18. marraskuuta 2021

Paimentytön palkka

Rippikouluikäinen Maria Iisakintytär oli ollut kesän 1827 paimentyttönä kaitsemassa Heikki Heikinpoika Uusitalon ja Juho Antinpoika Penkurin karjaa talojen yhteis­laitumella Sajaniemessä. Palkkaa oli Marian ja hänen isänsä Iisak Duktigin mielestä kuitenkin tullut vähemmän kuin oli sovittu.
 
Asia oli esillä talvikäräjillä 1828. Marian isän mukaan palkaksi oli sovittu joko tynnyri rukiita tai kaksikymmentä kappaa rukiita ja kymmenen ruiskapan arvoiset pyhä­vaatteet. Isännät olivat kuitenkin antaneet Marialle vain kaksikymmentä kappaa rukiita. Duktig vaati nyt heitä maksamaan erotuksen: joko antamaan pyhäpuvun tai kymmenen kappaa rukiita.

Uusitaloa ja Penkuria edusti oikeudessa Iisak Heikkilä, joka sanoi päämiestensä sopineen vain kahdenkymmenen ruiskapan palkasta. Juho Penkuri oli sen lisäksi antanut Marialle myös työvaatteet ja viljaa kaksi kappaa yli sovitun määrän. Iisak Duktig kiisti palkan riittävyyden. Sen lisäksi, että isäntien velvollisuus oli antaa paimentytölleen tarpeellinen vaatetus palvelusajaksi, Marian tuli saada myös pyhävaatteet tai kymmenen kappaa rukiita, kuten oli sovittu. Duktig oli valmis esittämään sopimuksesta todisteita.

Asia siirrettiin syyskäräjille, jolloin Duktigin tuli esittää lupaamansa todisteet.

Kuva: Pyyheliinapeite pellavaa, kirjailtu helmilangalla. Kansallismuseo, Seurasaaren ulkomuseon kokoelmat. Museovirasto Finna.fi. CC BY 4.0.



Marraskuun käräjillä Iisak Duktig ei ollut paikalla. Vastaajien edustaja Iisak Heikkilä pyysi kanteen hylkäämistä todeten, että asian käsittelystä koituvia kustannuksia olisi vaikea saada perityksi. Oikeus päättikin hylätä kanteen, eikä mitään korvauksia oikeudenkäynnistä määrätty.

Samoilla syyskäräjillä oli ennen Marian palkka-asiaa ollut esillä kaksi Duktigia vastaan nostettu velkasyytettä, eikä Duktig ollut tullut kumpaankaan käsittelyyn. Perhe asui käräjien aikaan Salon kartanon mailla. Vuonna 1783 syntynyt Iisak Duktig, jonka sotilasura oli alkanut jo Ruotsin vallan aikana, palveli riitojen aikaan 3. tarkk'ampujapataljoonan Janakkalan komppaniassa. Hän erosi sotaväestä jo ennen vuotta 1832 ja hankki sen jälkeen elantonsa itsellisenä ja muonatorpparina.

Sekä Iisak Duktig että hänen puolisonsa Liisa Martintytär kuolivat vuonna 1852. Perheeseen oli syntynyt viisi lasta: Stiina Liisa eli Kristiina Elisabeth 2.5.1811 Ourajoella, paimentyttö Maria 3.10.1812 Topenolla, Jaakob 1815–1819, Iisak 23.9.1817 Janakkalassa ja Anna Kaisa 14.4.1823 Salonkylässä. Iisak Iisakinpoika Duktigin vaiheista kerrottiin blogissa 24.9.2020. Stiina Liisalla ei avioliitoistaan ollut lapsia. Anna Kaisa muutti Ul. Pyhäjärvelle, missä tapasi tulevan puolisonsa Heikki Juho Mikonpojan. Pariskunta muutti Helsingin pitäjään vuonna 1850.

Maria Duktig

Paimentyttöpestinsä jälkeen Maria muiden sisarusten tavoin muutti palvelus­paikasta toiseen. Hän sai kolme aviotonta lasta. Juho Kustaa syntyi vuonna 1835, Maria Katariina 1846 ja Viktor 1850. Maria oli kaksi kertaa naimisissa, ja molemmilla kerroilla puolisot olivat leskimiehiä. Ensimmäinen puoliso, Mariaa 36 vuotta vanhempi Josef Juhonpoika, kuoli kolmen vuoden avioliiton jälkeen vuonna 1844. Vuonna 1850 Maria meni naimisiin Henrik Eklundin kanssa. Vuodesta 1855 perhe asui Hevosojalla, ja Eklund oli muonatorpparina Pietilän torpassa Lepolassa. Poika Juho oli renkipoikana Heikkilässä ja kuoli siellä 14-vuotiaana punatautiin. Kun Maria Duktig kuoli keuhkotautiin 1.1.1856, kaksi nuorinta lasta jäivät Eklundin hoidettaviksi. Tytär Maria Katariina kuoli vuonna 1859 "hivutustautiin" (tvinsot).

Nuorin lapsista, Viktor, lähti 11-vuotiaana "tehtaanpojaksi" (bruks gosse) Tervakos­ken tehtaalle. Kuusitoistavuotiaana hän tuli rengiksi Janakkalan pappilaan, mutta otti jo 1867 muuttokirjan Nurmijärvelle. Vielä samana vuonna hän pestautui musikantiksi Suomen Kaartiin, ja sukunimeksi tuli nyt Eklund. Vuonna 1875 Viktor erotettiin palveluksesta. Erottamisen syinä olivat varkaus, kruununparsellien hukkaaminen ja muutenkin huono käytös.

Muuttokirjassa ei mainita, minne Eklund-Duktig muutti, mutta vuonna 1881 Nurmijärven Hyvinkäälle ilmestyi "itsellinen, entinen musikantti Viktor Henrikinpoika Eklund eli Duktig" – oliko Maria Duktigin toinen puoliso Henrik Eklund siis ollut hänen isänsä? On epäselvää, asuiko Viktor vakinaisesti Hyvinkäällä vai oliko hän Nurmijärven kirjoissa vain siksi, että se oli hänen viimeisin kotipaikkansa ennen Kaartia. Yhtään ripilläkäyntimerkintää hänellä ei Nurmijärvellä ole.

Nurmijärven rikoskirjan merkinnöistä selviää, että Viktor oli lähetetty Kaartista Viipurin ojennus­laitokseen. Sieltä vapautumisen jälkeen hänen syntilistansa oli pidentynyt. Hänet oli tuomittu irtolaisuudesta kahdeksi vuodeksi Lappeenrannan ojennus- ja työlaitokseen, josta hän Nurmijärven tietojen mukaan vapautui hyvän käytöksen perusteella vuonna 1883. Vuonna 1886 Duktig kuitenkin oli taas samassa laitoksessa. Helmikuussa kyseisenä vuonna hän muutaman muun vangin tavoin anoi, että hänet vapautettaisiin Lappeenrannasta ja lähetettäisiin siirtolaiseksi Siperiaan. Anomus hyväksyttiin, ja lähtöpäiväksi määrättiin kahdeksas kesäkuuta.

Lähteitä:
KA Hml Sääksmäen alinen tk, Ca: 4 Lopen varsinaisasiain pöytäkirjat 1828–1829.
KA (DA) Oikeusosaston arkisto, Aa: 78 1886 Valitus- ja anomusdiaarit. Da: 118 1886 Päätöstaltiot. Linkit tekstissä.
SSHY. Jäsensivut.

Ei kommentteja: