4. helmikuuta 2021

Ottiliana Wilén

Ottiliana oli Benvikin neito numero 36. Hän oli kehruu­opissa helmi­kuusta 1822 helmi­kuuhun 1825, Carl Christian Böckeriltä saamansa palkka­kuitin mukaan kolme vuotta ja viisi päivää. Benvikistä hän jatkoi mat­kaansa Tur­kuun. Samalla hevos­kyydillä matkusti viisi muutakin saman koulun neitoa: Agatha Benich, Agatha Wilhel­mina Jahn, Eva Björk­felt, Helena Hemme­lin ja Elin Ukan­der. Matkaa teh­tiin kuudella hevo­sella, ja kuskit Daniel ja Lars Jåppas, Matts Hermans ja Hans Man­folk saivat kuljetus­palkkaa 19 ruplaa hevosta kohti eli yhteensä 114 ruplaa pankko­assig­naat­teina. 


Kuuden neidon kuljetus Benvikistä Turkuun. Lähde: KA Sta, Gs:19.

Ottiliana ja Kangasniemeltä Benvikiin tulleet Helena Hem­me­lin ja Elin Ukan­der viettivät ennen koti­seudulle paluu­taan kaksi kuu­kautta Turun kehruu­koulussa. Opet­ta­ja­tar Caro­lina Weitzin mukaan neidoille ope­tet­tiin Turussa esi­merkiksi kirjan­pitoa, kirjoit­ta­mista ja las­ken­toa. Kehruu­koulu tar­josi nei­doille majoi­tuksen, sänky­vaat­teet ja ruuan 30 kil­lin­gin vuoro­kausi­hintaan. Talous­seura maksoi kehruu­koululle huhti­kuun lopussa yhteensä 120 riikin­taaleria. Kehruukoulun lisäksi Ottiliana, Helena ja Elin saivat maalis- ja kesäkuun välisenä aikana opetusta Josef Juvanderilta 89 tuntia 16 killingin tuntihintaan.  Talousseura maksoi tämänkin opetuksen.

Lokakuussa 1825 opet­ta­ja­tar Anna Otti­liana Wilén Kuo­piosta meni naimi­siin Keisarillisen Suomen Jääkäri­rykmentin Kuopion patal­joonan pis­tooli­seppä Petter Widellin kanssa. Sulhanen oli leski­miehenä jättänyt avio­kuulutusta varten pesän­ositus­todistuksen samoin kuin majuri Tiger­stedtin alle­kirjoitta­man hyväksy­misen avio­liitolle. 

Pariskunnalle syntyi Kuopiossa kolme lasta: Otto Napoleon 28.7.1826, Petter Arvid 3.6.1828 ja Sophia 29.10.1829

Marraskuussa 1827 Petter haki Kuopion lääninvankilan vahti­mestariksi, kun edellinen vahti­mestari Carl Fredric Palm­grén oli van­gittu. Petter liitti hake­muk­seen patal­joo­nan pääl­li­kön, majuri Gyl­lingin kir­joit­ta­man todis­tuk­sen. Myön­teinen pää­tös teh­tiin läänin­kans­li­assa samana päi­vänä.

Toukokuussa 1830 vankilan vahti­mestari Petter Widelliä syytet­tiin van­kien kar­kaa­mi­sesta. Syyt­teen mukaan hän ja Matti Utriai­nen olivat vankein­hoi­dossa osoit­ta­mansa levä­peräi­sy­yden ja huoli­mat­to­muu­den tähden (genom vårds­lös­het och van­gömo i fånga­vården) aiheut­ta­neet useiden ryös­töistä ja var­kauk­sista van­git­tujen henki­löiden kar­kaa­misen vanki­lasta huhti­kuun 24. päivän vastai­sena yönä. Widell pyysi esi­mer­kiksi vankein­kuljet­taja Tii­ri­kai­sen ja kaik­kien vankilan vankien kuule­mista asiassa. Kuo­pion linna­oikeus ei suos­tu­nut Widellin pyyn­töön ja muis­tutti, että Widell oli toimi­nut vastoin 25.10.1824 annettua vankein­hoito­asetusta. Asetuk­sen mukaan hänen olisi pitänyt joka aamu ja ilta tutkia itse kaikki tilat, joissa van­keja pidet­tiin, ja var­mistaa, ettei niissä ole mahdolli­sesti väki­val­taan käytet­tä­viä esi­neitä. Tämän Widell oli jättä­nyt teke­mättä myös huhti­kuun 23:nnen päi­vän ilta­na. Linna­oikeus tuo­mitsi hänet saa­maan kah­deksan paria raip­poja ja menet­tä­mään työnsä. Widell valitti linna­oikeuden tuo­miosta senaa­tin oikeus­osas­tolle, mutta oikeus­osasto katsoi vali­tuksen aiheet­to­maksi. Se määräsi Widellin kärsi­mään neljä­toista päivää vesi­leipä­vankeutta ja menet­tä­mään vahti­mestarin työnsä.

Tammikuussa 1832 Petter ja Ottiliana ottivat muutto­kirjan Viipu­riin. Mukana muutti­vat lapset: Petterin ensim­mäi­sestä avio­liitosta saama poika Johan Petter sekä Petterin ja Ottilianan lapset Otto Napo­leon, Petter Arvid ja Sophia.

Kesäkuussa 1832 Viipurin läänin maa­herra Karl August Ramsay erotti päätök­sellään numero 1096 Sophia Nord­lundin Lappeen­rannan kehruu­huoneen kehruu­mestarin virasta. Seuraa­valla päätök­sellä hän nimitti Sophian seuraa­jaksi pistooli­seppä Widellin vai­mon, Anna Otti­liana Wilénin. Otti­liana oli esittänyt hyvän ja mairit­te­levan todis­tuksen (hennes före­tedda goda och hed­rande be­vis) keh­ruu-, pella­van­käsit­tely- ja palt­tinan­val­mis­tus­tai­dois­taan ja oli osoit­tanut käyt­täy­ty­vänsä kun­nial­li­sesti.


Lähteitä:

KA Sta, Gs:19.

KA Jns Kuopion lka, Eba:71 Saapuneet anomusasiakirjat 1827.

KA Mli Viipurin lka, Db:21 Päätöstoisteet 1832.

ÅAB FHS, F I 53.


Ei kommentteja: