26. elokuuta 2021

Kudontakoulun johtajatar Eva Björkfelt

Jo ennen kuin Sauvon kudontakoulun toiminta saatiin käyntiin, lähetettiin pitäjästä vuonna 1825 Talousseuralle näytteet ja palkintoanomukset kahdesta kudonnai­sesta. Toinen oli Eva Björkfeltin valmistama 22 kyynärän kangas. Toisen kankaan, pituudeltaan 38 kyynärää, oli kutonut talollisen tytär Leena Kaisa Andersintytär Thomasbölestä itse kasvattamastaan ja kehräämästään pellavasta. Leena Kaisa oli itsekseen opetellut kutomista Talousseuran muutama vuosi aiemmin julkaiseman oppaan avulla.

Leena Kaisalle ei kuitenkaan palkintoa sillä kertaa tullut, mitä kirkkoherra Tolpo myöhemmin ihmetteli. Hänen mukaansa Leena Kaisa oli paikkakunnalla ensimmäi­nen kilpikangasta (dräll) kutonut kansannainen ja ensimmäinen, joka ylipäätään oli anonut palkintoa tai halunnut osallistua opetukseen.

Vuonna 1826 palkintoja anottiin yhdeksälle oppilaalle. Lisäksi lähetettiin näytteet Eva Björkfeltin ja Tapilan kartanossa palveluksessa olleen toisen Benvikin neidon, Anna Karolina Radinin, kankaista. Kaikki kutojat palkittiin. Seuraavana vuonna palkintoanomuksia oli 24. Näytteen lähettäneistä kahdeksan ei ennen opetukseen tuloaan "ollut koskaan viskellyt sukkulaa", mikä oli tehnyt opettajan työstä varsin haasteellista.

Koulun vaikutus oli alkanut näkyä. Vuonna 1828 pitäjänkokouksessa käsiteltiin 26 kutojan näytteet, ja seuraavana vuonna niitä oli 19. Kaikista pitäjässä kudotuista kankaista ei ollut saatu näytettä, koska monet oli jo myyty eteenpäin. Näytteitä ei myöskään ollut useiden kutojien valmistamista nenäliinakankaista. Kirkkoherra Tolpo välitti sauvolaisille Talousseuran erityiskiitokset ja jakoi palkintoina hopea­lusikat seuraaville erinomaisille kutojille: piika Lovisa Härmell, talollisten tyttäret Maria Wahlsten ja Leena Kaisa Andersintytär, piika Erika Nordman ja Johanna Lilja. Eva Björkfelt sai kiitokset kotiteollisuuden edistämiseksi tehdystä työstä.

Pöytäkirjassa vuodelta 1830 kerrotaan myös nenäliinojen kutojista: Fredrika ja Lovisa Wikström sekä Carolina Ekbom olivat kukin kutoneet kaksi tusinaa, Anna Björkfelt kolme ja Lovisa Härmell neljä tusinaa.

Vuoden 1837 lopulla Eva Björkfelt kuittasi kapteeni Fockilta saamansa vuosipalkan 200 ruplaa, vuokran 75 ruplaa ja kyytikustannukset 12 ruplaa pankkoseteleinä. Kyytikustannuksista voisi päätellä, että hän vielä kiersi pitäjässä antamassa opetusta. Hän teki kyllä myös muita muun muassa tarvikkeiden hankintaan liittyviä matkoja. KA Sta, Gs: 30 Suomen talousseuran tilitykset tositteineen 1838–1839.

 
Pellavakankaat oli alun perin jaettu kolmeen palkkioluokkaan loimilankojen määrän mukaan. Vuodesta 1835 luokkia oli neljä. Vuonna 1845 palkkioiksi määrättiin 15, 20, 25 ja 30 kopeekkaa kyynärältä. Sen lisäksi maksettiin viiden kopeekan lisäys jokaisessa seuraavassa luokassa, jossa lankaluku oli 200 lankaa edellistä luokkaa suurempi. Tämä innosti kutomaan entistä hienompia kankaita. Palkinnontavoitteli­joiden suuren määrän vuoksi palkkioita myöhemmin alennettiin, mutta ne nousivat edelleen hienousluokasta ylempään siirryttäessä.
 
Sauvosta lähetettiin näytteitä vuosittain, ja parhaina vuosina palkintojakin tuli kymmenittäin. Esimerkiksi vuonna 1840 Otto Fock lähetti  Talousseuralle 42 näytettä. Palttinaa oli valmistunut yhteensä reilut 2000 kyynärää ja sen lisäksi 114 nenäliinaa sekä 51 kyynärää kilpikangasta, jonka oli kutonut Eva Björkfelt. Kilpikangasta kutoivat myös etevimmät oppilaat, muun muassa Agatha Melander ja Emilie Norlin.

Avioliitto

Eva Björkfelt asui Benvikistä paluunsa jälkeen tätinsä Eva Hellmanin ja tädin puolison Johan Söderholmin luona Sauvon Ruonlahdessa. Kesäkuussa 1830 hän muutti Karunaan solmittuaan avioliiton Ruskullan Mellangårdin isännän Karl Gustaf Sjöblomin kanssa. Sjöblom oli leskimies – hänen aiempi puolisonsa, miestään 18 vuotta vanhempi Hedvig Jakobintytär, oli kuollut edellisenä vuonna. Taloudessa asuivat Sjöblomin ja Hedvig Jakobintyttären vuonna 1824 syntynyt poika sekä Hedvigin poika hänen aiemmasta liitostaan. Eva Björkfeltin kanssa syntyivät Karl Johan 14.9.1831 ja Eva Maria 12.5.1835. Pojan kummeina olivat varatuomari Fredrik Tillman, rouva Charlotta Zidbäck, rustmestari Joseph Bryggman puolisoineen sekä heidän poikansa Ludvig ja tyttärensä Anna Charlotta. Eva Marian kummeina olivat kappalaisen rouva Zidbäck, Fröbölen neiti Catharina Lovisa Blom, suutari Otto Lillberg vaimonsa Gustava Björkfeltin kanssa, tilanomistaja Johan Bryggman sekä Anette eli Anna Björkfelt.

Täti Eva Hellman puolisoineen oli muuttanut samaan aikaan Eva Björkfeltin kanssa Karunaan, missä pariskunta on merkitty Mellangårdin rippikirjan sivulle. Söderholm kuoli pian muuton jälkeen, ja Eva Hellman on jo vuoden 1833 henkikirjassa merkitty Kärkniemeen (Kärknäs) kapteeni Fockin säteriin, jonne kudontakoulukin oli muuttanut. Lähellä asui myös Evan sisaruksia: veli Salomon ja sisar Gustava Karunassa ja emäseurakunnan Sauvon puolella sisar Anna. Evan taitaviin sisaruksiin ja heidän jälkeläisiinsä palataan blogissa myöhemmin.

Vaikka Eva Björkfelt oli naimisissa ja kahden lapsen äiti "madam Sjöblom", hän ei jättänyt työtään koulussa. Avioliitto ei tainnut olla aivan ongelmaton, sillä puolisolla oli taipumusta juopotteluun ja riitelyyn naapureiden kanssa. Karl Gustaf Sjöblom luopui talonpidosta vuonna 1851, jolloin hän ja Eva myivät Mellangårdin pojalleen ja pojan kihlatulle. Vanhemmat pidättivät itselleen asuinkamarin ja syytinkinä tavanomaisten elintarvikkeiden ja polttopuiden lisäksi laajat oikeudet käyttää talon muita tiloja ja maita. Kauppakirjassa mainitaan myös, että jos myyjät hyväksi näkevät, tulee ostajan kunnostaa heidän Kärkniemen säterin mailla omistamansa asuintupa lisärakennuksineen, jolloin oikeudet Mellangårdin taloon poistuvat. Eva Björkfelt asui ainakin ajoittain mainitussa Kärkniemen talossa, sillä hänen asuinpaikakseen sanotaan myöhemmissä palkintoluetteloissa Kärknäs. Henki- ja rippikirjoissa Eva on merkitty Mellangårdiin eli Keskitaloon.

Karl Gustaf Sjöblom kuoli vuonna 1857, ja poika Karl myi kotitalon samana vuonna. Kauppakirjan mukaan uuden omistajan tuli maksaa Evalle syytinkiä "uuden sopimuksen mukaan". Tietoa syytingin sisällöstä ei ole löytynyt, mutta se ei varmaankaan ollut aiemman veroinen. Henkikirjassa 1860 Mellangårdiin eli Keskitaloon on merkitty "entisen asukkaan leski Eva, vanha, hänen vävynsä ja tyttärensä". Eva oli kuitenkin hyvässä työkunnossa vielä edellisenä vuonna, sillä 19.12.1859 päivätyssä palkinnonsaajien luettelossa madam Eva Sjöblomille on myönnetty palkkio 46 1/2 kyynärän 7. luokan kudonnaisesta, viisi ruplaa 11,5 kopeekkaa. Se oli viimeinen vuosi, jolloin Talousseura maksoi palkkioita naisten kotiteollisuus­tuotteista.
 
Evan pojan Karl Johanin ensimmäinen puoliso kuoli vuonna 1855. Avioliitto oli lapseton. Toisen puolisonsa Karolina Johanna Söderholmin kanssa Karl Johan sai kuusi lasta. Tytär Eva Marian puoliso oli Josef Herman Karlsson. Heillä oli vain yksi lapsi, Karl Reinhold, joka kuoli nuorena. Eva Maria oli ollut äitinsä opissa, sillä ainakin vuoden 1854 palkinnonsaajien luettelossa mainitaan "talollisen tytär Eva Sjöblom Ruskullasta". Hän oli silloin 19-vuotias.
 
Eva Björkfelt kuoli kuumeeseen 27.8.1860 hieman alle 66-vuotiaana. Hän oli ollut Sauvon kudontakoulun johtajattarena 35 vuotta. Evan sisar Gustava Lillberg nimitettiin väliaikaiseksi opettajaksi kouluun, joka kuitenkin lopetti toimintansa aika pian tämän jälkeen.
 
 
Suomen talousseuran kokousta 24.9.1860 käsittelevässä uutisessa Finlands Allmänna Tidningenissä 10. lokakuuta 1860 todetaan, että madam Sjöblomin perilliset saivat kymmenen hopearuplaa hautausavustuksena.

 
Perunkirjoitus pidettiin 29. syyskuuta. Jälkeenjäänyt omaisuus oli jo myyty huutokaupassa ja tuotoksi oli saatu 177,19 hopearuplaa. Kun köyhäinosa, hautaus- ja perunkirjoituskulut sekä velat oli vähennetty, jäi perillisten kesken jaettavaksi vajaat 73 hopearuplaa.
 
 
 
Lähteitä:
KA Sta, Gs: 31–Gs: 51 Suomen talousseuran tilitykset tositteineen 1840–1864.
ÅAB FHS, D XVI 3; B I 24; D XV 14; A II 4.
KA Tku, Piikkiön ja Halikon al. tk. Cba1: 15 Sauvon käräjäkunnan lainhuudatusasiain pöytäkirjat 1752–1853; Cba3: 15 Sauvon lainhuudatusasiain pöytäkirjat  1856–1858; Ec:16 Perukirjat 1860.
Finlands Allmänna Tidning, 10.0.1860, nro 238, s. 1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkki tekstissä.
Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.
SSHY. Jäsensivut.





Ei kommentteja: