Komoinin hyväksyntä perinnönjakoasiakirjassa. Toinen allekirjoittaja oli lasten edunvalvojana toiminut raatimies ja kultaseppä Carl Zachris Schultz. |
27. tammikuuta 2022
Kupariseppämestari Johan Komoin Hämeenlinnasta
20. tammikuuta 2022
Tuntematon isoisä
Isänpuoleiset isovanhemmat olivat minulle pitkään vain pari kuvaa albumissa ja olohuoneen seinällä. Isänäidistä kuulin jotain äidiltä ja isoveljiltä, mutta isoisästä en tiennyt mitään. Jossain vaiheessa sain tietää, että hän oli ollut ahkera saarnamies. Vuosien mittaan arkistoista ja sanomalehdistä on löytynyt lisää johtolankoja hänen elämänpiiristään.
Pekka Jaakonpoika Juntto
Kemin pitäjässä Junton tilalla syntyi 27. tammikuuta 1871 poika, joka sai kasteessa 2.2. nimen Petter August. Myöhemmin Pekkana tunnetun pojan vanhemmat olivat Jaakko Jaakonpoika Juntto ja Anna Kreeta Abrahamintytär s. Heikonen. Kummeja oli kahdeksan: talollinen Matti Marttala ja vaimo Anna Kreeta, leskimies Kustaa Herman Ruth ja leskivaimo Eeva Kaivolainen, seppä Hans Christer Ruth ja vaimo Johanna, nuorimies Niilo Vakkala ja piika Saara Maria Kokkila. Kasteen toimitti kappalainen Anders Israel Grottelin.
Osa Junton tilan no 11 kartasta vuodelta 1737. Vasemmalla Karihaara. Lähde: KA Oulu, Lapin läänin maanmittauskonttori, Ia:5 1700-luvun toimituskarttoja. |
Pekan synnyinkodin tienoille rakennetaan Metsä Fibren biotuotetehdasta. Pekka Ylimaulan ottama kuva joulukuulta 2021. |
Jaakko ja Anna Kreeta saivat yhteensä seitsemän lasta, neljä poikaa ja kolme tytärtä. Pekka oli lapsista toiseksi nuorin. Jaakko Junton ensimmäinen vaimo oli Anna Kreetan isosisko Matilda Magdalena Heikonen, joka synnytti Jaakolle viisi lasta ja kuoli lapsivuoteeseen syyskuussa 1859.
Pekka ei asunut Junton tilalla pitkään, sillä vuonna 1873 Jaakko-isä myi Junton norjalaiselle Terje Olsenille ja muutti Koroiskylään. Samalla sukunimeksi tuli Inkilä.
Pekka Inkilä
Vanhassa sotaväessä
Pekka Inkilä nosti Suomen vanhan sotaväen kutsunnassa keväällä 1893 arvan n:o 3, joten hänet määrättiin kolmivuotiseen palvelukseen vakinaiseen väkeen. Saman vuoden marraskuussa Suomen 4. Oulun tarkk'ampujapataljoonan päiväkäskyssä n:o 308 lueteltiin asevelvolliset, jotka olivat saapuneet palvelukseen 4.11.1893. Pekka Inkilä oli ensimmäisen komppanian sotamies numero 54.
Ensimmäiseen komppaniaan tuli samana päivänä muitakin: Felix Männistö (Ylivieska), August Immo (Karunki), Johan Hiltunen (Puolanka), Staffan Wiiretjärvi (Haapavesi), Antton Korteniemi (Turtola ja Kolari), Anders Haikola/Pirttioja (Sievi), Henrik Paakkuri (Siikajoki), Luukas Perttula (Pyhäjoki), Henrik Bramila/Skinnari (Hailuoto), Jaakko Lusti (Ylivieska), Heikki Sarkkinen (Oulunsalo), Emanuel Isomaa (Ylivieska), Evert Pietilä (Karunki), Heikki Pöykiö (Pudasjärvi), Matti Kelloniemi (Kemijärvi), Kaarlo Piekkola (Hailuoto), Jaakko Rautasoja (Ylivieska), Arvid Turska (Simo), Johan Häyrynen/Eskola (Pudasjärvi), Henrik Haapala (Paavola), Arvid Marjeta (Ylitornio), Abram Ohenoja (Kestilä), Heikki Maikkula (Oulun maalaiskunta), Pekka Komulainen (Oulun kaupunki), Lennart Mehtälä (Kalajoki), Abram Anttila/Grå (Kempele), Antti Hiltunen (Puolanka), Johan Hekanaho (Oulun kaupunki), Otto Männistö (Oulainen), Johan Haapakangas (Salo), Lauri Witikka/Riksi (Rovaniemi), Johan Haapakoski (Haapavesi), Abram Mylläri/Halvari (Rovaniemi), Samuli Honkala (Nivala), August Siironen (Kalajoki), Anders Kiimamaa (Alavieska), Gustaf Takalo-Eskola/Salmén (Oulainen), Matti Rauhaniemi/Määttä (Kuusamo), Matti Keinänen (Oulunsalo), Johan Törmänen (Kuusamo), Johan Ambrusin (Taivalkoski), Arvid Wuoti (Karunki), Johan Yliruokamo/Karjalainen (Kuusamo), Johan Kesti (Oulun kaupunki) ja Edvard Ukonmurto (Oulainen).
Suomen 4. Oulun Tarkk'ampujapataljoona suksilla 1890-luvulla. JOKA Journalistinen-kuva-arkisto Kaleva. Museovirasto. CC BY 4.0. |
10.11.1893 annetun päiväkäskyn n:o 314 toisessa pykälässä lueteltiin miehistö, joka tuli lähettää yhden 2. komppanian aliupseerin johdolla seuraavana päivänä pidettävään lääninhallituksen kokoukseen. Ensimmäisestä komppaniasta kokoukseen määrättiin sotamiehet Witikka, Inkilä, Wuoti, Kesti ja Ukonmurto. Neljä päivää myöhemmin päiväkäskyn n:o 318 toisessa pykälässä todettiin:
Allamainitut nuoret sotamiehet, jotka heti palvelukseen sisääntulon jälkeen ehdotettiin hyljättäväksi, poistetaan luetteloista tänään sairauden tähden Läänintoimiston päätöksen n:o 260. 11 päivältä Marraskuuta perusteella.
Ensimmäisen komppanian luetteloista poistettiin kolme sotamiestä: Inkilä, Kesti ja Ukonmurto. Syyt palveluksesta vapauttamiseen olivat seuraavat:
Inkilä – vesikives (hydrocele funic. spermat.)
Kesti – kaukotaittoisuus (hypermetrop.)
Ukonmurto – latuskajalat (plattfötter).
Perheen perustaminen
Puolisen vuotta sotapalveluksesta vapauttamisen jälkeen Pekka vaihtoi siviilisäätyä 29.4.1894. Kemin maaseurakunnan vihittyjen kirjaan on merkitty:
Talokkaan poika, poikamies Pekka August Jaakonp. Inkilä ja Elatusmiehen tytär Kaisa Eveliina Matintytär Ranta-Maula, molemmat Kemin maaseurakunnasta.
Vihki kirkossa Juh. Gust. Snellman.
Pekka oli naimisiin mennessään 23- ja Eveliina Rantamaula 22-vuotias. He saivat vuosina 1895–1916 kymmenen lasta: seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
Surua ja murhetta
Vuonna 1905 lapsista kaksi kuoli heikkouteen: tammikuussa kuoli syyskuussa 1904 syntynyt Elin Eveliina ja marraskuussa kymmenen päivän ikäinen Johan Hjalmar. Perä-Pohjolaisessa oli 30.11.1905 ilmoitus viimeksi mainitun kuolemasta:
Ilmoitetaan, että Jumala on nähnyt hyväksi kuolon kautta kutsua luokseen rakkaan pienokaisemme Johan Hjalmarin Marrask. 28 p:nä, elettyään täällä kyynelten maassa 17½ vuorokautta. Lähinnä kaipaavat vanhemmat, 4 veljeä ja 2 siskoa.
Eveliina ja Pekka Inkilä.
Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi.
U. vk. 208, 2 v.
Pohjolan Sanomissa oli 29.8.1922 ilmoitus Pekan äidin kuolemasta.
Täten ilmoitamme, että Herra näki hyväksi pois kutsua rakkaan äitimme
entinen talonemäntä
Anna Greeta Inkilän o.s. Heikonen,
joka vanhuutensa murtamana pääsi uskossa turvaten Lunastajaansa 25 elok. 1922 Kemin maaseurakunnassa 90 v. 8 kk. 11 pvän ikäisenä. Jälleennäkemisen toivolla kaipaamme lähinnä 1 poika ja 2 tytärtä 1 veli y.m sukulaiset uskon veljet ja sisaret.
Lapset.
Jopa loppui äidin vaivat, ehtoo hälle levon toi.
Rasitettu täällä aivan Herran lepoon mennä suo.
Samassa lehdessä oli 4.2.1928 ilmoitus vuonna 1902 syntyneen Anna-Liisan kuolemasta:
Jumala näki hyväksi ottaa luokseen tyttäremme Anna-Liisan, joka ankaran taudin murtamana pääsi uskossa taivaan iloon, Kemissä, Koroiskylässä 29 p:nä tammik., v. 1928. Elettyään 25 v., 1 kk., 24 päivää. Jälleennäkemisen toivossa kaivaten: me vanhemmat, 1 sisko, 6 veljeä ynnä uskonveljet ja -sisaret.
Eveliina ja Pekka Inkilä.
Paljon kärsit, paljon kestit,
Viimein rauhan saavutit.
25-vuotiaana kuolleen Johan Jalmarin kuolemasta oli ilmoitus Pohjolan Sanomissa 16.6.1933:
Surulla ilmoitamme, että Herra kutsui luotamme rakkaan poikamme ja veljemme Johan Jalmari Inkilän, joka pääsi Jumalan lasten lepoon kotonaan Kemin Koroiskylässä 14/6 -33, synt. 7/7 1907
Kanssamme kaipaavat 1 sisar, 4 veljeä y.m. sukulaiset, uskonveljet ja sisaret.
Eveliina ja Pekka Inkilä.
Eelis, Yrjö, Eino, Tilda ja Pekka Inkilä.
Iita ja Artturi Putaansuu perh.
Inkilän talo
Sanomalehtien mukaan Pekka Inkilän talossa pidettiin 1900-luvun alussa kinkereitä, rokotettiin lähiseudun asukkaita ja kannettiin palomaksuja.
Suomen maatalousmuseo Sarka on digitoinut Sukutilat Webissä -sivustoon tietoja maatiloista eri puolilta Suomea. Koroiskylän Inkilän talosta siellä on seuraavat, vuoden 1931 tilanteen mukaiset tiedot (sukutilat.sarka.fi):
Inkilä, 1 km Törmän pysäkiltä ja 21 km Kemistä. Omistajat v:sta 1895 Pekka Inkilä ja puolisonsa Kaisa (o.s. Rantamaula). Ollut isännän suvulla v:sta 1873. Pinta-ala 314,03 ha, josta peltoa 37, luonnonniittyä 4 ja metsämaata 273,03 ha. Pellot tasaisia suomuta- ja kivikkomaita. Vapaa viljelys. Talouskeskus viljelysten keskellä, maantien varrella, Kemijoen rannalla. Navetta, jossa on vesijohto ja automaattiset juomakupit, uusittu 1931. Karjakeittiö ja sauna valettu sementistä. Kotieläimiä: 3 hevosta, 12 lehmää, 1 sonni ja 10 lammasta. Myydään maitoa Perä-Pohjan osuusmeijeriin sekä lihaa, perunoita ja rehuja Kemiin. Kuusipuuvaltaisesta sekametsästä myyty paperi-puita. Käyttövoimana höyrykone (osuus).
Kunnallisvaalit 1936
Joulukuun 4. päivänä 1936 pidettiin Kemin maalaiskunnan kunnanvaltuutettujen vaali. Vaalilipussa lueteltiin neljä vaaliliittoa: Oikeutta kaikille, Peltomiesten vaaliliitto, Maanviljelijäin vaaliliitto ja Työväen- ja pienviljelijäin vaaliliitto. Vaaleissa oli ehdokkaana myös Pekka Inkilä Oikeutta kaikille -vaaliliiton listalla. 3.6.1937 Pohjolan Sanomat kirjoitti, että Kemin mlk:n kunnallisvaalit on kumottu. Aiheena vaalien kumoamiseen oli lehden mukaan eräs vaalilipussa ollut virheellisyys:
Oulun läänin maaherra on eilen antanut päätöksensä Otto Juopperin ja Jaakko Eevert Kummun eli Tiekson tekemästä valituksesta, jossa vaadittiin viime joulukuulla toimitettujen Kemin mlk:n kunnallisvaalien kumoamista ja uusien vaalien toimittamista eräiden valittajien esittämien seikkojen perusteella.
Maaherra antamassaan päätöksessä katsoo selvitetyksi tulleen, että keskuslautakunta oli merkinnyt valitsijamiesyhdistyksen n:o 2, jonka asiamiehenä oli toiminut tal. pka Lauri Knuuti, listalle valmistuttamaansa vaalilippuun ehdokkaaksi mv. Pekka Inkilä nuoremman, vaikka mainittu valitsijayhdistys oli ehdokkaaksi asettanut Pekka Inkilä vanhemman, mikä seikka on voinut vaikuttaa vaalien tulokseen. Tämän vuoksi on maaherra kumonnut Kemin mlk:ssa toimitetut kunnallisvaalit ja määrännyt keskuslautakunnan viipymättä ryhtymään toimenpiteisiin uusien vaalien toimittamiseksi.
Kemin mlk:n kunnanvaltuusto valitti maaherran päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi päätöksensä 30.11.1937, kuten Pohjolan Sanomat kertoi 22.12.1937.
KHO on tutkinut tämän asian ja katsoo, että Kemin mlk:n kunnanvaltuusto ei ole esiintuonut syytä maaherran valituksenalaisen päätöksen muuttamiseen muulla tavoin kuin että koska maaherran ei olisi pitänyt mainitsemastaan syystä kumota vaaleja kokonaisuudessaan ja niin ollen vaalin valmistavia toimenpiteitä, keskuslautakunnan ennen virheellisen vaalilipun laatimista suorittamat toimenpiteet pysytetään ja asia saatetaan siihen tilaan, missä se oli, ennenkuin virheellinen vaalilippu laadittiin.
Keskuslautakunnan piti KHO:n päätöksen mukaan laatia uusi virheetön vaalilippu ja sen jälkeen painattaa ja julkaista vaalilista. Tämän jälkeen kunnassa oli määrä suorittaa uudet vaalit tavallisessa järjestyksessä.
Uudet vaalit toimitettiin 14.1.1938. Pohjois-Pohja tiedotti vaalin tuloksista 16.1.1938:
Kemin maalaiskunnan kunnallisvaalien tulokset saatiin eilen lasketuiksi. Äänioikeuttaan käyttäneitä oli Kirkonkylän äänestysalueessa 113 ja hylättiin näistä 1 vaalilippu, Koroissuvannon äänestysalueessa 163 ja hylättiin samoin 1, Koskenkylän äänestysalueessa 226 ja hylättiin 1 vaalilippu.
Uuteen valtuustoon tulivat valituiksi Matti Viippola eli Inkilä, Pekka Lassila, Yrjö Vuoti, Kustaa Keskinen, Lauri Vuotila-Lahdenperä, Janne Annala, Matti Tuiskuvaara, Kalle Koskela, Matti Matala, Eetu Kestilä, Olli Marski, Otto Lahdenkauppi, Olli Vanhatalo, Fredrik Sandberg ja Matti Kiviharju. Varamiehiksi tulivat valituiksi Aappo Tuokkila, Matti Rantamartti, Yrjö Kittilä, Ville Tuokkila, Pekka Ylimaunu, Pekka Rantamaula, Arvid Vyörykkä, Kalle Kunnari, Matti Laiti, Aappo Hiukka, M. E. Maunu, Erkki Vuokila, Janne Rantaniemi, Janne Oinas, Antti Kaarakka, Matti Hoikka, Sakari Rimali, Antti Sankala, Arvid Jänkälä, Reino Piippola, Eino Maunu sekä Pekka Inkilä (vanh.).
Kuolema
Pekka kuoli 23.8.1941 vanhuudenheikkouteen (marasmus senilis). Suremaan jäivät puoliso, neljä poikaa ja tytär perheineen. Eveliinan kuollessa 1952 kahdella pojallakin oli jo lapsia.
Lähteitä:
KA Hki, 4. Oulun Tarkk'ampujapataljoona, M-169/3 Pataljoonan päiväkäskyt 1893.
KA Hki, 4. Oulun Tarkk'ampujapataljoona, M-170/30 Pataljoonan lääkärin kirjeenvaihtoa ja todistuksia.
KA Tilastollisen päätoimiston tilastoarkisto, K03Ab:111 Luettelot kuolleista 1941. Linkki tekstissä.
Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Linkit tekstissä.
Suomen maatalousmuseo Sarka – Sukutilat Webissä. <sukutilat.sarka.fi>
13. tammikuuta 2022
Värvätty vai ei?
Tuomiokapitulin arkistossa ollut Elersin kirje oli lähtökohta koko värväysjutun tutkimiseen. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin arkisto, E VI: 110 Loppi (1828–1896). |
6. tammikuuta 2022
Itara ukkotuomari
Wuonna 1888. Heinäkuun 2. päivänä kokoontui Raastuvan Oikeus Joensuussa Raatihuoneella. Saapuvilla olivat Porimestari J. A. Nystén sekä raatimiehet Juhana Nousiainen ja Simo Hirvonen.
Pöytäkirjan toimitti Porimestari Nystén.
Kirjansitoja Jooseppi Niemi, tästä kaupungista, on työpalkasta täksi päiväksi Raastuvan Oikeuteen manuuttanut Kihlakunnan tuomarin Simon Wilhelm Nylanderin, myös tästä kaupungista; ja kun asiaa nyt tutkittavaksi otettiin, tuli kja itse saapuville, mutta vja oli, esteestä tietoa laittamatta, Oikeudesta poikessa, vaikka hän oli tänne laillisessa järjestyksessä manattu Kaupunginpalvelia Paavo Kauppiselta, Joutonaisen Kaisa Pusan läsnäollessa, kuten Kaupunginpalvelia Kauppinen siitä nyt todisti.
Kannettansa toimittaen antoi kja Oikeuteen laskun, joka tähän kopioitiin ja oli näin kuuluva:
minkä luettua kja kertoi vjalle ja Liperin kihlakunnan arkistoon sitoneensa laskussa mainitut kuusitoista tuomiokirjaa, joista hän oli työpalkaksi saapa viisikymmentäkahdeksan markkaa mutta vjan tätä vastaan ei mielisuosiolla suorittaneen enemmän kuin kolmekymmentäkaksi markkaa, minkä tähden kja nyt vaati vjan velvoittamista kjalle maksamaan jäännöksen laskun sisällöstä kaksikymmentäkuusi markkaa, sekä sitä paitsi kohtuullisesti ja Oikeuden tutkinnon mukaan palkitsemaan kjan kulungit jutussa.
Sitte sai kja, joka kertoi tarpeisiin näitä tuomiokirjoja sitoessaan jo menneen kantajalta rahaa noin kolmenkymmenen markan seutuun, astua ulos, siksi aikaa kuin Oikeudessa, keskusteltua,
Määrättiin:
Asia jatketaan kjan ajettavaksi maanantaina, ensitulevan Syyskuun 10. päivänä kello 10. päivällä, jolloin vastaaja olkoon saapuvilla, jos mielii tulla asiassa vielä kuulustelluksi, ja mihin kja tuokoon näytöksiä siitä että kysymykeen tulleet tuomiokirjan niteet ovat suuremmasta arvosta, kuin mitä vja niistä on suorittanut, jos kja tahtoo että hänen vaatimuksensa huomioon otetaan. Julistettiin.
– – –
Wuonna 1888. Syyskuun 2. päivänä kokoontui Joensuun Raastuvanoikeus raatihuoneella. Saapuvilla olivat Pormestari Ivar J. Paqvalen, sekä jäseninä Neuvosmies Juho Nousiainen ja Kauppias Aapeli Koponen, joka jo ennen oli tehnyt tuomarinvalan.
Pöytäkirjan toimitti v. t. Pormestari Paqvalén.
– –
§: 2
Kun Ros otti edelleen käsiteltäväksi viime Heinäkuun 2 pnä pöytäkirjan 4 §: alla Rossa esillä olleen ja pöytäkirjassa mainitusta syystä täksi päiväksi lykätyn asian työpalkasta, jossa Kirjansitoja Jooseppi Niemi tästä kaupungista on kjana ja täällä asuva Kihlakunnantuomari Simon Wilhelm Nylander vjana, tuli, asianosaisia esiinkutsuttua, kjan puolesta valtakirjan nojalla saapuville Kauppias Pekka Hakkarainen, vaan vja oli taas poissa, esteestään Oikeudelle tietoa toimittamatta.
Kun tämä oli merkitty ja edellinen pöytäkirja julkiluettu, nimesi kjan asiamies Kirjuri Paul Lindholmin asiassa tjana kuultavaksi ja tuli Lindholm, esiinkutsuttua, saapuville sekä sai hyvämaineisena ja kun estettä hänen kuulustelemisestaan ei tiedetty vannoa tjan valan, jonka arvosta muistutettuna hän kertoi, että kun hän oli vjalla kirjurina ja vja ennen nidotti samanlaisia tuomiokirjoja olivat ne ainakin puolta huokeammat kjan vaatimaa hintaa ja että kjan vaimon ensimäinen mies Kirjansitoja Kalle Holopainen myös oli vjalle nitonut tämmöisiä kirjoja puolta huokeammasta, vaan sanoi tja että k. olevat kjan nitomat kirjat tosin ovat paremmasti ja tanakammasti tehdyt, kuin vjalle ennen nidotut tuomiokirjat. Muuten lisäsi tja, että paksummat k. olevista kirjoista ovat noin korttelin paksut, vaan toiset ohuemmat, sekä että hän vei ne kjalle nidottavaksi, jolloin nitomapalkasta ei ollut muuta puhetta, kuin että se oli oleva kohtuullinen. Ei muuta. Myönnettyään puheensa oikein pöytäkirjaan merkityksi ja anottuaan kohtuullista vierasmiespalkkaa astui tja ulos.
Kjan asiamies arveli kjan vaatiman nitomispalkan ei olevankaan kohtuuttoman siihen nähden että työ on hyvin tehty ja niteisiin käytetty hyviä tarpeita ja tästä johtuen kjan vaatimuksen sitä suuremmalla syyllä kun tuomari Woldemar Nystén'kin oli maksanut kjalle tuomiokirjain nitomisesta kjalle saman hinnan, minkä kja on vjalta vaatinut; jonka jälkeen kjan asiamies sai käydä ulos siksi aikaa kun Rossa keskusteltua
Päätettiin:
Ros on tämän asian tutkinut; ja kun asiassa tjana kuultu Kirjuri Paul Lindholm on todistanut, että kyseessä olevat kirjat ovat paremmin ja tukevammin nidotut, kuin vjalle ennen nidotut tuomiokirjat, joista vja on huokeamman hinnan maksanut, sentähden ja kun vja, ilmoittamatta laillista estettä poissaolollensa, ei ole enää Oikeuteen saapunut kjan vaatimusta kiistämään, katsoo Ros lailliseksi velvoittaa vjan Tuomari Simon Wilhelm Nylanderin heti kuittia vastaan kjalle Juoseppi Niemille maksamaan vaaditut kuuskolmatta markkaa ja sen ohessa palkitsemaan kjan lainhuutokulut yhdelläkolmatta markalla, joista kumminkin kja maksakoon tjallensa Kirjuri Paul Lindholm'ille vaadituksi vierasmiespalkaksi kolme markkaa, johon, ellei sitä mielisuosiolla suoriteta, lisätään tästä pöytäkirjasta ja päätöksestä kirjoitettavan osaotteen lunastus ynnä muut ulosottoa varten tarpeelliset kustannukset.
Kumminkin tulee kjan vetoajan kuluttua antaa tästä päätöksestä vjalle tieto tahi hakea sillä ulosottoa niin aikaiseen, että vja, jos luulee siihen syytä olevan, voi haastattaa kjan kuukauden kuluessa Raastuvanoikeuteen voittaaksensa omansa takasin, ja jos kja ei sitä tee, on vjalla sama aika päätöksestä tiedon saatuansa. Mitä sillä välin ulosoton kautta saadaan on kjalla valta täyttä takausta vastaan ottaa ulosottomieheltä haltuunsa. Jul. ennen mainitulla ajalla ja paikalla.
Jälestäpäin vaan kuitenkin laillisella ajalla on vja Tuomari S. W. Nylander maksamalla 5:46 saanut tämän päätöksen vetoon, jonkatähden etc. , ja siis viimestäänkin perjantaina tulevan Marraskuun 9 pnä ennen klo 12.
– – –
Kihlakunnantuomari maksoi omasta pussistaan tuomiokuntansa kulut, kuten henkilökunnan palkat ja toimistotarvikkeet, joten tämänkaltainen tinkiminen on sinänsä ymmärrettävää. Arkistoja penkova tutkija on toki kiitollinen siitä, että korttelin [15 sentin] paksuiset tuomiokirjat "ovat paremmasti ja tanakammasti tehdyt".
Tampereen kaupunginarkistossa 17.10.2017. Kuva: Olli Liikanen. |
Simon Wilhelm Nylander syntyi Oulussa vuonna 1827 kauppias, raatimies Matts Nylanderin ja Beata Hoffrénin perheeseen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1846, suoritti tuomarintutkinnon joulukuussa 1850 ja sai varatuomarin arvon 1854. Nylander toimi esimerkiksi Kajaanin kihlakunnan henkikirjurina, Kajaanin vt. pormestarina, Raahen pormestarina, Oulun kunnallispormestarina, Oulun tuomiokunnan tuomarina ja Liperin tuomiokunnan tuomarina. Hän oli myös vuoden 1867 valtiopäivillä porvarissäädyn edustajana. Pyhän Stanislauksen 3. lk ritari Nylander kuoli Kuopiossa kesäkuussa 1889.
Lähteitä:
KA Jns Ca:33 Joensuun RO:n varsinaisasiain pöytäkirjat 1888 II.
Yrjö Kotivuori. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Simon Wilhelm Nylander. Verkkojulkaisu 2005.