10. helmikuuta 2022

Vilhelmina Liliuksen toinen avioliitto

Vilhelmina Komoin, syntyjään Lilius, jäi puolisonsa kupariseppä Komoinin kuoltua taloudellisesti tukalaan tilanteeseen. Hän pyrki kuitenkin pitämään verstaan toimin­nassa ja palkkasi keväällä 1844 värkkikisälliksi 22-vuotiaan Magnus Fagerlundin.

Magnus Fagerlund oli syntynyt Janakkalassa 22.7.1822. Kuparisepän oppia hän oli saanut ainakin Hämeenlinnassa ja Turussa. Joulukuun lopulla 1844 Fagerlund jätti Hämeenlinnan maistraatille anomuksen saada porvarioikeudet ja tulla otetuksi kupariseppämestariksi. Anomuksen liitteinä olivat todistukset palveluspai­koista:
  • viisi ja puoli kuukautta Hämeenlinnassa Johan Komoinin oppipoikana vuonna 1843
  • kolme ja puoli kuukautta "ulosoppineena" Matts Ståhlbergilla Hämeenlinnassa 1843
  • marraskuusta 1843 maaliskuuhun 1844 kupariseppä Granqvistilla Turussa
  • kisällikirja Turussa maaliskuussa 1844
  • kuukauden ajan kisällinä Matts Ståhlbergilla Hämeenlinnassa 1844
  • seitsemän ja puoli kuukautta värkkikisällinä Vilhelmina Komoinilla 1844.
 
Kaupungin muilla kuparisepillä oli sanansa sanottavana uusia mestareita otettaessa. Maistraatti kysyi heidän mielipidettään ja sai vastaukset tammikuussa 1845. Mestarit Alander ja Wikman vastustivat Fagerlundin anomusta, koska hakijalla ei ollut vaadittua kolmen vuoden kisällikokemusta eikä hän ollut suorittanut asetuksen mukaisia tutkintoja luvunlaskussa ja kirjoituksessa. Ståhlberg sen sijaan oli valmis hyväksymään anomuksen. Hänen mielestään porvarioikeudet ja mestarin arvo voitaisiin myöntää, jos Fagerlund menisi naimisiin Komoinin lesken kanssa ja tekisi mestarinäytteen. Järjestely sopi myös Vilhelmina Komoinille.
 
 
Kuparisepät Wikman, Alander ja Ståhlberg sekä kuparisepän leski Wilhelmina Komoin allekirjoittivat yhteisen lausunnon. Maistraatin pöytäkirjat 1844–1845.

 
Fagerlund sai antaa vastineen kupariseppien lausuntoihin. Hän korosti jo ennen kisällikirjan saamista olleensa pitkään "ulosoppinut" kupariseppä ja värkkikisälliksi tultuaan vastanneensa yksin Komoinin verstaan toiminnasta. Mitä tutkintoihin tulee, Fagerlund huomautti anoneensa porvari- ja mestarioikeuksia jo vuoden 1844 puolella, kun taas määräykset tutkintojen pakollisuudesta olivat tulleet voimaan vasta vuoden 1845 alusta. Maistraatti ei kuitenkaan Fagerlundin anomusta hyväksynyt, koska asetuksen vaatimat kisällivuodet eivät olleet täyttyneet.
 
Maaliskuussa 1845 Fagerlund teki Vilhelmina Komoinin kanssa vuokrasopimuksen, jonka mukaan Vilhelmina luovuttaisi kupariseppäoikeutensa ja verstaansa Magnus Fagerlundille kahdeksi vuodeksi seuraavasta Maarianpäivästä lukien. Vuokra 32 hopearuplaa 85 kopeekkaa vuodessa maksettaisin jälkikäteen puolivuosittain. Fagerlund sitoutui maksamaan kaikki leski Komoinin ulosmaksut, jotka hyvitettäisiin vuokrasta. Sopimukselle tuli saada maistraatin vahvistus, joka kuitenkin evättiin samoilla syillä kuin mestari- ja porvarianomuksetkin.
 
Fagerlundin morsian
Vuokrasopimusta yritettiin ehkä tehdä sen vuoksi, ettei Fagerlundin avioliitto Vilhelminan kanssa ollut mahdollinen. Tammikuussa 1845 kirkkoherra Churberg oli lähettänyt kaupunginviskaalille kirjeen, jossa hän vaati Magnus Fagerlundille rangaistusta röyhkeydestä ja epäkunnioittavasta käytöksestä. Kirkkoherra oli patistanut Fagerlundia viemään vihille morsiamensa Hedvig Stenbäckin ja oli moittinut pariskuntaa "yöllisestä yhteiselämästä muurari Sederholmilta tätä tarkoitusta varten vuokratussa huoneessa". Fagerlund oli nenäkkäästi sanonut, etteivät hänen asiansa kuulu kirkkoherralle. Churberg vaati tällaisesta käytöksestä rangaistusta näpäytyksenä Fagerlundille ja varoituksena muille. Asiaa käsiteltiin pariin otteeseen raastuvanoikeudessa, mutta se jäi sikseen.

Fagerlundin ja Hedvig Stenbäckin suhde otettiin kirkkoherran aloitteesta uudelleen raastuvanoikeuden käsittelyyn heinäkuussa. Hedvig oli kesäkuussa synnyttänyt tyttären, jonka isäksi hän väitti kisälli Magnus Fagerlundia, ja sanoi lapsen saaneen alkunsa avioliittolupauksen alla. Oikeudessa Magnus myönsi olleensa läheisissä suhteissa Hedvigin kanssa ja antaneensa hänelle sormuksen, mutta avioliitto­lupausta hän ei ollut antanut. Todistajia kuultuaan raastuvanoikeus tuomitsi pariskunnan avioliittoon.

Vihkimistä ei kuulunut. Käsittelyä jatkettiin lokakuussa, jolloin Hedvigin isä ehdotti tyttärensä puolesta sovitteluratkaisua. Päätökseksi kuitenkin tuli, että Fagerlundin oli vietävä Hedvig Stenbäck vihille. Fagerlund valitti päätöksestä Turun hovi­oikeuteen, joka päätti heinäkuussa 1846 vapauttaa Magnus Fagerlundin ja Hedvig Stenbäckin velvollisuudesta mennä naimisiin toistensa kanssa. Fagerlundin tuli maksaa Hedvigille sovitteluna 300 seteliruplaa, ja molemmat osapuolet joutuivat maksamaan kirkolle 96 killinkiä hopeassa ajattomasta vuoteudesta. Hedvigin tytär oli menehtynyt puolivuotiaana joulukuussa 1845.

Avioliitto ja ero
Vilhelmina Komoin ja Magnus Fagerlund kuulutettiin avioliittoon 16.7.1846 ja vihittiin lokakuun 18. päivänä. Silloin Fagerlundia tituleerataan kupariseppä­mestariksi, joten loppujen lopuksi hän oli mestarikirjan saanut. Pian vihkimisen jälkeen pariskunta muutti Tampereelle mukanaan lapset Sofia Olivia ja Carl Christian. Tytär palasi jo parin vuoden kuluttua isoäitinsä luo Hämeenlinnaan, ja poikakin lähti kotoa vuonna 1854. Suuntana oli Hämeenlinna, mutta Carl Christian jatkoi saman tien Pietariin.

Avioliitto oli riitaisa. Kahteen otteeseen puolisoita nuhdeltiin kirkkoraadin edessä epäsovusta. Vuonna 1858 Magnus Fagerlund oli Tampereen raastuvanoikeudessa syytettynä siitä, että hän vuosina 1855–1857 oli harjoittanut huoruutta värjärinvaimo Serafia Hellstenin kanssa. Molemmat tuomittiin 28 päivän vesileipävankeuteen. Lisäksi Magnus Fagerlundia sakotettiin oikeuden edessä kiroilusta ja Serafia Hellsteniä virantoimituksessa olleen kaupungin­voudin tönimisestä, muttta koska salavuo­teudesta saadut tuomiot olivat korkeimmat mahdolliset, katsottiin niiden kattavan myös sakot. Raastuvan­oikeus tuomitsi Magnus ja Vilhelmina Fagerlundin avioeroon ja kehotti Vilhelminaa anomaan erokirjaa tuomiokapitulilta.

Asia alistettiin Turun hovioikeuden tutkittavaksi. Hovioikeus katsoi huoruus­syytösten olevan hataralla pohjalla varsinkin, kun sekä Fagerlund että Serafia Hellsten olivat asian kieltäneet eikä lisätodisteita ollut. Se kumosi raastuvan­oikeuden päätöksen tältä osin, samoin kuin tuomion avioerosta. Tuomiot kiroilusta ja viranomaisten häirinnästä jäivät voimaan. Vilhelmina Fagerlund valitti hovioikeuden päätöksestä senaatin oikeusosastolle. Tutustuttuaan asiakirjoihin ja kuultuaan asianosaisia oikeusosasto antoi päätöksensä 19.1.1859. Hovioikeuden päätös kumottiin ja raastuvanoikeuden päätös jäi voimaan. Erokirjaa Vilhelmina Fagerlund anoi tuomiokapitulilta  huhtikuussa 1859 ja sai sen samassa kuussa. 
 
Vilhelmina kuoli 53-vuotiaana 4.10.1861, runsaan kahden vuoden kuluttua erosta. Lapsista oli silloin elossa vain tytär Sofia Olivia. Perunkirjoituksessa omaisuuden ilmoitti sisar Gustava Lilius. Vilhelminan omaisuus oli vaatimaton: pesän varat olivat 38,65 hopearuplaa. 
 
Magnus Fagerlund kuoli 41-vuotiaana syyskuussa 1863.

Lähteitä:
KA Hml Hämeenlinnan RO, Ca: 47 Varsinaisasioiden pöytäkirjat 1845, Ch: 66 RO:n ja maistraatin pöytäkirjoihin liittyvät asiakirjat 1845, Ec: 14 Perukirjat 1856–1863. Hämeenlinnan maistraatin arkisto, Cc: 22 Maistraatin pöytäkirjat 1844–1845.
KA (DA) Oikeusosasto, Da: 64 Päätöstaltiot 1859. Linkki tekstissä.
KA Tku TTka, F I g: 20 Avio- ja kihlauserohakemukset. A I: 89 Pöytäkirjat 1859.
TamKa Tampereen RO, Eb: 19 Perukirjat 1860–1861.
KA Hml, Arvo Nikon kokoelma. Kortisto Hämeenlinnan käsityöläisistä.

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja: