10. kesäkuuta 2021

Kenkää kehruumestarille

Lappeenrannan kehruuhuoneen johtokunta päätti kokouksessaan 14.9.1837, että Ottiliana Widell pitäi­si erot­taa kehruu­mesta­rin vi­ras­ta, koska hän oli syyl­lis­ty­nyt van­kien epä­oikeu­den­mukai­seen ja kova­kou­rai­seen koh­te­luun. Erotta­minen jäi kui­tenkin maa­her­ran rat­kais­ta­vaksi. 

Seuraavan vuoden huhtikuussa johtokunnan kokouksessa olivat läsnä johtokunnan jäsenet puheen­johtaja, pormes­tari E. J. Åker­blom, rovas­ti J. A. Stråhl­man ja piiri­lääkäri A. W. Dammert sekä heidän lisäk­seen kehruu­huoneen johtaja An­ders Hen­rik Aschan ja kehruu­mestari Otti­liana Widell. 

Viipurin läänin kuvernöörille oli vali­tet­tu, että Lappeen­rannan kehruu­huone vitkas­teli vaate­tilausten toi­mitta­mi­sessa kruu­nun­vanki­loi­hin. Niin­pä kuver­nööri oli mää­rän­nyt lää­nin­kam­reeri E. J. Grön­lundin tutki­maan tilan­netta pai­kan pääl­lä. Sitä var­ten ai­nes­varas­tosta piti ot­taa pel­la­vaa koe­häki­löin­tiin, jot­ta saa­tai­siin sel­ville, kuinka pal­jon pel­la­vasta meni tätä ny­kyä hu­kkaan.

    


"Häkilä, pellavan puhdistustyöväline, joita on ollut kaksipäisiä ja yhden ihmisen yhdellä piikki­ryhmällä varus­tet­tuja. Häkilä kiinni­tettiin siteillä penkkiin piikit ylöspäin. Kaksi ihmistä kaksois­häkilässä häki­löitti pellavia siten, että toinen istui toisella, toinen toisella puolen. Pella­via vedet­tiin pii­keissä, jolloin "päistä­reet" varisivat ja niiden mukana huonompi kuitu­aines eli "rohti­met". Hienom­mat jäivät (kun vuoro­tellen kumpaa­kin päätä häki­löi­tiin) lopulta silkin hienoina käteen. Puhdasta hienopellavaa [kehruukuntoon häkilöityä pellavaa] sanottiin "ihoksi", "ihoiksi" ja häki­löityä iho­nippua "sormauk­seksi". Kolme sor­mausta, jotka olivat val­miiksi palmi­koidut siten, että joka sor­maus erik­seen kier­tei­senä sel­västi erosi, sanot­tiin "syke­röksi". Näitä aina asetettiin 12 yhteen naulaan tai kimp­puun soveltu­viksi pariksi". Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat. CC BY 4.0.


Kehruuhuoneen johtaja Aschan oli kieltänyt Otti­li­a­naa osal­lis­tu­masta koe­häki­löin­tiin mil­lään tavoin, mutta keh­ruu­mes­tari oli kuin oli­kin mennyt aines­varastoon eikä pois­tu­nut sieltä Aschanin useis­ta käs­kyistä huoli­matta. Lopulta Aschan jou­tui pyy­tä­mään vangin­vartijaa vie­mään Otti­lia­nan varastosta pois. Seuraa­vaksi Otti­liana juok­si kii­reen vilk­kaa pesu­tupaan seu­raa­maan häki­löintiä. Sekin oli häneltä nimen­omaisesti kielletty, mutta hänet saa­tiin pois pesu­tuvasta vain van­gin­var­tija Gus­tav Erics­sonin avus­tuk­sella. 

Uhmakas käyttäytyminen kehruu­huoneen johta­jaa koh­taan oli kehruu­huo­neen ohje­säännön mukaan ran­gais­tava teko. Ottiliana puolustautui johtajan syytöksiltä toteamalla, että hän meni aines­varastoon vain valvo­maan, että kaikki sujuu asian­mukaisesti. Pesu­tupaan hän taas meni vain hake­maan hänel­le kuu­lu­vaa avain­ta. Samalla hän halu­si muis­tut­taa van­keja, että häki­löin­nissä piti nou­dat­taa huo­lel­li­suutta.   

Vanginvartijat Adam Moisio ja Gustav Ericsson tulivat kokoukseen antamaan lausuntonsa Ottilianan käytöksestä koehäkilöinnin aikana. Moisio sanoi Ottilianan käyttäytyneen nenäkkäästi ja puhuneen Aschanille kovalla äänellä. Koska Ottiliana oli kuitenkin puhunut ruotsia, Moisio ei ymmärtänyt, mitä hän oli sanonut. Ericsson vahvisti Moision lausunnon.

Otti­lianan syntilista kasvoi vielä tästäkin, sillä hänen katsottiin olevan osasyyllinen vaatetoimitusten hitauteen. Tosin toimitus­viivästyksiä ai­heu­tui myös siitä­, että kehruu­huo­neen piti tuot­taa paljon vaate­parse­leita omiin tar­pei­siin­sa. Lisäksi suuri osa van­geis­ta oli sai­raal­loi­sia eikä pysty­nyt täysi­pai­noi­seen työn­te­koon. Otti­liana kui­ten­kin pahen­si ahdin­koa kars­taut­tamalla ly­hyi­tä ja kar­kei­ta roh­din­kui­tuja, minkä seu­rauk­sena lan­gasta tuli huono­laa­tuista ja heik­koa. Se taas vai­keut­ti ja hidas­ti lan­kojen kuto­mista kan­kaaksi. 

Johtaja Aschan pyysi kudontamestari Agatha Nordlundin kokoukseen antamaan lausun­tonsa. Agatha totesi, että Otti­liana oli syystä tai toisesta ruvennut laimin­lyömään häki­löinnin valvo­mista ja ryhty­nyt kars­taut­tamaan häki­löin­nissä saa­tuja huono­laatui­sia roh­ti­mia. Sen vuoksi vangit eivät enää pysty­neet teke­mään työ­tään kun­nolla. Otti­liana oli väit­tänyt langan laadun heiken­tyneen siksi, että pel­lava oli laadul­taan aikai­sempaa huonom­paa. Kudonta­mes­tari Agatha Nord­lund kuiten­kin totesi, että kun Ot­ti­li­ana oli ollut edel­li­senä syk­synä virka­vapaal­la, häki­löinti oli tehty sinä ai­kana huolel­li­semmin ja lan­ko­jen laatu oli paran­tu­nut.

Johtokunta päätti kokouk­sessa erottaa Ottiliana Widellin ja nimit­tää hänen tilal­leen saman tien uuden kehruu­mestarin.

Ottilianan ja hänen perheensä myöhempiin vaiheisiin palataan tuonnempana. 


Lähteitä:

KA Mli Lappeenrannan kehruuhuone, I Ca:1 Johtokunnan pöytäkirjat 1830–1838.


Ei kommentteja: