25. helmikuuta 2021

Hänen Eksellensinsä matkustaa

Vuonna 1833 Hänen Korkea-arvoisuutensa, kenraalikuvernöörin virkaa Suomessa toimittava Aleksanterin yliopiston varakansleri, kenraaliluutnantti ja ritari Thesleff teki tarkastusmatkan Suomessa. Hämeen läänin maaherra Johan Fredrik Stichaeus antoi kesäkuun 26. päivänä matkaa koskevan julistuksen. Se oli poikkeuksellisesti suomenkielinen.

 

Thesleffin seurueeseen kuului kaksi arvovaltaista virkamiestä: senaatin yleinen esittelijäsihteeri, herra ja ritari Pehr Törnqvist sekä kenraalikuvernöörinkanslian päällikkö, kollegineuvos ja ritari von Witte. Lisäksi mukana oli adjutantti.

Matkasuunnitelma oli seuraava:

Heinäkuun 20. päivänä saavutaan Vaasasta Jämsän pitäjän Korpilahden kappelissa sijaitsevaan Muuramen kestikievariin. Matka jatkuu seuraavana päivänä Kor­pi­lahden, Juokslahden, Seppolan, Kallenaution, Länkipohjan, Eräslahden, Oriveden, Ponsan ja Huuti­järven keskikievareiden kautta Tampereelle. Sieltä matkustetaan Onkkaalan, Ilmoilan ja Mierolan kestikievareiden kautta Hämeen­linnaan, jossa tarkastuksiin  varataan heinäkuun 23. päivä.

Hämeenlinnassa Hänen Eksellensinsä

– – nimitettynä päivänä inspehteeraa Läänin Maa-kansliaa ja Kontoria, Ränteriaa, Läänin Maanmittari-Kontoria, Posti-Kontoria, Magistratia, Kronoporin eli Hämeen-Linnaa, tulen Sammutus neuwoja, Kruunun Magasiniä, Läänin-Lasarettia ja Kuurihuonetta, Apteikia, Kirkkoa, Skoulua, Plats-Majorin Kansliaa, Kruunun Apteikin Magasiniä, Kasakka-Kommendeerinkiä ja lähimmäisis­sä kylissä olewaa 3:ta Bataljonia Sawonlinnan Jalkawäen Regementistä, kuin myös Sotawäen Lasarettiä Hämeen-Linnassa.

Kaikki tämä oli saman päivän ohjelmassa, sillä jo 24.7. matkan suunniteltiin jatkuvan Turengin, Turkhaudan ja Hikiän kautta Uudelle­maalle ja Helsinkiin.

Kenraalikuvernööri vaati seurueelleen vain kuusi kyytihevosta:

– – Ja kun jokaisessa Gestigiwarissa, Reservi-hewoisten kanssa, löytyypi enemmän, kuin 6:si hewoista, niin ei tarwitse sen tähden usiampia hewoisia muutto-paikkoihin erittäin laitettaa; myöskin on Hänen Eksellensinsä säätänyt, ettei, ennenkuin nimitettyinä päiwinä, hewoisia millään muotoa muutto-paikoihin pidä Hänen tarpeeksensa toimitet­taman, että yhteinen kansa niin muodoin ei tulisi töistänsä estetyksi; mutta kuitenkin pitää niissä paikoissa, joissa Hänen Eksellensinsä tulee wiipymään, korteli Hänelle ja Häntä seuraawaisille Wirkamiehille toimitettaman: Ja pitää hywän järjestyksen woittamiseksi ainuastanssa Kruunun Nimismiehet edellä nimitetyissä Gestigiwareissa saapuilla oleman ja itsiänsä löydyttämän Hänen Eksellensinsä tykö, kuin myös silloin kirjallisesti ylösantaman lyhyen kertomuk­sen heidän paikkakuntainsa tilaisuudesta, ja pitää tämä kertomus olla kirjoitettu sen Formuläärin mukaan, joka seuraa General-Guwernöörin sinä 11/23 päiwänä Maalis­kuussa 1831 annettua kirjoitusta.

Kaikkien, jotka halusivat esittää asiansa kenraalikuvernöörille, tuli "löydyttää itsensä General-Guwernöörin tykönä" pysähdys- ja yöpymispaikoissa. Heidän tuli noudattaa Suomenmaan lehdissä 25.3./5.4.1824 annettua julistusta, jonka mukaan kenraalikuvernöö­rille  voi esittää vain hänelle kuuluvia asioita, ja ne on kirjoitettava karttapaperille (leimapaperille):

– – ettei Hänen Eksellensillensä sisälle annettaa saa jotakaan Hänen tutkintonsa alle ei kuuluwata kirjaa eli walitusta, ja että kirjoitukset owat allekirjoitetut sekä ulosantajalta ja kirjottajalta, ja laillisen kartan päälle kirjotetut, eli warustetut sillä, paitsi koska Asetukset, jossa kussa tapauksesta siittä wapauttawat: Sillä anomus- ja walituskirjat, jotka taikka owat nimittömät, taikka General-Guvernöörin tutkinnon alle ei kuuluwaiset, taikka joissa Ylöspanian nimi, karahteeri ja asuntopaikka puuttuu, taikka jotka laillisen karta-paperin päälle eiwät kirjoitetut ole, eiwät taida Herra General-Guwernööriltä vastaanotettaa.

 

Jalkaväkiarmeijakunnan esikuntapäällikkö, kenraalimajuri Alexander Amatus Thesleff, 1815. Mustavalkoinen valokuva nykyään Pietarin Eremitaasissa olevasta öljyvärimaalauksesta. Museovirasto, historian kuvakokoelma. CC BY 4.0.

Aleksander Amatus Thesleff syntyi Viipurissa 4.11.1778 ja kuoli 15.11.1847. Hänen puolisonsa oli Hattulan Metsänkylän Johanna Maria Helsingius, 1808–1878. Thesleffillä oli pitkä sotilasura Venäjän armeijassa, ja hänet aateloitiin 1812. Vuonna 1822 Thesleff-suku kirjattiin Suomen ritarihuoneeseen. Thesleff toimi muun muassa Keisarillisen Aleksanterin yliopiston varakanslerina ja sensuuriyli­hallituksen puheenjohtajana. Hänet määrättiin Suomen kenraali­kuvernöörin apulaiseksi 24.4.1833, ja hän toimi useaan otteeseen vt. kenraalikuvernöörinä.

Lähteitä:

KA Hml Hämeen lka, 1 Hämeen lääninhallituksen kuulutukset 1816–1865.
Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden seura, 2006 (viitattu 23.2.2921). http://www.finlit.fi/henkilöhistoria/kenraalit. ISBN 951-746-722-2. Studia Biografia 7.
http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-ken-000452



18. helmikuuta 2021

Mistä on hyvät anopit tehty?

DNA-lähisukutesti eli serkkutesti tuottaa suomalaisille suorastaan häkel­lyt­tä­vän määrän osumia, jotka kertovat ole­tet­ta­vista yhtei­sistä juurista. Anopil­lani on Family­TreeDNA:ssa (FTDNA) tällä hetkellä runsaat 10 000 ja My­Heritagessa lähes 50 000 osumaa. Näin valta­van määrän tut­kai­lussa ja vertai­lussa saa kulumaan monen moni­tuista tuntia tule­matta hullua hurs­kaam­maksi. "Kenen ihmeen kautta tuo­kin yhteys muka tulee?" päivit­te­lee moni ja saat­taa vähi­tel­len hylätä koko DNA-osu­mien selvit­telyn joko puppuna tai toivot­to­mana tehtä­vänä.

Testausyhtiöt ovat onneksi kehittäneet ja kehittä­vät edelleen työ­kaluja, joilla selvitys­työ helpottuu. Eikä tarjonta siihen lopu, sillä DNA-viida­kossa samoi­levien iloksi värk­kää­vät työ­kaluja monet muu­tkin tahot. Työkalujen koukuttavimmasta päästä on DNA Painter, jota DNA-gurujen huip­puihin kuuluva Roberta Estes on ver­ran­nut sudokuun. Työ­kalun käyttö edel­lyt­tää jonkin­laista tietoa kohde­henkilön suku­puusta, jottei touhu mene pelkäksi arvai­luksi. 

DNA Painterin etusivulla on yhtenä kolmesta pää­vaihto­ehdosta Chromosome Mapping. Sen kun valitsee ja rekisteröityy palve­luun, voi ruveta maalaa­maan osumia kromosomi­karttaan, kunhan tietää tai arvaa, keistä esi­vanhemmista yhteiset kromosomi­segmentit ovat peräisin. Ilmais­versiolla saa maalata yhden kromosomi­kartan, ja kohtuul­lista vuosi­maksua vastaan (kirjoitus­hetkellä 55 dollaria/vuosi) karttoja saa maalata mielin määrin.

Maalaamisen alussa näytöllä on tyhjä kromosomikartta, johon on merkitty kromosomi­parit 1–22 ja X-kromosomi. Kromo­somi­pareista 1–22 näkyy kaksi riviä, ylempi rivi isän ja alempi äidin puolei­sia segment­tejä varten. X-kromosomi on kartoi­tuksen kohteen mukaan joko yksi- tai kaksi­rivinen: poika saa yhden X-kromosomin äidiltä, kun taas tyttö saa kaksi X-kromosomia, yhden isältä ja toisen äidiltä. (Kirjoituksen lopussa on tii­viit ohjeet FTDNA- ja MyHeritage-osumien segmentti­tietojen hake­mi­sesta ja maalaa­misesta.)

Rekisteröidyin DNA Painteriin muutama vuosi sitten, mutta tarkem­paan tutustu­miseen lii­keni aikaa vasta nyt. Valitsin ensim­mäi­seksi kartoi­tuksen koh­teeksi monestakin syystä anopin. Ensin­nä­kään hänellä ei ole FTDNA:ssa yhtään suku­puuhun linki­tet­tyä osu­maa: joko tarkka suku­yhteys on vielä epä­varma tai osu­malla ei ole FTDNA:ssa lainkaan suku­puuta. Viimeksi maini­tuissa tapauk­sissa olen katsonut aiheel­li­seksi olla linkittä­mättä osumaa, vaikka suku­yhteys olisi­kin tiedos­sani. Tästä syystä anopin osuma­luettelossa ei näy yhtään äidin- tai isän­puoleiseksi tiedettyä osumaa. Vaikka isän- ja äidin­puoleisesta peri­mästä kertovia punaisia akkoja ja sinisiä ukkoja näkyisi­kin, kromosomi­selaimessa on yksi ainoa rivi, joka sisäl­tää sekä isältä että äidiltä perityt seg­mentit.

Toinen syy anopin valintaan on se, että vaikka hänen molempien vanhempiensa esi­vanhemmat ovat pää­osin idästä, he ovat sen verran eri puo­lilta, että isän ja äidin puolen perimä lienee mahdol­lista erottaa toisis­taan: luteri­laisen äidin esi­vanhemmista valtaosa on Tohma­järven, Kiteen ja Rääk­ky­län suun­nalta, ortodoksi-isän juuret taas ovat Hyrsy­lässä ja Aunuk­sessa.

Aloitin anopin kartan maalaamisen lisäämällä tyhjään karttaan yhdeksän osumaa, joista mielestäni tiedän, kum­malta puolelta yhtei­set seg­mentit ovat peräisin. 


Kuva 1. Alkua anopin kromosomikarttaan.


Keltaisella maalattu suurehko osuus kuvaa anopin ja hänen pikku­serkkunsa yhteistä peri­mää, joka on saatu anopin isän esi­vanhemmilta. Tämän osuman kanssa FTDNA:han on merkitty yhteis­ten seg­menttien kokonais­pituudeksi noin 340 cM eli sentti­morgania. Kart­taan on otettu mukaan vain yli seitsemän cM:n pitui­set pätkät. Yhtei­siä segmenttejä on kromo­someissa 1, 3, 4, 5, 11, 13, 17, 19 ja 22.

Vihreällä maalattua peri­mää näkyy kromo­someissa 3 ja 5 sekä X-kromosomissa. Lähin esi­vanhempi­paris­kunta ei ole vielä tiedossa, mutta jäljet johtavat Aunukseen, Viel­järven ja Nuos­järven suuntaan. Olen nimennyt ryhmän osuman suku­nimen mukaan Yakov­leviksi. Osuman Yhdys­valloissa asuva veljen­pojan poika on etsinyt yhteistä esi­vanhempaa har­taasti. Toistai­seksi varmim­malta tun­tuva vaihto­ehto on anopin isän­äidin äidin­äidin isän­isän isä Par­fenti Kozmin. Tämä ei kuiten­kaan ole ainoa yhteys, sillä anopin ja osuman välillä on melko suuri yhteinen seg­mentti X-kromosomissa. Ohei­sesta suku­puun osasta näkyy, ettei anoppi ole perinyt X-kromo­somia Par­fentilta. Lähei­sempään suku­lai­suu­teen viit­taa myös yhtei­sen perimän määrä (kaik­kiaan vajaat 140 cM, josta yli seitse­män cM:n pitui­sia pätkiä on yhteensä noin 45 cM). 



Kuva 2. Osa anopin DNA Painter -sivustolle kirjatusta sukupuusta. Matrona Ivanin­tyttären ja Parfenti Kozminin välillä näkyvät suku­puussa vain etu­nimet muistu­tuk­sena siitä, etten ole vielä varmistanut tietoja. Merkintä XDNA kertoo X-kromo­somin mahdolli­sesta periytymis­linjasta, jossa ei voi olla kahta miestä peräkkäin.


Isänpuoleisesta perimästä on edellä mainittujen osu­mien perus­teella tullut maala­tuksi kahdek­san pro­senttia ja 17 seg­menttiä. Äidin­puoleista perimää on kart­taan merkitty tähän mennessä seitsemän pro­sent­tia ja niin ikään 17 seg­menttiä. Täyden­nystä ja korjauk­sia­kin on luvassa, jahka selvittely ja uudet osumat tuovat uutta tietoa tai oletuksia.

Kuvan 1 oikean alareunan selityksistä voi havaita, että olen maalannut karttaan muitakin ryhmiä kuin ne, joita kuvassa nyt näkyy. Osa on sukunimi­pohjaisia ryhmiä, joita en pysty vielä kytkemään tiet­tyihin esi­vanhempiin mutta joiden arvelen kuuluvan anopin äidin­puoleiseen perimään. Niiden lisäksi on muuta­mia ryhmiä, jotka muodostu­vat kai­kista FTDNA:n, MyHeritagen ja GEDmatchin segmentti­tiedoista aivan pienimpiä yhteisiä pätkiä lukuun otta­matta. Jaettujen eli yhteis­ten seg­menttien massa­tuonti onnistuu vain maksulli­sessa DNA Painterissa. Massa­tuonnista on esi­mer­kiksi se hyöty, että yhteisiä kromosomi­pätkiä voi katsoa graafi­sena esityk­senä. Sen pohjalta voi päätellä, mitä osumia kannattaa ottaa tarkem­paan tarkas­teluun. Massa­tuonti (Download All Segments) ei valitet­ta­vasti tällä hetkellä toimi FTDNA:ssa. Onneksi anopilta oli tallessa muu­ta­man vuoden takai­set tiedot.

Vastaus otsikon kysymykseen: hyvät niin kuin huonotkin anopit on tehty esi­vanhem­pien gee­neistä, mutta toki ympäris­töllä­kin on vahva vaikutus. 


Osumien maalaus

Kartan tekemisen alkuun pääsee ilmoittamalla kartoituksen kohteen nimen ja sukupuolen (male/female eli mies/nainen). Sen jälkeen karttaa voi täyttää osuma kerrallaan (Paint a New Match). 

FTDNA-osumien segmenttitiedot

Segmentti­tiedot voi kopioida FTDNA:ssa valitsemalla ensin kyseisen osuman ja sitten kromosomi­selaimen (Chromosome Browser). 

Segmenttitietojen kopiointiin on kaksi vaihtoehtoista tapaa:
  • Valitse kromosomi­selaimen näytöltä Detailed Segment Data. Maalaa esiin tulevalta näytöltä koko kromosomi­kartan tiedot (kromosomista 1 X-kromosomiin) ja kopioi ne.
    TAI
  • Lataa segmenttitiedot koneelle (Download Segments). Sen jälkeen voit avata tiedoston muistio- tai taulukkolaskentaohjelmalla ja kopioida segmenttitiedot sieltä.

MyHeritage-osumien segmenttitiedot

  1. Valitse haluamasi DNA-osuman kohdalla vaihtoehto Tarkastele DNA-osumaa.
  2. Valitse kohdassa Kromosomi­selain –  Jaetut DNA-segmen­tit oikeassa reunassa näkyvä vaihto­ehto Lisä­valinnat ja sieltä Lataa jaetut DNA-tiedot.
Muista valita lopuksi tallennus (Save match now, jos tallennat heti; Save these segments, jos valitset ensin esikatselun eli Preview these segments). 

Segmenttitietojen tallennus



Kuva 3. Osa segmenttitietojen tallennusnäytöstä.


Segmenttitietojen tallennusnäytöllä on tehtävä muutama tärkeä valinta:
  • Tiedän, mitä sukua olen osumalle (I know how I'm connected to this match)
  • En tiedä vielä, mitä sukua olen osumalle (I don't yet know how I'm connected to this match.)

  • Osuman nimi (Enter the name of your DNA match).

  • Jos tiedät, mitä sukua olet osumalle, kirjoita yhteisen esivanhemman tai esivanhempi­pariskunnan nimi (Enter your ancestor's name or the name of the couple) tai valitse luettelosta jo aiemmin kirjattu nimi (Or link these segments to an ancestor I've added before).
  • Ellet vielä tiedä, mitä sukua olet osumalle, voit silti tallentaa segmentit joko omaksi ryhmäkseen tai johonkin aiemmin kirjaamaasi ryhmään:
    Anna ryhmälle nimi (Enter a name for this group)
    Tai valitse ryhmä (Or choose an existing group).

  • Onko osuma äidin vai isän puolelta? (Is this match on your mother's side or your father's?)
    Vaihtoehdot ovat:
    En ole varma – tai molemmilta puolelta (Not sure or both!)
    Isän puolelta (Paternal)
    Äidin puolelta (Maternal).
Jos valitset edellä mainitun luettelon viimeiseen kohtaan vaihtoehdon En ole varma, yhteiset kromosomipätkät merkitään kyseisen kromosomin molemmille riveille. Jos taas valitset toisen tai kolmannen vaihtoehdon, yhteiset pätkät tulevat ylemmälle tai alemmalle riville. Silloin ne lasketaan maala­tuiksi, joten ne kasvattavat maalattujen segmenttien prosentti­osuutta.

Muista lopuksi tallentaa tiedot (Save). 

Lähteet:
DNA Painter -sivusto dnapainter.com. Kaikki kuvat ovat tältä sivustolta.
FamilyTreeDNA-sivusto.
MyHeritage-sivusto.

11. helmikuuta 2021

Sophia Nordlund: eläkepäätös ja testamentti

Jäätyään ilman virkaa Sophia Nordlund anoi eläkettä Tullilaitoksen ylimää­räisestä eläkekassasta. Hän jätti anomuksensa Senaatin talousosaston registraattorinkonttoriin 14.9.1832.

Sophia sanoi eläkeanomuksessaan, ettei hän edelleenkään ymmärtänyt, miksi hänet oli irtisanottu virasta ja miksei hänen valitustaan ollut otettu huomioon. Omasta mielestään hän oli aina pyrkinyt hoitamaan velvolli­suutensa ja toimimaan kehruuhuoneen ohjesäännön mukaan. Sophia toisti jo kansliakuulustelussa esiin ottamansa syytteet johtaja Barckia kohtaan: Barck oli hankkinut kelvottomia raaka-aineita, teettänyt vangeilla oman taloutensa töitä ja merkinnyt tekemättömiä töitä tehdyiksi. Sophia sanoi maininneensa laiminlyönneistä ja kirjanpidon puutteista myös "herra kreivi Zakrevskille". (Arseni Zakrevski toimi Suomen kenraali­kuvernöörinä vuodet 1824–1831). Sophia ei kerro, missä oli Zakrevskille asiasta puhunut. Olisiko vankeinhoitolaitoksen käytäntöjä uudistanut kenraalikuvernööri käynyt tarkastusmatkalla myös Lappeenrannan kehruu­huoneessa?

Sophian mukaan huomautukset järjestyksenpidosta olivat katkeroittaneet Barckin, joka sitten oli ottanut hänet silmätikukseen. Barck oli monin tavoin pyrkinyt vaikeuttamaan hänen työtään sen sijaan, että olisi tukenut häntä. Esimerkkeinä Sophia mainitsi kisälli Carl Lindholmin todistaman tapauksen ja syytteet väkijuomien toimittamisesta vangeille.

Sophia valitti terveytensä nyt olevan heikko. Käsivarsi ei Barckin pahoin­pitelyn jäljiltä ollut parantunut, vaikka kehruuhuoneen lääkäri Dammert oli todistuksessaan vähätellyt vammoja.

Sophia kertoi Barckin poistaneen hänet väkivalloin huoneestaan tammikuussa 1832. Silloin Dammert oli huomannut Sophialla vain pienehköjä mustelmia käsivarressa. Eläkeanomuksen liitteenä oli myös Dammertin todistus, jonka mukaan Sophia oli tullut toukokuussa lääkärintarkastukseen "tappelussa saamansa vamman takia". Dammertin mukaan käsivarressa oli ympärysmitaltaan noin viiden tuuman mustelma. Jos oli kysymys tammikuussa saadusta vammasta, aika kauan paraneminen  kesti. Lähde: KA Hki VSV, Fa: 171 Valtiosihteerinviraston aktit 1833.



Sophia oli aikaisemminkin joutunut turvautumaan lääkärinhoitoon. Vuonna 1825 Sophiaa oli työtehtävissä peloteltu ja tönäisty, jolloin hän oli kaatunut ja loukannut oikean polvensa. Vaiva oli pahentunut samankaltaisessa onnetto­muudessa vuonna 1827. Polveen oli jäänyt pysyvä vamma, todisti Sophiaa hoitanut kehruuhuoneen entinen lääkäri Fedor Bykoff. 

Lopuksi Sophia totesi työteliäimpien vuosiensa kuluneen toivossa varmistaa toimeentulo niin, ettei hänen myöhemminkään tarvitsisi turvautua avustuksiin. Nyt hän kuitenkin oli vammautunut ja raihnainen ja tuskin pystyi hankkimaan elantoaan.

Asiaa käsiteltiin Senaatin talousosaston istunnossa 27.11. Päätökseksi tuli, ettei anomusta oteta huomioon, koska Sophian erottamisen syynä olivat röyhkeä käytös ja tottelemattomuus sekä kehruuhuoneen johtokuntaa että johtajaa kohtaan. Asia alistettiin Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen, ja lopullinen päätös annettiin 19.3.1833:
– – sitä vastoin Hänen Keisarillinen Majesteettinsa ei ole katsonut aiheelliseksi suostua seuraavien henkilöiden anomuksiin: – – Entinen Lappeenrannan kehruuhuoneen kehruumestari Sophia Nordlund.

Mikä nyt eteen? Erottamisen jälkeisistä töistä ei ole löytynyt tietoja. Henkikirjojen mukaan Sophia asui sisarensa Agathan luona, ja hänellä on ripilläkäyntimerkintä kehruuhuoneen kohdalla vielä vuonna 1834. Sophia kuoli huhtikuun 9. päivänä 1835 lavantautiin (nervfeber). Hänen kuolin­paikakseen mainitaan kuitenkin Joutseno, ja Sophia myös haudattiin sinne. Syy Joutsenossa oleskeluun ei ole selvinnyt. Sophia oli kuollessaan 33-vuotias.

Testamentti

Elokuussa 1835 käsiteltiin Lappeenrannan raastuvanoikeudessa Sophia Nordlundin testamentin valvontaa. Agatha Nordlundin ilmoituksen mukaan sisarukset olivat suullisesti sopineet keskinäisestä testamentista. Todistajiksi oli kutsuttu aseseppä Petter Widell, hänen puolisonsa, uusi kehruumestari Ottiliana Widell, nikkarimestari Matts Nordlund ja talouden­hoitaja Katarina Nummelin. (Matts Nordlund ei samasta suku­nimestä huolimatta ollut sukua Agathalle ja Sophialle. Sääksmäellä syntynyt Matts oli kiertänyt kisällinä eri puolilla maata ja muutti myöhemmin Hämeen­linnaan, missä hän oli nikkarinoppinsa aloittanutkin.)

Petter Widell sanoi kuulleensa testamentista Viipurissa, kun oli saattamassa Helsingin laivalle menossa ollutta Sophiaa. Sophia oli kertonut tehneensä sisarensa kanssa suullisen testamentin, jonka mukaan jomman kumman kuoltua toinen perii kaiken omaisuuden. Ottiliana Widell puolestaan kertoi, että molemmat sisarukset olivat edellistalvena olleet sairaina ja olivat silloin paikalle kutsuttujen todistajien läsnä ollessa sopineet keskinäisestä testamentista. Sophia, joka oli houraillut useita päiviä, oli erikseen mainin­nut Ottilianalle, että toivoisi myös veljenpoikansa perivän jotain, mutta ei ollut antanut tarkempia määräyksiä. Agatha huomautti Sophian tarkoit­taneen tällä, että veljenpojalle oli sovittu tulevan perintöä heidän molempien kuoltua.

Myös Matts Nordlund oli käynyt sisarusten luona heidän sairautensa aikana. Molemmat olivat olleet täysissä sielun voimissa ja olivat silloin kertoneet keskinäisestä testamentistaan. Siinä tapauksessa, että he kuoli­sivat samaan tautiin, menisi molempien jäämistö Porissa asuvan veljen lapsille. Katarina Nummelin todisti kuulleensa talvella ja jo sitä ennenkin sisarusten keskinäisestä testamentista.

Oikeus katsoi testamentin päteväksi ja määräsi Agatha Nordlundin tiedottamaan asiasta lähimmille perillisille, joilla oli vuoden ja yön kuluessa mahdollisuus valittaa päätöksestä. Asiasta kuulutettiin Finlands Allmänna Tidningenissä 28.9.1835.

Kaikki Helena Sophia Nordlundista kertovat blogikirjoitukset on koottu blogin Benvikin neidot -sivulle. Sophia oli Benvikin oppilas numero 20.

Lähteitä:
KA Hki VSV, Fa: 171 Valtiosihteerinviraston aktit 1833.
KA Mli Lappeenrannan RO, Ca: 31Pöytäkirjat 1835–1836.


4. helmikuuta 2021

Ottiliana Wilén

Ottiliana oli Benvikin neito numero 36. Hän oli kehruu­opissa helmi­kuusta 1822 helmi­kuuhun 1825, Carl Christian Böckeriltä saamansa palkka­kuitin mukaan kolme vuotta ja viisi päivää. Benvikistä hän jatkoi mat­kaansa Tur­kuun. Samalla hevos­kyydillä matkusti viisi muutakin saman koulun neitoa: Agatha Benich, Agatha Wilhel­mina Jahn, Eva Björk­felt, Helena Hemme­lin ja Elin Ukan­der. Matkaa teh­tiin kuudella hevo­sella, ja kuskit Daniel ja Lars Jåppas, Matts Hermans ja Hans Man­folk saivat kuljetus­palkkaa 19 ruplaa hevosta kohti eli yhteensä 114 ruplaa pankko­assig­naat­teina. 


Kuuden neidon kuljetus Benvikistä Turkuun. Lähde: KA Sta, Gs:19.

Ottiliana ja Kangasniemeltä Benvikiin tulleet Helena Hem­me­lin ja Elin Ukan­der viettivät ennen koti­seudulle paluu­taan kaksi kuu­kautta Turun kehruu­koulussa. Opet­ta­ja­tar Caro­lina Weitzin mukaan neidoille ope­tet­tiin Turussa esi­merkiksi kirjan­pitoa, kirjoit­ta­mista ja las­ken­toa. Kehruu­koulu tar­josi nei­doille majoi­tuksen, sänky­vaat­teet ja ruuan 30 kil­lin­gin vuoro­kausi­hintaan. Talous­seura maksoi kehruu­koululle huhti­kuun lopussa yhteensä 120 riikin­taaleria. Kehruukoulun lisäksi Ottiliana, Helena ja Elin saivat maalis- ja kesäkuun välisenä aikana opetusta Josef Juvanderilta 89 tuntia 16 killingin tuntihintaan.  Talousseura maksoi tämänkin opetuksen.

Lokakuussa 1825 opet­ta­ja­tar Anna Otti­liana Wilén Kuo­piosta meni naimi­siin Keisarillisen Suomen Jääkäri­rykmentin Kuopion patal­joonan pis­tooli­seppä Petter Widellin kanssa. Sulhanen oli leski­miehenä jättänyt avio­kuulutusta varten pesän­ositus­todistuksen samoin kuin majuri Tiger­stedtin alle­kirjoitta­man hyväksy­misen avio­liitolle. 

Pariskunnalle syntyi Kuopiossa kolme lasta: Otto Napoleon 28.7.1826, Petter Arvid 3.6.1828 ja Sophia 29.10.1829

Marraskuussa 1827 Petter haki Kuopion lääninvankilan vahti­mestariksi, kun edellinen vahti­mestari Carl Fredric Palm­grén oli van­gittu. Petter liitti hake­muk­seen patal­joo­nan pääl­li­kön, majuri Gyl­lingin kir­joit­ta­man todis­tuk­sen. Myön­teinen pää­tös teh­tiin läänin­kans­li­assa samana päi­vänä.

Toukokuussa 1830 vankilan vahti­mestari Petter Widelliä syytet­tiin van­kien kar­kaa­mi­sesta. Syyt­teen mukaan hän ja Matti Utriai­nen olivat vankein­hoi­dossa osoit­ta­mansa levä­peräi­sy­yden ja huoli­mat­to­muu­den tähden (genom vårds­lös­het och van­gömo i fånga­vården) aiheut­ta­neet useiden ryös­töistä ja var­kauk­sista van­git­tujen henki­löiden kar­kaa­misen vanki­lasta huhti­kuun 24. päivän vastai­sena yönä. Widell pyysi esi­mer­kiksi vankein­kuljet­taja Tii­ri­kai­sen ja kaik­kien vankilan vankien kuule­mista asiassa. Kuo­pion linna­oikeus ei suos­tu­nut Widellin pyyn­töön ja muis­tutti, että Widell oli toimi­nut vastoin 25.10.1824 annettua vankein­hoito­asetusta. Asetuk­sen mukaan hänen olisi pitänyt joka aamu ja ilta tutkia itse kaikki tilat, joissa van­keja pidet­tiin, ja var­mistaa, ettei niissä ole mahdolli­sesti väki­val­taan käytet­tä­viä esi­neitä. Tämän Widell oli jättä­nyt teke­mättä myös huhti­kuun 23:nnen päi­vän ilta­na. Linna­oikeus tuo­mitsi hänet saa­maan kah­deksan paria raip­poja ja menet­tä­mään työnsä. Widell valitti linna­oikeuden tuo­miosta senaa­tin oikeus­osas­tolle, mutta oikeus­osasto katsoi vali­tuksen aiheet­to­maksi. Se määräsi Widellin kärsi­mään neljä­toista päivää vesi­leipä­vankeutta ja menet­tä­mään vahti­mestarin työnsä.

Tammikuussa 1832 Petter ja Ottiliana ottivat muutto­kirjan Viipu­riin. Mukana muutti­vat lapset: Petterin ensim­mäi­sestä avio­liitosta saama poika Johan Petter sekä Petterin ja Ottilianan lapset Otto Napo­leon, Petter Arvid ja Sophia.

Kesäkuussa 1832 Viipurin läänin maa­herra Karl August Ramsay erotti päätök­sellään numero 1096 Sophia Nord­lundin Lappeen­rannan kehruu­huoneen kehruu­mestarin virasta. Seuraa­valla päätök­sellä hän nimitti Sophian seuraa­jaksi pistooli­seppä Widellin vai­mon, Anna Otti­liana Wilénin. Otti­liana oli esittänyt hyvän ja mairit­te­levan todis­tuksen (hennes före­tedda goda och hed­rande be­vis) keh­ruu-, pella­van­käsit­tely- ja palt­tinan­val­mis­tus­tai­dois­taan ja oli osoit­tanut käyt­täy­ty­vänsä kun­nial­li­sesti.


Lähteitä:

KA Sta, Gs:19.

KA Jns Kuopion lka, Eba:71 Saapuneet anomusasiakirjat 1827.

KA Mli Viipurin lka, Db:21 Päätöstoisteet 1832.

ÅAB FHS, F I 53.