17. kesäkuuta 2021

Kutojamestari Agatha Nordlund

Lappeenrannan kehruuhuoneesta sai viran kolme Benvikin pellavan­jalostusopistosta valmistunutta opettajatarta: Nordlundin sisarukset Agatha ja Sophia sekä Ottiliana Widell. Sophia Nordlund tuli kehruu­mestariksi vuonna 1823 ja Agatha kutoja­mestariksi vuonna 1826. Kun Sophia vuonna 1832 erotettiin, hänen tilalleen tuli Ottiliana, joka hoiti kehruumestarin virkaa vuoteen 1838.
 
 
Agatha Nordlund oli ollut Benvikistä lähtönsä jälkeen opettajattarena Kalannin Tuorlaksissa. Yllä hänen kuittauksensa ja nöyrin kiitoksensa kahdesta kaiteesta, jotka hän oli professori Böckeriltä saanut. KA Sta, Gs: 16 Talousseuran tilityksen tositteineen 1823.

 
 
Agatha Nordlund oli pysytellyt erossa sisarensa riidoista, eikä häntä ollut Sophian oikeudenkäynteihinkään kutsuttu todistajaksi, mikä saattoi johtua sukulaisuuden aiheuttamasta jääviydestä. Kehruu­huoneen johtaja Barck, jota Sophia syytti erottamiseensa johtaneesta ajojahdista,  lähti kehruuhuoneen johdosta omasta pyynnöstään vuoden 1836 alussa. Hänen tilinpidostaan oli useina vuosina tehty huomautuksia. Barckin jälkeen tarkastajan virkaa jonkin aikaa sijaisena hoitaneen Bror Lindegrenin kirjeistä maaherralle voi päätellä, ettei kehruuhuoneen taloudenhoito muutenkaan ollut kunnossa: suuri osa rukeista oli rikki, samoin seitsemät kangaspuut ja mankeli. 
 
Kehruuhuone sijaitsi Lappeenrannan linnoituksen vanhoissa kasarmi­rakennuksissa, eivätkä vankien sen paremmin kuin henkilökun­nankaan asunto-olot olleet kehuttavat.  Parannuksia tehtiin, mutta hitaasti. Vuonna 1833 maaherralle valitettiin, että kutoja- ja kehruu­mestareiden asuntojen oli jo kolme vuotta aiemmin tehdyssä katselmuksessa todettu olevan ränsistyneitä, mutta korjauk­siin ei ollut vieläkään ryhdytty. Vuokraa ei mestareiden kuitenkaan tarvinnut maksaa, sillä rahapalkan lisäksi etuina olivat ilmaiset asuinhuoneet, valo eli kynttilät ja lämpö eli polttopuut.
 
Agatha Nordlundille oli kertynyt säästöjä, ja hän oli myös perinyt sisarensa Sophian. Vuonna 1836 Agatha lainasi lukkari Rehellille 600 pankkoruplaa ja sai lainan vakuudeksi kiinnityksen lukkarin taloon ja tonttiin. Vuonna 1843 hän hankki oman talon. Se oli huuto­kaupattavana omistajan velkojen kattamiseksi ja myytiin nosto- ja laskuhuudolla (medelst upp- och afslag). Nostohuudot aloitettiin yhdestä hopearuplasta, ja ne nousivat viiteen ruplaan 50 kopeekkaan. Laskuhuudot aloitettiin 150 ruplasta, ja niitä jatkettiin aina kymmeneen ruplaan saakka, jolloin Agatha Nordlundin puolesta hänen edusmiehenään toiminut kirjanpitäjä Daniel Kumlin huusi "minun" (mitt). Näin Agathasta tuli talonomistaja.

Sophia-sisar oli kuollut lavantautiin vuonna 1835, ja myös Agatha oli ollut samaan aikaan vakavasti sairas. Hänellä oli jo alle 50-vuotiaana heikko terveys, johon varmasti olivat osasyynä huonot asunto- ja työolot. Vuonna 1845 Agatha päätti anoa eläkettä ja erota virastaan, jota hän oli hoitanut 18 vuotta. Hänelle myönnettiinkin 30 hopea­ruplan vuotuinen avustus, mutta jostain syystä hän peruutti eron­pyyntönsä ja eläkeanomuksensa.

Agatha jäi vielä asumaan kehruuhuoneen asuntoonsa ja piti omassa talossaan vuokralaisia. Henkikirjasta 1853 lähtien talo oli 3. kaupun­ginosan numero 12.

Katarina Nummelin

Ottiliana Widellin jouduttua eroamaan kehruumestarin virasta hänen tilalleen nimitettiin huhtikuussa 1838 Katarina Nummelin. Katarinalla ei ollut samanlaista koulutusta kuin edeltäjillään, mutta hänellä oli pitkä työkokemus, ja johtokunta katsoi hänet tehtävään päteväksi.

Katarina oli sepäntytär Uskelasta, syntynyt 30.5.1802. Lähdettyään kotoa vähän yli 20-vuotiaana hän oli piikana Turussa, muun muassa Turun kehruuhuoneessa, pari vuotta Lappeenrannassa ja vuoden verran Tampereella. Lappeenrantaan hän muutti pysyvästi vuonna 1836 ja palveli ennen kehruumestariksi tuloaan laitoksen silloisen johtajan, Aschanin, luona.

Katarinasta ja Agathasta tuli ystävykset ja asuinkumppanit. Samaan talouteen muutti äitinsä kuoltua myös Agatha Nordlundin Pietarissa asuneen Maria-sisaren tytär Agatha Petterintytär Kiiski, s. 1.1.1836. Katarina Nummelin otti hänet kasvatikseen ja Agatha Kiiski alkoi käyttää sukunimenään Nummelinia.

Katarinan, Agathan ja sisarentyttären vaiheista kerrotaan lisää myöhemmin.

Lähteitä:

KA Mli Lappeenrannan kehruuhuoneen arkisto, I Da: 1 Kirjetoisteet 1820–1835; I Da: 2 Kirjetoisteet 1836–1841; Ca: 1 Johtokunnan pöytäkirjat 1830–1838.
KA Mli Viipurin hovioikeuden arkisto, Hbea: 10 Varsinaisasiain pöytäkirjat 1836; Hbeb: 4 Ilmoitusasiain pöytäkirjat 1861–1873.
KA Hki VSV, Fa: 390 Valtiosihteerinviraston aktit 1845.

Ei kommentteja: