25. marraskuuta 2021

Clara Roth

Närpiöläinen Clara Mattsintytär Roth oli Benvikin neito nro 17. Hän oli Ben­vikissä muita pidem­pään, sillä osa ajasta meni sairas­tel­lessa. Tili­kirja­merkin­töjen mukaan hän oli poissa opin­ahjosta vuoden 1818 viimei­sestä päi­västä marras­kuun 1819 alkuun. Heti sen jälkeen Claraa käy­tet­tiin sai­raa­lassa Vaa­sassa, ja 11.6.1820 hänen tode­taan palan­neen Ben­vikiin ter­veh­ty­neenä. Oppi­lai­den kudonta­töiden luette­lossa on Claran koh­dalla mer­kintä: "oli sai­rau­den takia pois­sa koko tal­ven 1820, minkä vuoksi ei saanut palkin­toja vuonna 1820." 

Clara kutoi Benvikissä 28¾ kyynärää ensimmäisen, 42 kyynä­rää toisen ja 62¼ kyynä­rää hie­nointa eli kol­man­nen luo­kan kan­gasta. Ensim­mäisen luokan kangas oli vuodelta 1819, toisen luokan kangas vuo­delta 1821 ja kol­man­nen luokan kangas vuodelta 1822. Lisäksi hän keh­räsi vuon­na 1819 yhteensä 1⅔ lei­vis­kää hie­nom­paa ja 6¼ lei­vis­kää kar­ke­am­paa lan­kaa. 

Clara oli elokuussa 1820 todis­ta­jana Kaskis­ten raastuvan­oikeudessa. Renki Eric Wester­gård syytti porva­rien poikia Carl Gustaf Lönn­rothia ja Johan Eric Bäckmania, ylimääräistä meritullivahtimestaria Fred­rik Majo­rinia ja kaupungin­palvelija Johan Eric Ahl­qvistiä tappe­lusta tans­seissa, jotka pidet­tiin työ­mies Bern­qvistin luona. Clara sanoi olleensa tans­seissa ja nähneensä, että joku heitti Wester­gårdia kivellä, mutta siitä ei hänen nähdäk­seen koitu­nut mitään vahin­koa. Samassa istun­nossa olivat todis­ta­ji­na myös kehruu­opiston opet­taja Johan Pet­ters­son ja hänen tyttä­rensä Chris­tina. He eivät ol­leet huoman­neet tans­seissa tappe­lua mutta olivat näh­neet seu­raa­vana päi­vänä renki Wester­gårdin, jolla oli ollut veri­haava pääs­sä, toinen vasem­man sil­män ylä­puolella ja kaksi nenässä.  

Benvikistä lähdettyään Clara oli pii­kana Kalaxin kylän Thomas­folkin talossa. 14.5.1825 hänet vihit­tiin niin ikään Kalaxin kylässä asuvan suutari Anders Hag­bergin kanssa. Claralle ja Andersille syntyi När­piössä seitse­män lasta:

Carl 6.9.1825
Maja Stina 29.3.1827
Johan Erik 4.3.1829
Carolina 4.7.1831
Joseph 26.12.1833
Anders Henrik 29.8.1836
Anna Lisa 20.5.1841.

Anders Hagberg kuoli 20.11.1841 hal­vauk­seen. Hän oli kuol­les­saan 38-vuotias. Clara kuoli reuma­tis­miin 64-vuoti­aana huhti­kuussa 1867.

 

Carl 

Carl Hagberg oli aluksi isänsä tavoin suutari mutta ainakin vuodesta 1849 lähtien meritullivahtimestari. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Närpiössä syntynyt Karo­lina Wilhel­mina Berg­man. Karolinan vanhemmat olivat Närpiön lukkari, Tukhol­massa 1776 syntynyt Johan Erik Berg­man ja Kristina Wester­lund. Karo­lina oli ollut aikai­semmin naimi­sissa tulli­johto­kunnan kamari­kirjuri Samuel Sjö­vallin kanssa. Heidät oli vihitty Eckerössä 1.11.1835. Samuel kuoli Helsingissä heinäkuussa 1840. Karolinalle ja lapsille myönnettiin vuonna 1843 eläke siviili­virka­kunnan leski- ja orpo­kassasta. Vuonna 1851 Karo­li­nalle myön­net­tiin uusi eläke­kirja, koska enti­nen oli hävinnyt. Ensim­mäi­sestä avio­lii­tosta Karo­linalla oli kolme lasta: Amalia Wilhel­mina, Ida Caro­lina ja Samuel Kons­tantin, joista esi­kois­tytär syntyi Brändössä 30.11.1835 ja nuoremmat Hel­singissä, tytär 6.12.1838 ja poika 10.9.1840. Loka­kuussa 1844 Karo­linalle syntyi När­piössä avio­ton poika Albert Rein­hold Sevon, joka käytti myöhemmin nimeä Hag­berg. 

Carl ja Karo­lina saivat vuosina 1846–1859 seit­semän lasta: Mathilda Sophia, Amanda Rosina, Carl Johan, Olga Maria, Rosina, Johan ja Karl Kons­tantin. Vanhimmat tyttäret syntyivät Närpiössä, keskim­mäiset lapset Kaski­sissa ja kuopus Kokko­lassa. Karo­lina kuoli Kokko­lassa 7.5.1868. 

Carlin toinen vaimo oli Maria Lovisa Lill­kort. Heille syn­tyi­vät vuosina 1873–1881 lapset Ida Emilia, Alma, Hilma Maria ja Karl Ernst. Carl kuoli Teeri­järvellä 14.8.1885. 

Mathilda Sophia

Carlin ja Karo­linan esikois­tytär Mathilda Sophia Hag­berg meni vuonna 1865 nai­mi­siin kaup­pias Gustav Napo­leon Heiden­bergin kanssa. Mies oli synty­nyt Tukhol­massa vuonna 1836. Lap­sia syntyi vuo­sina 1866–1886 yhteensä 13: Wera Sofie Emelie, Naima Matilda Ottilia, Helmi Hildur Amalia, Aina Alida Bern­hardia, Saidi Helga Ade­laide, Alf­hild Inge­borg Aurora, Tyra Tähti There­sia, Gustaf Otto Walde­mar, Agda Horten­sia Hilde­gard, Ingrid Elfrida El­mira, Arnold Al­bert Napo­leon, Fridolf August Berna­dotte ja Karl Gus­taf Walfrid. 

Mathilda jätti vuoden 1890 tammikuussa Kokkolan maistraatille ilmoituksen leipomo­toimin­nan aloit­ta­mi­sesta.



Mathilda Heidenbergin leipomo toimi Roosin talossa Kokkolassa. Myynnissä oli monenlaisia maukkaita leipiä ja leipomuksia. Norra Posten 1.2.1890.


Mathildan kuolinilmoitus julkaistiin Österbottningen-lehdessä 28.5.1918.

Maja Stina

Maja Stina (Maria Kristina) Hagberg meni naimisiin 5.12.1851. Puoliso oli Mickel Mickelinpoika Röös. He saivat seitse­män lasta, joista kolme kuoli pienenä. Aikuis­ikään elivät Joseph Wilhelm, Mickel, Maria ja Anna Liisa. Vuonna 1853 syntynyt Mickel oli aina­kin välillä työ­miehenä Ruot­sin Jämt­lannissa Sundsjön pitäjässä. Kaksi vuotta nuorempi Maria meni naimi­siin Johan Petter Andersin­poika Rag­valdsin kanssa ja 1860 syntynyt Anna Lisa Hen­rik Mattsin­poika Pell­folkin kanssa.

Johan Erik

Johan Erik Hagberg vihittiin Korsnäsissä 2.7.1850 Johanna Maria Larsin­tyttären kanssa. Paris­kunta asui Harr­strömin kylässä Ingelsin talossa. Lapsia syntyi aina­kin kah­deksan: Anders Henric, Lisa Johanna, Johan 1856, Johan 1859, Anders Henrik, Johan 1864, Maria Eli­sabeth ja Adrian. Neljä ensin mainit­tua lasta kuoli­vat vuosina 1858 ja 1861. Johan Erik Ingels eli Hag­berg sai När­piön syys­käräjillä 1859 sakkoja tappe­lusta ja parjauk­sesta.

Carolina

Carolina Hagberg vihittiin avioliittoon Närpiössä 8.2.1857. Puoliso oli vuonna 1834 synty­nyt talol­li­sen poika Johan Wil­helm Johanin­poika Filpus När­piön Bäck­byn kylästä. Paris­kunnalle syntyi poika Carl Wilhelm 21.3.1857. Caro­lina kuoli keuhko­tautiin 28.11.1859, ja Johan Wilhelm meni toi­siin naimi­siin Maria Johanin­tytär Filpuksen kanssa.

Anders Henrik

Anders Henrik Hagberg muutti vuonna 1855 Närpiöstä Kaskisiin, ja hänet vihittiin siellä 1.5.1860 Wilhel­mina Bärn­qvistin kanssa. Paris­kunnan yhtei­siä lapsia olivat Hilda Wilhelmina (26.2.1861–1.4.1862), Johan Edvard 5.3.1863, Hulda Maria 5.7.1865 ja Karl Anton 11.12.1867. Vaimolla oli entuu­des­taan avio­ton lapsi Sofia Eli­sabeth, joka oli synty­nyt Kris­tii­nan­kau­pun­gis­sa 15.5.1852. Wilhel­mina kuoli vuonna 1893, minkä jäl­keen Anders Hen­rik meni vuonna 1897 uusiin naimi­siin leski­rouva Maria Helena Jöranin­tyt­tä­ren kanssa. Anders Henrik oli kalas­taja, ja molem­mat pojat olivat meri­miehiä. Vanhempi poika Karl Anton kuoli haaksi­rikossa vuonna 1902. Johan Edvard puoles­taan oli vuonna 1891 Buenos Airesissa ja kaipasi tietoja suku­lai­sis­taan. Hän oli kirjoit­tanut kir­jeitä van­hem­milleen Kaski­siin ja sisa­rel­leen Kris­tiinan­kaupunkiin saamatta mitään vastausta. Johan Edvard lähetti Folk­wännen-lehden väli­tyk­sellä vanhem­milleen viestin: "Kir­jeet kotoa ovat kallis­arvoi­sia lahjoja vierailla mailla ja mahta­via väli­neitä Juma­lan kädessä pitää nuoru­kainen poissa kiu­sauk­sista ja nostaa hänet, kun hän on langennut." (bref från hemmet äro dyr­bara gåfwor i främmande land och äro mäktiga medel i Guds hand till att bewara ynglingen från frestelserna och att upp­resa honom när han fallit).

Anna Lisa

Anna Lisa Hagberg meni naimisiin Mickel Häggbladin kanssa. Mickel oli Närpiön Kalaxissa syntynyt räätälin poika ja itsekin räätäli. Heille syntyi vuo­sina 1869–1886 liuta lapsia: Karl Johan 3.1.1869, Josef Wilhelm 22.2.1871, Johan 20.6.1872, Mickel August 15.9.1874, Anna Elisabeth 17.7.1876, Maja Stina 13.8.1878, Johanna Alina 28.7.1880 ja Karl Johan 16.9.1886. Kolme vanhinta poikaa ja Johanna Alina kuoli­vat pie­ninä.


Lähteitä:

ArkivDigital
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Sanomalehdet Norra Posten, Österbottningen ja Folkwännen. Linkit kuvatekstissä ja tekstissä.
KA Sta, Gs:10 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1819
KA Sta, Gs:13 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1821–1822.
Ka Vsa, Cb:17 Kaskisten RO:n pöytäkirjat 1819–1820.
ÅAB FHS, F I 70.






18. marraskuuta 2021

Paimentytön palkka

Rippikouluikäinen Maria Iisakintytär oli ollut kesän 1827 paimentyttönä kaitsemassa Heikki Heikinpoika Uusitalon ja Juho Antinpoika Penkurin karjaa talojen yhteis­laitumella Sajaniemessä. Palkkaa oli Marian ja hänen isänsä Iisak Duktigin mielestä kuitenkin tullut vähemmän kuin oli sovittu.
 
Asia oli esillä talvikäräjillä 1828. Marian isän mukaan palkaksi oli sovittu joko tynnyri rukiita tai kaksikymmentä kappaa rukiita ja kymmenen ruiskapan arvoiset pyhä­vaatteet. Isännät olivat kuitenkin antaneet Marialle vain kaksikymmentä kappaa rukiita. Duktig vaati nyt heitä maksamaan erotuksen: joko antamaan pyhäpuvun tai kymmenen kappaa rukiita.

Uusitaloa ja Penkuria edusti oikeudessa Iisak Heikkilä, joka sanoi päämiestensä sopineen vain kahdenkymmenen ruiskapan palkasta. Juho Penkuri oli sen lisäksi antanut Marialle myös työvaatteet ja viljaa kaksi kappaa yli sovitun määrän. Iisak Duktig kiisti palkan riittävyyden. Sen lisäksi, että isäntien velvollisuus oli antaa paimentytölleen tarpeellinen vaatetus palvelusajaksi, Marian tuli saada myös pyhävaatteet tai kymmenen kappaa rukiita, kuten oli sovittu. Duktig oli valmis esittämään sopimuksesta todisteita.

Asia siirrettiin syyskäräjille, jolloin Duktigin tuli esittää lupaamansa todisteet.

Kuva: Pyyheliinapeite pellavaa, kirjailtu helmilangalla. Kansallismuseo, Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat. Museovirasto Finna.fi. CC BY 4.0.



Marraskuun käräjillä Iisak Duktig ei ollut paikalla. Vastaajien edustaja Iisak Heikkilä pyysi kanteen hylkäämistä todeten, että asian käsittelystä koituvia kustannuksia olisi vaikea saada perityksi. Oikeus päättikin hylätä kanteen, eikä mitään korvauksia oikeudenkäynnistä määrätty.

Samoilla syyskäräjillä oli ennen Marian palkka-asiaa ollut esillä kaksi Duktigia vastaan nostettu velkasyytettä, eikä Duktig ollut tullut kumpaankaan käsittelyyn. Perhe asui käräjien aikaan Salon kartanon mailla. Vuonna 1783 syntynyt Iisak Duktig, jonka sotilasura oli alkanut jo Ruotsin vallan aikana, palveli riitojen aikaan 3. tarkk'ampujapataljoonan Janakkalan komppaniassa. Hän erosi sotaväestä jo ennen vuotta 1832 ja hankki sen jälkeen elantonsa itsellisenä ja muonatorpparina.

Sekä Iisak Duktig että hänen puolisonsa Liisa Martintytär kuolivat vuonna 1852. Perheeseen oli syntynyt viisi lasta: Stiina Liisa eli Kristiina Elisabeth 2.5.1811 Ourajoella, paimentyttö Maria 3.10.1812 Topenolla, Jaakob 1815–1819, Iisak 23.9.1817 Janakkalassa ja Anna Kaisa 14.4.1823 Salonkylässä. Iisak Iisakinpoika Duktigin vaiheista kerrottiin blogissa 24.9.2020. Stiina Liisalla ei avioliitoistaan ollut lapsia. Anna Kaisa muutti Ul. Pyhäjärvelle, missä tapasi tulevan puolisonsa Heikki Juho Mikonpojan. Pariskunta muutti Helsingin pitäjään vuonna 1850.

Maria Duktig

Paimentyttöpestinsä jälkeen Maria muiden sisarusten tavoin muutti palvelus­paikasta toiseen. Hän sai kolme aviotonta lasta. Juho Kustaa syntyi vuonna 1835, Maria Katariina 1846 ja Viktor 1850. Maria oli kaksi kertaa naimisissa, ja molemmilla kerroilla puolisot olivat leskimiehiä. Ensimmäinen puoliso, Mariaa 36 vuotta vanhempi Josef Juhonpoika, kuoli kolmen vuoden avioliiton jälkeen vuonna 1844. Vuonna 1850 Maria meni naimisiin Henrik Eklundin kanssa. Vuodesta 1855 perhe asui Hevosojalla, ja Eklund oli muonatorpparina Pietilän torpassa Lepolassa. Poika Juho oli renkipoikana Heikkilässä ja kuoli siellä 14-vuotiaana punatautiin. Kun Maria Duktig kuoli keuhkotautiin 1.1.1856, kaksi nuorinta lasta jäivät Eklundin hoidettaviksi. Tytär Maria Katariina kuoli vuonna 1859 "hivutustautiin" (tvinsot).

Nuorin lapsista, Viktor, lähti 11-vuotiaana "tehtaanpojaksi" (bruks gosse) Tervakos­ken tehtaalle. Kuusitoistavuotiaana hän tuli rengiksi Janakkalan pappilaan, mutta otti jo 1867 muuttokirjan Nurmijärvelle. Vielä samana vuonna hän pestautui musikantiksi Suomen Kaartiin, ja sukunimeksi tuli nyt Eklund. Vuonna 1875 Viktor erotettiin palveluksesta. Erottamisen syinä olivat varkaus, kruununparsellien hukkaaminen ja muutenkin huono käytös.

Muuttokirjassa ei mainita, minne Eklund-Duktig muutti, mutta vuonna 1881 Nurmijärven Hyvinkäälle ilmestyi "itsellinen, entinen musikantti Viktor Henrikinpoika Eklund eli Duktig" – oliko Maria Duktigin toinen puoliso Henrik Eklund siis ollut hänen isänsä? On epäselvää, asuiko Viktor vakinaisesti Hyvinkäällä vai oliko hän Nurmijärven kirjoissa vain siksi, että se oli hänen viimeisin kotipaikkansa ennen Kaartia. Yhtään ripilläkäyntimerkintää hänellä ei Nurmijärvellä ole.

Nurmijärven rikoskirjan merkinnöistä selviää, että Viktor oli lähetetty Kaartista Viipurin ojennus­laitokseen. Sieltä vapautumisen jälkeen hänen syntilistansa oli pidentynyt. Hänet oli tuomittu irtolaisuudesta kahdeksi vuodeksi Lappeenrannan ojennus- ja työlaitokseen, josta hän Nurmijärven tietojen mukaan vapautui hyvän käytöksen perusteella vuonna 1883. Vuonna 1886 Duktig kuitenkin oli taas samassa laitoksessa. Helmikuussa kyseisenä vuonna hän muutaman muun vangin tavoin anoi, että hänet vapautettaisiin Lappeenrannasta ja lähetettäisiin siirtolaiseksi Siperiaan. Anomus hyväksyttiin, ja lähtöpäiväksi määrättiin kahdeksas kesäkuuta.

Lähteitä:
KA Hml Sääksmäen alinen tk, Ca: 4 Lopen varsinaisasiain pöytäkirjat 1828–1829.
KA (DA) Oikeusosaston arkisto, Aa: 78 1886 Valitus- ja anomusdiaarit. Da: 118 1886 Päätöstaltiot. Linkit tekstissä.
SSHY. Jäsensivut.

11. marraskuuta 2021

Kauppias Östling

Ruotsin alamainen, kauppias Emanuel Östling matkusti marras­kuussa 1824 Suomeen. Norr­bottenin läänin maa­herran myön­tämän passin oli visee­rannut Haapa­rannalla Venäjän vara­konsuli Johan Sun­dell 22.11. Kaksi päivää myöhemmin Öst­ling sai Oulun maa­herralta Samuel Fredrik von Bornilta lupa­piletin Por­vooseen. Pile­tin kääntö­puolen merkinnöistä näkyy, että Öst­ling saapui Kuo­pioon 27.11., Heino­laan 29.11. ja Porvoo­seen 1.12. Heino­lassa merkin­nän teki viran puo­lesta läänin­sihteeri Otto Wilhelm Streng. Hän huo­mautti, että Östlingin pitää jättää lupa­piletti Por­voo­seen saa­dak­seen uu­den todis­tuksen paluu­matkaa var­ten. 



Billet som Kongl. Svenske undersåten Handlanden i Haaparanda, Emanuel Östling, hvilken hitkommit med Pass af Herr Lands-Höfdingen i Norrbottens Län, viseradt under No 6 af Kejserl. Ryske vice Consulen i Haparanda Johan Sundell den 22. i denna månad... 


Vuotakauppias Emanuel Östlingistä on lisä­tietoja Nederluleån koti­seutu­yhdis­tyk­sen sivuilla. Sekä syntymä- että kuolin­aika ovat tosin hieman virheelliset. Emanuel syntyi Neder­luleåssa eli Ala­luula­jassa 23.2.1788 ja kuoli 6.2.1875. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli  Anna Sofia Rörling, joka kuoli 28-vuoti­aana "syys­kuun alus­sa" 1820. Samoi­hin aikoi­hin kuoli myös paris­kunnan tytär Anna Catha­rina viiden kuu­kau­den ikäi­senä tunte­matto­maan sai­rau­teen. Esi­koi­nen, Carl Johan, oli syntynyt joulu­aattona 1818. 

Emanuelin toinen vaimo oli Catharina Charlotta Unbom. Heille syntyi vuo­sina 1824–1837 yhteensä seitse­män lasta: August, Oscar, Ulrik, Sofia, Matilda, kuolleena syntynyt tyttö, Johan Felix.

Emanuel Östlingin jälkeen laaditussa peru­kir­jassa maini­taan vai­na­jan leski ja seu­raa­vat perilliset: Carl Johan, Johan Felix, Sofia ja Matilda. Tyttäristä Sofia oli naimi­sissa meri­kapteeni N. P. Sund­strömin kanssa ja Matilda oli naima­ton. Vainaja omisti 18 1/8 kapan­alan kiin­teistön [kapan­ala = 154 neliömetriä], joka oli arvol­taan 175 kruunua. Irtai­mis­toon kuului­vat esi­merkiksi kaksi lauta­peli­pöytää, yksi tee­pöytä, viisi val­keaksi maa­lat­tua yksi­levyistä pöy­tää, kahdek­san vuoro­kauden seinä­kello pun­nuk­si­neen, karhun­talja, koiran­nahka­välly, suden­nahka­välly, päällyk­setön lampaan­nahka­välly, poron­talja, seit­semän lehmää, yksi hieho, kolme lammasta, Raa­mattu kote­loi­neen, kaksi Lutherin pos­tillaa, yksi Pet­ters­sonin pos­tilla, Uusi testa­mentti seli­tyk­si­neen, Prae­toriuk­sen Hengel­li­nen aarre­aitta, virsi­kirja ja viisi haapa­ranta­laisen Bottniska Ång­fartygs­bolaget -yhtiön osa­ketta. Osa­kkeet olivat arvoltaan 750 kruunua. Kuolin­pesän kokonais­varat olivat 4 301,50 kruunua, josta sum­masta noin 1 200 kruu­nua oli talle­tet­tuna Piitimen säästö­pankkiin.



Lähteitä:

ArkivDigital, Nederluleån seurakunta ja Nederluleån käräjäkunta. Linkit tekstissä.
KA Hki Kenraalikuvernöörikanslian arkisto, Ff:1 Passiasiakirjat 1820–1825.
Ruotsin kansalliskirjaston Svenska tidningar -verkkopalvelu.

4. marraskuuta 2021

Rökmanit ja Domanderit

 Maria Amanda Rökman
 
Benvikin neito Ulrika Domanderin ja nahkuri Simon Mellströmin lapsista eli aikuiseksi vain 15.2.1834 syntynyt Maria Amanda. Kummeina olivat leskirouva Christiana Montell, nahkuri Matts Wiander vaimonsa Maria Catharina Salénin kanssa, kauppias Otto Vilhelm Salén ja äidin velipuoli Adolf Fredrik Domander.

Maria Amanda oli ripillepääsyn jälkeen ollut muutaman vuoden "Saimaan kanavalla" enonsa Adolf Fredrik Domanderin luona. Toukokuussa 1853 hän muutti Helsinkiin ja siirtyi marraskuussa Suomen Kaartin seurakuntaan. Piikana elantonsa ansainneelle Marialle syntyi kaksi aviotonta lasta: Fanny Maria 8.9.1856 ja Frans Emil (myös Selim) 9.4.1858. Perhe palasi Helsingin seurakuntaan vuonna 1858, ja Maria Amandalle syntyi vielä tytär Emilia 10.7.1860.

Syksyllä 1862 Maria Amanda vihittiin vanhemman aliupseerin Fredrik Rökmanin kanssa. Fredrik Rökman oli syntynyt Hattulassa 27.9.1805 ja oli runsaat 28 vuotta Maria Amandaa vanhempi. Rökmanin ensimmäinen puoliso Maria Matintytär oli kuollut elokuussa 1860 Kalvolassa, missä Rökmanit omistivat Heinun kylässä sijaitsevan Simolan talon. Marian sanotaan oleskelleen "maalla" jo vuodesta 1841. Kaikki ensimmäisessä avioliitossa syntyneet seitsemän lasta olivat menehtyneet ennen äitiään. Puolison jälkeen suoritetussa perinnönjaossa Fredrik Rökman lunasti Simolan kokonaan itselleen sivuperillisiltä eli vaimon sisaruksilta ja luopui talosta pian sen jälkeen.

Fredrik Rökmanilla oli pitkä sotilasura ja hänet palkittiin useilla kunniamerkeillä. Vuonna 1824 hän oli mennyt tarkk'ampujaksi Suomen harjoituspataljoonaan, josta myöhemmin tuli Suomen Kaarti. Nuorempi aliupseeri hänestä tuli 1836 ja vanhempi aliupseeri 1856. Vuonna 1865 Rökmanista tuli pataljoonan rustmestari eli varusmestari.

Fredrik Rökmanille ja Maria Amandalle syntyi avioliitossa neljä lasta: Fabian Fredrik 8.1.1863, Svante Jeremias 10.6.1866, Edvin Eusebius 14.8.1869 ja Edit Agnes 4.1.1872. Svante Jeremias kuoli kuusivuotiaana vuonna 1872.

Rustmestari Fredrik Rökman kuoli 71-vuotiaana vuonna 1877. Leski ja alaikäiset lapset Edvin, Emilia ja Edit saivat hänen jälkeensä avustusta sotaväen leski- ja orpokassasta. Kaksi pojista, Frans Selim ja Fabian Fredrik lähtivät sotilasuralle. Maria Amanda muutti muiden lasten kanssa Helsingin seurakuntaan vuonna 1888.

Maria Amanda oli ollut puolisonsa kuollessa vasta 43-vuotias. Hän kuoli halvauk­seen 69-vuotiaana 23.9.1903. 
 
 
 
Suomen kaartin pataljoonan vuonna 1845 käyttöön otettu univormu. Sävylitografia, Godard Q. des Augustins, kaivertaja. 1850-luku. Museovirasto. Historian kuvakokoelma. CC BY 4.0.

 
Sepänpojista tuli seppiä

Ulrika Domanderin isäpuoli Erik Domander oli kyläseppä Hämeenlinnan maalais­kunnan Hätilässä. Ulrikan äidin Marian kanssa oli syntynyt neljä poikaa, pienenä kuolleet Erik ja Karl Gustaf sekä aikuisiksi eläneet Adolf Fredrik, s. 5.3.1814, ja toinen Erik, s. 26.3.1820. 
 
Adolf Fredrik Domander

Adolf Fredrik aloitti koulunkäynnin Hämeenlinnan triviaalikoulussa 1820 ja kävi koulua vuoteen 1824. Hän valitsi kuitenkin sepän ammatin ja olikin työssään pätevä, sillä hänestä tuli seppämestari Suomen tie- ja vesilaitosten palvelukseen.

Vuonna 1838 sepänkisälli Adolf Fredrik Domander muutti Leppävirralle Taipaleen kanavan rakennustyömaalle. Hän palasi Hämeenlinnaan vuoden 1853 alussa mutta työskenteli ajoittain "kanavalla". Heinäkuussa 1845 nyt jo seppämestarin arvon saanut Adolf Fredrik avioitui Hirvensalmella 1820 syntyneen Johanna Ulrika Relanderin kanssa, ja 4.11.1846 syntyi ensimmäinen lapsi, joka kastettiin isänsä mukaan Adolf Fredrikiksi. Perhe muutti Kajaaniin vuonna 1847. Siellä syntyivät Karl Villiam 7.11.1848 ja Johanna Kristiina 17.5.1851. Nuorin lapsi Fanny Maria syntyi 12.1.1863 Mikkelissä, jonne perhe oli muuttanut 1853. Adolf Fredrik Domander kuoli 5.4.1866 vain 52-vuotiaana.

Seppämestari Domanderin lapset menestyivät hyvin. Vanhimmasta pojasta, isänsä kaimasta Adolf Fredrikistä tuli apteekkari ja postinhoitaja Mäntyharjulle. Johanna Kristiina, joka avioitui lääninkonttoristi Krogeruksen kanssa, toimi puolisonsa kuoltua vuosikymmeniä kirjastonhoitajana Mikkelissä. Fanny Maria oli kansa­koulunopettaja ja Karl Villiam kontrollööri.

Erik Domander

Myös vuonna 1820 syntyneestä Erik Domander nuoremmasta tuli seppä. Hän asui koko ikänsä kotikylässään Hätilässä, ja hänellä oli pajassaan vuosien mittaan useita oppipoikia. Vuonna 1844 Erik avioitui Urjalasta kotoisin olleen Ulrika Fredrikintyttären kanssa. Lapsia ei pariskunnalle syntynyt. Molemmat aviopuolisot sairastuivat lavantautiin ja kuolivat runsaan viikon välein heinäkuussa 1867.



Lähteitä:
 
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Uusi Suometar 19.3.1877 no 34. Suomalainen Wirallinen Lehti 8.9.1877 no 107. Mikkelin Sanomat 11.10.1898 no 117. Åbo Underrättelser 23.9.1903 nr 258. Lördagen 18.10.1919 no 42. Hufvudstadsbladet 17.8.1930 no 219.
Väänänen, Kyösti: Mikkelin kaupunginkirjasto 1864–1964, s. 42. Mikkelin kaupungin kirjastolautakunta. Mikkeli: 1968. Linkit tekstissä.

Hämeenlinnan Triviaalikoulun oppilasmatrikkeli 1799–1841. Uudelleen toimittanut Seppo Myllyniemi. Hämeenlinnan Sukututkimusseuran julkaisuja 3. Hämeenlinna: 2004.

SSHY. Jäsensivut.