä, jonka seurauksena Sophia haastettiin raastuvanoikeuteen vastaamaan kunnianloukkauksesta Bror Lindegréniä kohtaan. Asiaa käsiteltiin ensin heinäkuun yhdeksäntenä ja uudelleen 23. päivänä.

Lindegrénin todistajana oikeudessa oli edellä mainittu Kruskopp, joka vahvisti Lindegrénin selonteon tapahtumien kulusta. Raatimiehen vaatiessa Sophialta erokirjeen lunastusmaksua Sophia oli vihaisena kieltäytynyt sitä maksamasta. Lopulta Sophia oli suostunut luovuttamaan avaimen kirstuun, jossa hän säilytti omaisuuttaan. Takavarikoinnin alkaessa Sophia oli puuskahtanut, että ryöväreitäkö miehet ovat, kun näin toimivat. Kun kysyttiin, mitä sanomista Sophialla oli todistajanlausuntoon, hän sanoi kyllä nimittäneensä miehiä ryöväreiksi, mutta oli myös sanonut, että saahan sitä kysyä.

Lindegrén totesi, että kunnianloukkaus oli näytetty toteen: sen vahvisti todistajan kertomus ja se, että vastaaja itsekin oli myöntänyt solvauksen. Pöytäkirjaan merkittiin myös, että vastaaja Nordlund oli asian käsittelyn aikana jatkuvasti keskeyttänyt sekä Lindegrénin että Kruskoppin puheen. Lisäksi hän oli osoittanut oikeutta kohtaan mitä suurinta epäkunnioitusta, vaikka hänelle oli asiasta moneen kertaan huomautettu. Lindegrén vaati Sophia Nordlundia myös tästä edesvastuuseen.

Oikeus totesi päätöksessään, että Sophia Nordlund oli esittänyt kunniaa loukkaavia syytöksiä Lindegréniä kohtaan, ja määräsi pahanteonkaaren 18 luvun yhdeksännen pykälän nojalla Sophialle sakkoa 10 taalaria eli neljä ruplaa 80 kopeekkaa hopeassa jaettavaksi kruunun, kaupungin ja asian­omistajan kesken. Koska Sophia Nordlund oli lisäksi häirinnyt oikeuden­käyntiä ja esiintynyt epäkunnioittavasti oikeutta kohtaan, hän sai oikeuden­käy­mis­kaaren 14 luvun seitsemännen pykälän nojalla sakkoa 20 taalaria eli yhdeksän ruplaa 60 kopeekkaa hopeassa. Ellei varoja sakkojen maksa­miseen ollut, tuli ensin mainitut korvata neljän päivän vesileipävankeudella ja viimeksi mainitut tavallisella 14 päivän vankeudella. Lindegrénille Sophia määrättiin korvaamaan kuuden ruplan oikeudenkäyntikulut.

Erokirjeen lunastusmaksukin oli saatu ulosmittauksen kautta. Se oli 87 1/2 kopeekkaa, ja sen lisäksi perittiin ulosmittauskuluja Linde­gré­nille 96 kopeekkaa ja Kruskoppille 36 kopeekkaa. Sophian maksetta­vaksi tuli yhteensä kaksi ruplaa 19 1/2 kopeekkaa.

Ote hovioikeuden päätöksestä. KA Tku Turun HO, Dbb: 11 Päätösnide 1833.

Sophia Norlund valitti raastuvanoikeuden päätöksestä Turun hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, ettei hän valituksessaan ollut esittänyt mitään, mikä antaisi aiheen muuttaa raastuvanoikeuden päätöstä. Se pidettiin näin ollen voimassa. Todettiin myös, että Sophia oli maksanut kaikki hänelle määrätyt sakot.

Sophia oli nyt ilman työtä ja palkkatuloja. Ennen hovioikeuden päätöstä Sophia oli jo syyskuussa 1832 anonut eläkettä tullilaitoksen ylimääräisestä eläkekassasta (Extra Ordinarie Pension Staten för Tull Werket). Siitä ja Sophian myöhemmistä vaiheista kerrotaan tuonnempana.

 

Lähteitä:

KA Mli Viipurin HO, Hbea:7 Lappeenrannan RO:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1832.

KA Tku Turun HO, Dbb: 11 Päätösnide 1833.

KA Hki VSV, Fa: 171 Valtiosihteerinviraston aktit 1833.

Pistooliseppä Widell

Sotarovasti ja kirkko­herra Johan Heinricius kirjoitti toukokuussa 1821:

Keisa­ril­li­sen Suomen Jääkäri­rykmentin Kuopion patal­joonan ker­santti ja pistooli­seppä  Petter Widell on tänne jätetyn todis­tuksen mukaan syntynyt Uudessa­kaarle­pyyssä 29. loka­kuuta 1794 ja hänen vaimonsa Maria Chris­tina Häll­ström Porissa 7. syys­kuuta vuonna 1799. Heidän poikansa Johan Philip on syntynyt 1. elo­kuuta 1818. Tämä todiste­taan Jorois­ten pappi­lassa. 

Heinriciuksen kirjoittama todistus on Kuopion kaupunki­seurakuntaan saapu­neiden muutto­kirjojen joukossa, ja sen innoitta­mana olen etsiskellyt Petterin syntymä­tietoja aivan väärältä suun­nalta. 

Kisälli Petter Widell ja Maja Stina Hellström vihittiin Porissa 27.4.1815. Maja Stina oli syntynyt Porissa  7. syyskuuta niin kuin Heinricus kirjoitti, mutta syntymävuosi oli 20 vuotta aikai­sempi, 1779. Hän oli Anna Eklundin avioton lapsi ja sai itsekin aviottoman lapsen 25.7.1811. Poika Ernst Carl kuoli vajaan vuoden ikäisenä kesäkuussa 1812. Anna Eklund, Maja Stina ja Ernst Carl on kirjattu Porin kaupungin vuosien 1809–1815 rippi­kirjan sivulle 110 allek­kain. 

Petter muutti Poriin pistoolisepän kisäl­liksi alku­vuodesta 1815. Muutto­kirja on päi­vätty 26. tammikuuta 1815:

Torpparin poika Petter Johaninpoika Wetel Kuttasalon kylästä ja Kuopion pitäjästä on muuttanut täältä muutto­kirjalla jo 28. marraskuuta 1811. Lukee kir­jasta välttä­västi ja osaa ulkoa Lutherin kate­kis­muksen sekä osan Svibe­liuksen seli­tyk­sistä, on täällä ollessaan elänyt moit­teet­to­masti muttei ole vielä päässyt ehtoolliselle. On tiet­tä­västi vapaa solmi­maan avio­liiton. Mikä todis­te­taan Karttu­lassa 26. tammi­kuuta 1815.

Arvid Johan Sireliuksen allekirjoittama todistus vei lopulta Petterin syntymä­seura­kunnan jäljille. Petter syntyi 3.11.1794 Karttu­lassa Talluksen kylässä. Van­hem­mat olivat Johan Wetel ja Eeva Karttunen. 

Petter ja Maria Chris­tina saivat heti vihkimisen jälkeen muutto­kirjan Kuo­pioon. Vuonna 1816 Joroisten seura­kuntaan muutta­neiden luette­lossa maini­taan ensim­mäisenä pistooli­seppä Petter Widell ja vaimo Maja Stina Hell­ström, joiden tode­taan muut­ta­van Joroi­siin Porista Kuopion kautta. Petterin koti­kunnaksi on tässä kohtaa merkitty Kart­tula, mutta vaimon syntymä­vuosi näyttää jääneen pysy­västi 20 vuotta liian myö­häi­seksi.  

Petterille ja Maja Stinalle syntyi Joroi­sissa 1.8.1818 poika Johan Philip. Pojalla oli pe­räti yhdek­sän kummia: kappa­laisen apu­lai­nen Gustaf Adolf Hoffrén, ruus­tinna Heinricus, valles­manni Weber, kapteeni Weberin rouva, kim­naasin­oppilas Gabriel Norring, posti­tarkas­taja Nykoppin rouva, madame Weck­man, made­moi­selle Johanna Fritzius ja made­moi­selle Gustava Nor­ring. 

Vuonna 1822 Widellit muuttivat Joroisista Kuopioon. Aliupseeri Petter Widell toimi pistooli­sep­pänä Kuopion patal­joo­nassa. Maja Stina kuoli Kuo­piossa 3.12.1824. Seuraa­vana vuonna Pet­terin elämä muuttui, mutta siihen pala­taan tuon­nem­pana.

Keisarillisen Suomen Jääkäri­rykmentin uni­vormu. Museovirasto. CC BY 4.0

Lähteitä:

KA Jns Kuopion lka, Bbg:2 Kuopion pataljoonan katselmusluettelot 1820–1824.