26. elokuuta 2021

Kudontakoulun johtajatar Eva Björkfelt

Jo ennen kuin Sauvon kudontakoulun toiminta saatiin käyntiin, lähetettiin pitäjästä vuonna 1825 Talousseuralle näytteet ja palkintoanomukset kahdesta kudonnai­sesta. Toinen oli Eva Björkfeltin valmistama 22 kyynärän kangas. Toisen kankaan, pituudeltaan 38 kyynärää, oli kutonut talollisen tytär Leena Kaisa Andersintytär Thomasbölestä itse kasvattamastaan ja kehräämästään pellavasta. Leena Kaisa oli itsekseen opetellut kutomista Talousseuran muutama vuosi aiemmin julkaiseman oppaan avulla.

Leena Kaisalle ei kuitenkaan palkintoa sillä kertaa tullut, mitä kirkkoherra Tolpo myöhemmin ihmetteli. Hänen mukaansa Leena Kaisa oli paikkakunnalla ensimmäi­nen kilpikangasta (dräll) kutonut kansannainen ja ensimmäinen, joka ylipäätään oli anonut palkintoa tai halunnut osallistua opetukseen.

Vuonna 1826 palkintoja anottiin yhdeksälle oppilaalle. Lisäksi lähetettiin näytteet Eva Björkfeltin ja Tapilan kartanossa palveluksessa olleen toisen Benvikin neidon, Anna Karolina Radinin, kankaista. Kaikki kutojat palkittiin. Seuraavana vuonna palkintoanomuksia oli 24. Näytteen lähettäneistä kahdeksan ei ennen opetukseen tuloaan "ollut koskaan viskellyt sukkulaa", mikä oli tehnyt opettajan työstä varsin haasteellista.

Koulun vaikutus oli alkanut näkyä. Vuonna 1828 pitäjänkokouksessa käsiteltiin 26 kutojan näytteet, ja seuraavana vuonna niitä oli 19. Kaikista pitäjässä kudotuista kankaista ei ollut saatu näytettä, koska monet oli jo myyty eteenpäin. Näytteitä ei myöskään ollut useiden kutojien valmistamista nenäliinakankaista. Kirkkoherra Tolpo välitti sauvolaisille Talousseuran erityiskiitokset ja jakoi palkintoina hopea­lusikat seuraaville erinomaisille kutojille: piika Lovisa Härmell, talollisten tyttäret Maria Wahlsten ja Leena Kaisa Andersintytär, piika Erika Nordman ja Johanna Lilja. Eva Björkfelt sai kiitokset kotiteollisuuden edistämiseksi tehdystä työstä.

Pöytäkirjassa vuodelta 1830 kerrotaan myös nenäliinojen kutojista: Fredrika ja Lovisa Wikström sekä Carolina Ekbom olivat kukin kutoneet kaksi tusinaa, Anna Björkfelt kolme ja Lovisa Härmell neljä tusinaa.

Vuoden 1837 lopulla Eva Björkfelt kuittasi kapteeni Fockilta saamansa vuosipalkan 200 ruplaa, vuokran 75 ruplaa ja kyytikustannukset 12 ruplaa pankkoseteleinä. Kyytikustannuksista voisi päätellä, että hän vielä kiersi pitäjässä antamassa opetusta. Hän teki kyllä myös muita muun muassa tarvikkeiden hankintaan liittyviä matkoja. KA Sta, Gs: 30 Suomen talousseuran tilitykset tositteineen 1838–1839.

 
Pellavakankaat oli alun perin jaettu kolmeen palkkioluokkaan loimilankojen määrän mukaan. Vuodesta 1835 luokkia oli neljä. Vuonna 1845 palkkioiksi määrättiin 15, 20, 25 ja 30 kopeekkaa kyynärältä. Sen lisäksi maksettiin viiden kopeekan lisäys jokaisessa seuraavassa luokassa, jossa lankaluku oli 200 lankaa edellistä luokkaa suurempi. Tämä innosti kutomaan entistä hienompia kankaita. Palkinnontavoitteli­joiden suuren määrän vuoksi palkkioita myöhemmin alennettiin, mutta ne nousivat edelleen hienousluokasta ylempään siirryttäessä.
 
Sauvosta lähetettiin näytteitä vuosittain, ja parhaina vuosina palkintojakin tuli kymmenittäin. Esimerkiksi vuonna 1840 Otto Fock lähetti  Talousseuralle 42 näytettä. Palttinaa oli valmistunut yhteensä reilut 2000 kyynärää ja sen lisäksi 114 nenäliinaa sekä 51 kyynärää kilpikangasta, jonka oli kutonut Eva Björkfelt. Kilpikangasta kutoivat myös etevimmät oppilaat, muun muassa Agatha Melander ja Emilie Norlin.

Avioliitto

Eva Björkfelt asui Benvikistä paluunsa jälkeen tätinsä Eva Hellmanin ja tädin puolison Johan Söderholmin luona Sauvon Ruonlahdessa. Kesäkuussa 1830 hän muutti Karunaan solmittuaan avioliiton Ruskullan Mellangårdin isännän Karl Gustaf Sjöblomin kanssa. Sjöblom oli leskimies – hänen aiempi puolisonsa, miestään 18 vuotta vanhempi Hedvig Jakobintytär, oli kuollut edellisenä vuonna. Taloudessa asuivat Sjöblomin ja Hedvig Jakobintyttären vuonna 1824 syntynyt poika sekä Hedvigin poika hänen aiemmasta liitostaan. Eva Björkfeltin kanssa syntyivät Karl Johan 14.9.1831 ja Eva Maria 12.5.1835. Pojan kummeina olivat varatuomari Fredrik Tillman, rouva Charlotta Zidbäck, rustmestari Joseph Bryggman puolisoineen sekä heidän poikansa Ludvig ja tyttärensä Anna Charlotta. Eva Marian kummeina olivat kappalaisen rouva Zidbäck, Fröbölen neiti Catharina Lovisa Blom, suutari Otto Lillberg vaimonsa Gustava Björkfeltin kanssa, tilanomistaja Johan Bryggman sekä Anette eli Anna Björkfelt.

Täti Eva Hellman puolisoineen oli muuttanut samaan aikaan Eva Björkfeltin kanssa Karunaan, missä pariskunta on merkitty Mellangårdin rippikirjan sivulle. Söderholm kuoli pian muuton jälkeen, ja Eva Hellman on jo vuoden 1833 henkikirjassa merkitty Kärkniemeen (Kärknäs) kapteeni Fockin säteriin, jonne kudontakoulukin oli muuttanut. Lähellä asui myös Evan sisaruksia: veli Salomon ja sisar Gustava Karunassa ja emäseurakunnan Sauvon puolella sisar Anna. Evan taitaviin sisaruksiin ja heidän jälkeläisiinsä palataan blogissa myöhemmin.

Vaikka Eva Björkfelt oli naimisissa ja kahden lapsen äiti "madam Sjöblom", hän ei jättänyt työtään koulussa. Avioliitto ei tainnut olla aivan ongelmaton, sillä puolisolla oli taipumusta juopotteluun ja riitelyyn naapureiden kanssa. Karl Gustaf Sjöblom luopui talonpidosta vuonna 1851, jolloin hän ja Eva myivät Mellangårdin pojalleen ja pojan kihlatulle. Vanhemmat pidättivät itselleen asuinkamarin ja syytinkinä tavanomaisten elintarvikkeiden ja polttopuiden lisäksi laajat oikeudet käyttää talon muita tiloja ja maita. Kauppakirjassa mainitaan myös, että jos myyjät hyväksi näkevät, tulee ostajan kunnostaa heidän Kärkniemen säterin mailla omistamansa asuintupa lisärakennuksineen, jolloin oikeudet Mellangårdin taloon poistuvat. Eva Björkfelt asui ainakin ajoittain mainitussa Kärkniemen talossa, sillä hänen asuinpaikakseen sanotaan myöhemmissä palkintoluetteloissa Kärknäs. Henki- ja rippikirjoissa Eva on merkitty Mellangårdiin eli Keskitaloon.

Karl Gustaf Sjöblom kuoli vuonna 1857, ja poika Karl myi kotitalon samana vuonna. Kauppakirjan mukaan uuden omistajan tuli maksaa Evalle syytinkiä "uuden sopimuksen mukaan". Tietoa syytingin sisällöstä ei ole löytynyt, mutta se ei varmaankaan ollut aiemman veroinen. Henkikirjassa 1860 Mellangårdiin eli Keskitaloon on merkitty "entisen asukkaan leski Eva, vanha, hänen vävynsä ja tyttärensä". Eva oli kuitenkin hyvässä työkunnossa vielä edellisenä vuonna, sillä 19.12.1859 päivätyssä palkinnonsaajien luettelossa madam Eva Sjöblomille on myönnetty palkkio 46 1/2 kyynärän 7. luokan kudonnaisesta, viisi ruplaa 11,5 kopeekkaa. Se oli viimeinen vuosi, jolloin Talousseura maksoi palkkioita naisten kotiteollisuus­tuotteista.
 
Evan pojan Karl Johanin ensimmäinen puoliso kuoli vuonna 1855. Avioliitto oli lapseton. Toisen puolisonsa Karolina Johanna Söderholmin kanssa Karl Johan sai kuusi lasta. Tytär Eva Marian puoliso oli Josef Herman Karlsson. Heillä oli vain yksi lapsi, Karl Reinhold, joka kuoli nuorena. Eva Maria oli ollut äitinsä opissa, sillä ainakin vuoden 1854 palkinnonsaajien luettelossa mainitaan "talollisen tytär Eva Sjöblom Ruskullasta". Hän oli silloin 19-vuotias.
 
Eva Björkfelt kuoli kuumeeseen 27.8.1860 hieman alle 66-vuotiaana. Hän oli ollut Sauvon kudontakoulun johtajattarena 35 vuotta. Evan sisar Gustava Lillberg nimitettiin väliaikaiseksi opettajaksi kouluun, joka kuitenkin lopetti toimintansa aika pian tämän jälkeen.
 
 
Suomen talousseuran kokousta 24.9.1860 käsittelevässä uutisessa Finlands Allmänna Tidningenissä 10. lokakuuta 1860 todetaan, että madam Sjöblomin perilliset saivat kymmenen hopearuplaa hautausavustuksena.

 
Perunkirjoitus pidettiin 29. syyskuuta. Jälkeenjäänyt omaisuus oli jo myyty huutokaupassa ja tuotoksi oli saatu 177,19 hopearuplaa. Kun köyhäinosa, hautaus- ja perunkirjoituskulut sekä velat oli vähennetty, jäi perillisten kesken jaettavaksi vajaat 73 hopearuplaa.
 
 
 
Lähteitä:
KA Sta, Gs: 31–Gs: 51 Suomen talousseuran tilitykset tositteineen 1840–1864.
ÅAB FHS, D XVI 3; B I 24; D XV 14; A II 4.
KA Tku, Piikkiön ja Halikon al. tk. Cba1: 15 Sauvon käräjäkunnan lainhuudatusasiain pöytäkirjat 1752–1853; Cba3: 15 Sauvon lainhuudatusasiain pöytäkirjat  1856–1858; Ec:16 Perukirjat 1860.
Finlands Allmänna Tidning, 10.0.1860, nro 238, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkki tekstissä.
Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.
SSHY. Jäsensivut.





19. elokuuta 2021

Rakkaus voittaa

Vasili ja Miina

Joensuun ortodoksisesta seurakunnasta lähetettiin 9. touko­kuuta 1896 seuraa­van­lainen todis­tus:

 


Todistus. Täten todistan, että Värt­silän teh­taal­ta Joen­suun Kreikka­lais-Venä­läistä seura­kuntaa kau­pan hoi­taja Vasi­lij Savelin­poika Jeska­nen synt. 20.7.1871 Herran Pyh. Ehtool­li­sella on käy­nyt, on puh­das mai­nei­nen, on poika-mies, ja on ilmoit­ta­nut aiko­vansa mennä kris­til­li­seen avio­liittoon Värt­silän teh­taalta vainaajan kaup­pian Maksim Molda­kovin lesken Miina Molda­kovin o. s. Kem­pas kanssa; mutta kuin vai­naaja Mol­dakov on yllä­maini­tulle Vasi­lij Jeska­selle eno ja siis leski tulee ole­maan hänelle täti, jossa suvussa Kreik­ka­lais-Katho­lisen kir­kon lain mukaan on kielet­ty avio­liit­toon vihki­minen, niin siitä syystä Joen­suun Kreik­kalais-Venä­läisen seura­kun­nan kirkko­herran viras­to ei voi ottaa yllä­mai­nit­tua paris­kun­taa kuu­lu­tukseen ennen, kuin he eivät tuo Suomen Kreikka­lais-Venä­läi­seltä Arkki­piis­palta kir­jaal­lista lupaa mennä avio­liit­toon. 


Kirjeen päähenkilö Vasili Jeskanen syntyi 20.7.1871 Korpiselän pitäjän Hoilolan kylässä. Vasilin vanhemmat olivat populi eli tilaton Savel Fomanpoika ja Matrona Petrintytär. Savel oli Korpiselän ortodoksisen seurakunnan rippikirjojen mukaan kymmenen vuotta vaimoaan vanhempi. Esimerkiksi vuoden 1874 rippikirjassa Savel on merkitty 48- ja hänen vaimonsa 38-vuotiaaksi (Savel eli Savva on mies numero 610 ja Matrona nainen numero 582). 

Vasilin vaimokseen kaavailema Vilhelmiina eli Miina Kempas syntyi 31.12.1860 lam­puo­ti Pekka Kem­pakselle ja Anna Saira­selle Pälk­järven Ano­niemen kylässä.  

Suistamon ortodok­si­sen seura­kunnan met­rikan mukaan Miinan avio­mies, kaup­pias Maksim Petrin­poika Molda­kov kuoli 22.7.1894 Koiri­vaarassa 57-vuotiaana. Kuolinsyy oli kolera. 

Jos Maksim oli Vasilin eno, Matrona Petrin­tytär oli Maksim Molda­kovin sisar, mikä käykin ilmi Korpi­selän ortodoksi­sen seura­kunnan kirkon­kirjoista. Kun Savel Foman­poika Jes­ka­nen ja Mat­rona Pet­rin­tytär meni­vät naimi­siin heinä­kuussa 1855, Matronan sanot­tiin ole­van kuol­leen talol­lisen Petr Jefi­movin tytär. Toden totta: sisa­ruk­set Maksim ja Matrona näky­vät Korpi­selän rippi­kirjoissa sa­mas­sa per­heessä vuo­teen 1854 asti. 



Petr Jefiminpoika Moldakov, vaimo Jefimia Romanintytär ja lapset Maria, Kirill, Jefim, Matrona,  Jevdokia, Maksim ja Feodor Korpiselän ortodoksisen seurakunnan vuoden 1843 rippikirjassa. Matrona on 7- ja Maksim 6-vuotias. 


Vilho ja Anna

Joensuun ortodoksisen seurakunnan kieltäytymisestä huolimatta Vasili eli Vilho Jeskanen sai kuin saikin Miinansa. Ruskea­lan lute­ri­lai­sen seura­kun­nan vuo­sien 1900–1909 rippi­kirjassa maini­taan sivulla 21 kaup­pias Vilho Jeska­nen ja vaimo Anna Jes­kanen. Syn­tymä­ajasta näkyy, että Anna on sama hen­kilö kuin aikai­semmin mai­nittu Miina. Ruskealan seuraa­vaan rippi­kirjaan on kirjattu myös tytär Niina Jeskanen. Rippi­kirjan mukaan paris­kunta vihit­tiin avio­liittoon 26.8.1896 ja tytär syntyi Tohma­järvellä 11.4.1897. Niina pääsi vuonna 1912 Sorta­valan emäntä­kou­luun, mutta hänen elä­mänsä päät­tyi jo 17-vuo­ti­aana.


Niinan kuolinilmoitus julkaistiin Karjala-lehdessä 25.9.1914.
Vanhem­pien nimet ovat ilmoituk­sessa Miina ja Vilho Jes­kanen
.

Annan kuolinilmoitus julkaistiin Laatokka-lehdessä 4.3.1937: "Syvän surun murta­mana ilmoitan, että Jumala kaikki­viisau­des­saan kut­sui luo­tani ijäi­seen lepoon rak­kaan vaimoni Anna Jeska­sen (o. s. Kempas) joka 77:llä ikä­vuodel­laan kuoli äkkiä koto­naan Harlun Häys­kyn­vaa­rassa maalis­kuun 2. päivänä 1937. Vilho Jeska­nen." 

Vilho ehti mennä toi­siin naimi­siin mutta kuoli hän­kin saman vuo­den loka­kuussa. Hänen kuolin­ilmoi­tuk­sensa jul­kais­tiin Koti­maa-lehdessä 15.10.1937: 

Rakas mieheni, kauppias Vilho Jeskanen syntynyt 20.7.1871, sai äkkiä kut­sun Tai­vaal­li­sen Isän ko­tiin kodis­saan Har­lun Lähteen­mäellä 10.10.1937. Rakkau­della kaivaten Mart­ta Jeska­nen.

Mä toivon, ett' tai­vaassa nähdä sun saan ja pyhiä kasvo­jas' ylis­tää vaan, ja juh­lia jou­kossa enkel­tes' ja rie­muita ees­sä sun istui­mes'. 


Lähteitä: 

KA Jns Joensuun ort. srk, II Da:1 Lähetettyjen kirjeiden toisteet 1894–1922. 

Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Sanomalehdet Karjala 25.9.1914, Laatokka 14.3.1912 ja 4.3.1937, Kotimaa 15.10.1937.

 

 

 

 

 

 

 

12. elokuuta 2021

Pakko mennä naimisiin

Vähän yli 30-vuotias Heikki (Henrik) Juhonpoika ja kymmenen vuotta nuorempi Sesilia (Cecilia) Eerikintytär olivat palveluksessa Lopella Salon kartanossa, Sesilia piikana ja Heikki renkinä. Syyskuun 1. päivänä 1828 heille syntyi poikalapsi, joka sai nimekseen Aleksanteri. Pariskunta ei ollut naimisissa, mutta Heikki on mainittu lapsen isänä jo kastetiedoissa.

Lokakuun 12. päivänä Sesilia sai synninpäästön. Heikki sen sijaan ei joutunut kirkonmiesten puhutteluun. Voi olla, ettei Heikkiä Lopelta tavoitettukaan, sillä myöhemmin annetun todistuksen mukaan hän oli jo samana vuonna muuttanut Renkoon.

Kruununnimismies Otto Tammelander haastoi viran puolesta Sesilian ja Heikin käräjille vastaamaan salavuoteudesta. Asiaa päästiin käsittelemään talvikäräjillä 30.3.1829. Paikalle tulivat asianosaiset sekä todistajiksi haastetut sotilas Fredrik Hurt ja piika Maria Matintytär. Sesilia ja Heikki myönsivät salavuoteuden, mutta sanoivat, että lapsi oli saatettu alulle avioliittolupauksen alla. Siihen vedoten Sesilia vaati nyt Heikkiä täyttämään lupauksensa eli viemään hänet vihille. Heikki sanoi olevansa siihen valmis.

Voimassa olevan lain mukaan
Jos mies yhteyttä pitä morsiammens canssa; niin on se awiokäsky, joka pitää wihkimisellä päätettämän – –.

Koska salavuoteus oli tapahtunut avioliittolupauksen alla, oikeus päätti, ettei kumpaakaan osapuolta siitä sakoteta. Sen sijaan määrättiin naimisen kaaren 3 luvun 10 §:n ja pahanteon kaaren 54 luvun ensimmäisen pykälän nojalla, että Sesilian ja Heikin tulee asiaankuuluvien kuulutusten jälkeen mennä vihille. Molempien tuli myös pahanteon kaaren 53 luvun viidennen pykälän nojalla maksaa "ajattomasta vuoteudesta" Lopen kirkonkassaan sakkoa kaksi taalaria eli 96 kopeekkaa hopeassa tai varojen puuttuessa korvata sakot kirkon hyväksi tehdyllä työllä. Kruununnimismiehen tuli katsoa, että vihkiminen tapahtuisi, ja puuttua asiaan, jos jompikumpi hangoittelisi vastaan.

Kun Heikki jätti Renkoon muuttokirjan vuoden 1830 joulukuussa, ei pariskuntaa vielä ollut vihitty ja Heikki oli saanut jo yhden varoituksen. Mies muutti palveluspaikkaa useaan otteeseen. Sesilia elätti poikansa itsellisenä piikana Salossa, Vojakkalassa ja Räyskälässä. Salon Antinniemessä hänelle syntyi 12.6.1834 tytär Justiina, jonka isäksi on merkitty "lainalainen sulhanen Heikki Juhonpoika".
 
Runsaan kymmenen vuoden kuluttua esikoisen syntymästä pariskunta saatiin vihdoin kristilliseen avioliittoon. Kappalainen Wilenius vihki heidät Lopen kirkossa 23.2.1840. Heikki oli silloin renkinä Rengon Nevilän Iso-Pukkilassa ja Sesilia oli itsellinen piika Räyskälässä. He eivät kuitenkaan koskaan muuttaneet yhteen. Heikki kuoli Nevilässä "halvaukseen" heinäkuussa 1868 ja Sesilia "vesitautiin" kirkonvaivaisena Räyskälän Pietilässä 21.12.1884.
 
Heikki ja Sesilia
 
Heikki Juhonpoika syntyi Janakkalassa 11.12.1795 ja muutti Lopelle vuonna 1809, kun hänen isästään Juho Eerikinpojasta tuli kirkonkylän Uotilan lampuoti. Isä kuoli vuonna 1814. Äiti Leena (Helena) Reinholdintytär asui sen jälkeen vanhempien poikiensa Juhon ja Iisakin luona Joentakana ja Hirvijärvellä. Hän kuoli 95-vuotiaana 1852.

Toukokuun viidentenä 1805 syntyneen Sesilian vanhemmat olivat Rengon Ahoisissa syntynyt Eerik Matinpoika Käck (1769–1836) ja räätälintytär Leena Sofia Antintytär (1768–1806) Topenolta. Eerik Matinpoika perheineen asui ensin Topenolla ja myöhemmin torpparina Salonkylässä. Lapsia oli seitsemän, joista viisi saavutti aikuisiän. Sukunimi Käck näkyy ensimmäisen kerran vuonna 1797 syntyneen Justiinan kastetiedoissa, ja rippikirjassa 1798–1804 Eerik on tykkimies, mutta sen enempää ei sotapalveluksesta ole selvinnyt.

Lapset

Heikin ja Sesilian poika Aleksanteri (1828–1889) meni suutarinoppiin. Hän otti sukunimen Nyqvist ja toimi Räyskälässä kyläsuutarina. Aleksanterilla oli puolisonsa Maria Stiina Iisakintyttären kanssa viisi lasta, joista aikuisiksi elivät Vilhelmiina, s. 1860, Amanda Kustaava, s.1864, ja Adolf, s. 1867.

Äiti Sesilia pyysi kuulutuksia tyttärelleen: Sesilia Pietilä itelinen Räygälästä Pytä jos Heer frovasti oli Nin hyvä ja tekis kulutuks Hänen Tytärens Justina ja Aukstin Temper Ruotin kylän Trengi kansa Sesilian pynön ja Lupauxen kauta. Anetu se 4 päivä huhti kuuta v 1861. Torista Gustaf Terenius. KA (DA) Lopen srk Perukirjat 1848–1865. (Sisältää myös avioliittolupia).



Justiina Heikintytär avioitui vuonna 1861 Hunsalan Ruotsinkylän rengin Juho August Stenbergin (1835–1896) kanssa. Ilmeisesti Aukustia kutsumanimenään käyttänyt puoliso oli muonatorpparina Salonkylässä, Vojakkalassa ja Räyskä­lässä. Lapsia syntyi seitsemän, joista viisi eli aikuisiksi.


Lähteitä:
KA Hml Lopen seurakunnan arkisto, V: 2 Muut asiakirjat. Käräjäpöytäkirjan otteet.
Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki. Agricolaverkko.
SSHY. Jäsensivut.
 

5. elokuuta 2021

Kannettava kapakka

 eli
Onneton anniskeluyritys Joensuussa



Pöytäkirja pidetty Joensuun kaupungin Raastuvan Oikeuden istunnossa sanotun kaupungin Raatihuoneella Helmikuun 16 päivänä 1885. Saapuvilla olivat Pormestari J. A. Nystén sekä Raatimiehet Juho Nousiainen ja Simo Hirvonen.

Pöytäkirjan toimitti Pormestari Nystén. 

§: 9
  
  Ollen vielä Oikeuden edessä lausui Wiralli­nen Syyt­täjä Kaupungin­viskaali Niilo Henrik Aschan että tänne manattu ja huudettaessa itse saapuville tullut Mökki­läinen Niilo Liisan­poika Hir­vo­nen, Kiihte­lys­vaaran pitäjään Hammas­lahden kylästä, kuten Poliisi Joo­seppi Leväi­nen on Syyt­tä­jälle ilmi­antanut, on viime Tammikuun 17 päivänä Ajurin­lesken Maria Pötsö­sen portilla tässä kaupun­gissa myönyt ryypyt­täin viinaa, jonka vuoksi Syyt­täjä nyt vaati vasta­jata lailli­seen edes­vastauk­seeen sen­laisesta rikok­sesta kuin myös että vasta­jalta taka­varikkoon otetut kaksi ja puoli putelia viinaa tuomit­taisiin mene­tetyksi.

  Kanteesta kuultuna tunnusti vastaaja syytöksen oikeaksi, mutta ilmoitti olevansa luvattomasta viinan myönnistä manattuna myös Kiihtelys­vaaran pitäjään Kihla­kunnan Oikeu­teen ja vaati sen­tähden asian lykkää­mistä mainit­tuun Oikeu­teen, minkä jälkeen asian­omaiset käsket­tiin astu­maan ulos ja Oikeu­dessa

Määrättiin:

  Esiin­tulleesta syystä jätetään asia Syyttäjän jatkettavaksi Raastuvan Oikeuden kokouk­sessa Maanan­taina ensi­tulevan Maalis­kuun 9. päivänä, jolloin vastaaja tulkoon Oikeuteen saapu­ville jos hän tahtoo asiassa vielä kuul­luksi tulla ja Syyt­täjä anta­koon Oikeu­teen papin­todistuksen vastaajasta. Julis­tettiin.   

                                                                            – –



Ote Joensuun henkikirjasta vuodelta 1885. Korttelin 53 tontilla 4 (nykyinen osoite Kirkkokatu 5 / Kalastajankatu 14) asuu ajuri Petter Pötsösen leski [Maria] Elisabet. Hänellä on vuokralla ajuri Henrik Sorsa, äiti Anna ja renki Anders Koponen sekä kasööri Rosa Forstén, äiti Mathilda, sisaret Alida ja Olga ynnä piika Hilda Jässipäinen. 


Niilo on ilmeisesti valinnut anniskelu­paikan sattuman­varaisesti, sillä ainakaan kohdalle osuneen kiin­teistön asuk­kaita tuskin voitiin toivoa asiak­kaiksi. Rosa Bernhar­dina Forstén oli Joen­suun kau­pun­gin pitkä­aikainen rahaston­hoitaja. 

 – –


Wuonna 1885. Maaliskuun 9 päivänä kokountui Raastuvan Oikeus Joensuun kaupungissa Raatihuoneella. Saapuvilla olivat Pormes­tari Alfred Nystén sekä neuvosmiehet Juhana Nousiainen ja Simo Hirvonen.

Pöytäkirjan toimitti Pormestari Nystén. 

§: 21
  
  Uudelleen käsiteltäväksi otettaessa viimekuluneen Helmikuun 16 päivänä pidetyssä kokouksessa pöytä­kirjan §:9 alle alotettua, mutta siihen merkityn syyn vuoksi täksi päiväksi lykättyä asiaa, jossa Wirallinen syyttäjä kaupungin viskaali Niilo Henrik Aschan, poliisi­palvelia Jooseppi Leväi­sen ilmi­annosta, on luvat­to­masta viinan myön­nistä vaati­nut edes­vastausta mökin­mies Niilo Liisan­poika Hirvo­selle, Kiihtelys­vaaran pitäjään Mulon kylästä, tulivat mainitut aset molemmat itse huu­det­taessa saapu­ville.
    Edellinen pöytäkirja asiassa luettua ilmoitti syyttäjä ettei hän vielä ole saanut vjan papin­todistusta vaikka hän jo viime­kuluneen Helmi­kuun 11 päivänä oli pyytänyt Kiihtelysvaaran nimismiestä sitä syyttä­jälle toimitta­maan, minkä jälkeen aset käsket­tiin astumaan ulos ja Oikeudessa
Määrättiin:
   Pöytäkirjassa mainitun syyn vuoksi jätetään asia syyttäjän ja ilmiantajan jatket­ta­vaksi Raastuvan Oikeuden kokouk­sessa maanan­taina tämän kuun 30 päivänä, jolloin vja tul­koon Oikeu­teen saapu­ville jos hän tahtoo asiassa vielä kuu­luksi tulla ja syyt­täjä olkoon varustet­tuna vjan papin­todistuksella. Julis­tettiin. Aika ja paikka edellä mainitut.

J. A. Nystén

J. Nousiainen                S. Hirvonen

 – –


Wuonna 1885. Maaliskuun 30 päivänä kokoun­tui Raastuvan Oikeus Joen­suussa Raati­huoneella. Saapu­villa olivat Pormes­tari Alfred Nysten sekä Raati­miehet J. Nousiainen ja Simo Hirvonen.

Pöytäkirjan toimitti Pormestari Nystén. 

§: 9
  
  Kun Raastuvan Oikeus nyt uudelleen käsiteltäväksi otti viime Maaliskuun 9. p pöytäkirjan §:21 alla viimeksi esillä olleen, mutta siihen merki­tyn syyn vuoksi täksi päiväksi lykätyn asian, jossa Wiralli­nen Syyt­täjä Kaupungin­viskaali Niilo Henrik Aschan, Poliisi­palve­lija Joo­seppi Leväi­sen ilmi­annosta, on luvattomasta viinan myönnistä vaatinut Mökin­mies Niilo Liisan­poika Hirvosta, Kiihtelys­vaaran pitä­jään Mulon kylästä, edes­vastaukseen, tulivat mainitut aset kukin itse huu­det­taissa saapu­ville.
   Edelliset pöytäkirjat asiassa luettua antoi Syyttäjä Oikeu­teen näin­kuuluvan papin­todistuksen:
Katso liite: Hirvonen




   joka myös luettiin, minkä jälkeen aset käskettiin astumaan ulos, siks'aikaa kun Oikeudessa keskusteltiin ja tehtiin seuraava
Päätös:
   Raastuvan Oikeus on tämän asian lopullisesti tutkinut ja katsoo lailli­sesti toteen näytetyksi että wja ilmi­annettuna päivänä on harjoittanut luvatonta viinan myöntiä, jonka­tähden Raastuvan Oikeus, Kesäkuun 9. pnä v. 1875 annetun Keisarillisen Asetuksen 16ssa §:ssä tutkii oikeaksi tuomita Wjan, jota sen­laisesta rikok­sesta tätä ennen ei ole edes­vastaukseen lange­tettu, ensim­mäi­sen kerran viinan myönnistä maksamaan sakkoa kuusi­kym­mentä mark­kaa, jotka ulos­otetaan Wjan kiinte­ästä ja irtonai­sesta omaisuudesta niin pitkälle kun sitä riittää ja jaetaan siten että Wiralli­nen Syyttäjä niistä saa kaksi kolman­nes­osaa ja ilmi­antaja Joo­seppi Leväi­nen yhden kolman­nek­sen, mutta sovite­taan kaikkien varojen puut­teessa Wjalta kahdek­san päivän vankeu­della ja leivällä, jota paitsi taka­varikkoon otettu viina tuomi­taan menetetyksi ja on julkisella huuto­kaupalla myö­tävä sekä hinta jaet­tava sama­ten kuin sakot­kin Syyt­täjän ja ilmi­antajan välillä. Julis­tettiin.


 – –

Tämänkaltainen "tulos­palkkaus" merkitsi tuntuvaa lisä­ansiota järjestys­vallan edusta­jille. Poliisi Josef Leväinen tuli Joen­suuhun vuonna 1884 ja sai palk­kaa 800 mark­kaa vuo­dessa. Nils Henrik Aschan (s. 1829 Rääkky­lässä) oli toiminut kaupungin­viskaalina jo vuodesta 1854 lähtien. Hänen palkkansa oli kahden henkilö­kohtaisen koro­tuksen jäl­keen 1 200 markkaa vuodessa, "jota paitsi hän sai hyväk­seen käyttää ilman arenti­maksua erään rakennus­tontin". 

Lähteitä:

Kansallisarkiston digitoidut aineistot. Joensuun henkikirja 1885.

KA Jns Caa:26 Joensuun RO:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1885 I. 

Könönen, T. 1904: Joensuun kaupunki vuosina 1848–1898. Joensuu.