14. huhtikuuta 2022

Kuka murhasi Joonas Reivilän IV

 Huhtikuu 1839

Joonas Reivilän murhaoikeudenkäynti jatkui Helsingin kämnerin­oikeudessa 19.4.1839. Paikalla olivat kaupungin­vankilasta noude­tut renki Fredrik Rops­felt Siika­joen pitä­jästä ja renki Fredrik Thus­berg Helsin­gistä, edelli­sessä pöytä­kirjassa mainitut piika Anna Sofia Malm­berg, postil­joonin vaimo Maria Sund­man, kauppa­puuk­hollari Carl Joseph Hildén, piiat Marga­retha Våg­hals, Marga­retha Åker­lund ja Anna Marga­retha Aronin­tytär, renki­poika Carl Gustaf Nord­man, tim­puri Gustaf Adolf Ek­lund, hänen vaimonsa Helena Henrikin­tytär Ek­lund ja soti­laan vaimo Maria Mihl sekä tämän­kertai­seen istun­toon kutsu­tut kival­teri Gabriel Dahl­berg, rengit Carl Berg­sten ja Gustaf Klang, piika Sofia Est­lander ja renki Johan Fred­rik Mare­lius. Poissa olivat seuraa­vat henkilöt, joista osaa oli jo kuultu ja osaa pitäisi kuulla: piika Ulrika Sofia Ek­lund, entinen henki­kaartin tarkk'am­puja­patal­joonan sotilas Elis Vilhelm Holm­gren, renki Carl Fred­rik Fri­man ja entinen sotilas Henrik Gustaf Fogel­berg. Fri­man ja Fogel­berg eivät olleet saaneet tietoa oikeu­den edelli­sellä kerralla tekemästä väli­päätök­sestä, koska heitä ei ollut tavoi­tettu. Sen sijaan syyt­täjä Sahl­berg il­moitti saa­neensa tietää, keitä kauppias Bren­nerin taloon majoit­tuneet pohja­lai­set olivat: talol­li­nen Sig­frid Fred­rikin­poika Tör­mänen, talol­li­sen poika Johan Peso­nen ja renki Pet­ter Ema­nuel Tör­mä­nen, kaikki Kuusa­mosta. Pöytä­kir­jaan mer­kit­tiin, että useilla paikka­kun­­nilla oli taval­lista käyt­tää nimestä Petter muotoa Pekka (Pecka). 
 

Karttaan on merkitty x:llä muutamia jutun käsittelyssä mainittuja paikka­kuntia: Korpilahti, Sysmä, Siikajoki ja Kuusamo.


 
Renki Carl Bergsten ilmoitti tulleensa kauppias Brennerin rengiksi syksyllä 1837. Hän yöpyi useimmiten renki­tuvassa samassa sängyssä kuin edellisessä istunnossa kuultu renkipoika Carl Gustaf Nord­man. Berg­sten antoi kuusamo­laisista samanlaisen lausunnon kuin renkipoika Nordman. Lisäksi hän totesi, että kuusamo­laiset kävivät joskus yö­aikaan ulkona, mutta hän ei tiennyt, missä he liik­kui­vat tai mitä he tekivät. Carl Berg­sten ei ollut kuullut Pekan pääs­tä­vän eri­koisia ääniä eikä lausu­neen mitään selviä sanoja tai nimiä. Hän ei ollut myös­kään nähnyt Pekalla veristä nenä­liinaa. Pekalta ei ollut Carlin mukaan kysytty syytä hänen öiseen levot­to­muu­teensa. Juomi­sesta se ei aina­kaan joh­tunut, sillä Pekka ja hänen seuru­eensa olivat aina Carlin heidät näh­dessä ol­leet sel­vin päin. 

Gustaf Klang sanoi olleensa kauppias Brennerin palveluk­sessa seit­se­män vuotta ja yöpy­neen­sä aina renki­tu­vassa. Gus­tafilla oli Nord­mania ja Berg­steniä van­kempi muisti­kuva Pekan käyt­täy­ty­mi­sestä Hel­sin­gissä: ensim­mäiset yöt Pekka oli viet­tä­nyt kai­kessa rau­hassa, mutta las­kiais­tiis­tain 27.2. jälkeen hän oli ollut levo­ton ja kerran­kin huuta­nut heti herät­ty­ään kovalla äänel­lä: "Painu hem­met­tiin, minulla ei ole sinun kans­sasi mitään teke­mistä!" (Drag för Fan­ders, jag har med dig ingen­ting att skaffa!) Gustaf Klang oletti, että Pekka oli herännyt silloin painajais­unesta.  Gustaf muisteli, että yksi mainituista pohjalaisista oli jonain laskiaistiistain jälkeisenä päivänä pessyt renkituvassa veri­siä käsi­ään. Kun häneltä oli kysytty, mistä veri oli tullut, hän oli vas­tannut – Gustafin muis­tin mukaan ruot­siksi – että nenästä oli vuotanut verta, joka oli tah­ran­nut kädet­kin. Gustaf ilmoitti vielä, että kolmella kuusamo­lai­sella oli öisillä ret­kil­lään ilmei­sesti joh­ta­jana kauppa­neuvos Sine­brychoffilla työs­ken­te­levä mies, jonka nimeä Gustaf ei tiennyt. 

Carl Berg­sten vahvisti kaiken, mitä Klang oli juuri kertonut, ja sanoi kuul­leensa, että Klangin tar­koit­ta­man työ­miehen nimi oli Elias.

Sofia Estlander sanoi olleensa kolme vuotta pii­kana kaup­pias Bren­nerin talossa asuvan poliisi­kamarin notaari Björk­lundin luona. Hän oli kuullut, että kolme hänelle tunte­ma­tonta miestä jostain Pohjan­maalta oli majoit­tunut kaup­pias Bren­nerin leipurin­tupaan sekä vuonna 1836 että kuluneena vuonna. Hän oli kuul­lut tunte­matto­mien miesten puhu­van, että nämä kolme miestä olivat pitä­neet seu­raa monille kaup­pias Lillje­forsin talossa oleskele­ville talol­li­sille, joita Sofia ei myös­kään tuntenut. Kerran Sofia oli ollut paikalla, kun yksi pohja­lais­miehistä oli jättänyt Helena Ek­lundille pestä­väksi mytyn likai­sia vaat­teita, joiden jou­kossa Sofia ei ollut huo­man­nut veristä nenä­liinaa. Sofian lau­sun­non jälkeen Helena Ek­lund täy­densi omaa aiem­paa lau­sun­to­aan ker­to­malla, että kaksi muutakin pohja­laista olivat pesettä­neet hänellä likai­sia pai­toja, jotka eivät olleet veri­siä. Kun Sofia oli kuul­lut, että kaup­pias Lillje­forsin talossa oli murhattu joku talolli­nen, hän oli alkanut epäil­lä edellä mainit­tuja pohja­laisia, koska hän oli kuullut heidän seurus­tel­leen Lillje­forsin talossa majai­levien talol­lisen kanssa ja olet­ti, että murhaa­jan vaat­teet oli­vat sot­keu­tu­neet vereen.

Kämnerin­oikeuden mukaan oli aihetta epäil­lä, että monien oikeu­dessa kuul­tujen mainit­sema Pekka, joka oli toden­näköi­sesti sama henkilö kuin pöytä­kir­jassa mai­nittu Petter Emanuel Tör­mänen, on mur­hannut Joonas Alek­san­terin­poika Reivi­län tai tie­tää mur­hasta jotakin, joten hänet on vangit­tava ja tuo­tava kämnerin­oikeuden eteen. Myös hänen matka­seurueeseensa kuuluneet Sigfrid Tör­mänen ja Johan Peso­nen oli haastet­tava kuulta­vik­si seuraa­vaan istun­toon, joka pide­tään 12.7.1839.
 

Toukokuu 1839

 
Kuusamon kirkko­herra Johan Gustaf Krank allekirjoitti 28.5.1839 papin­todis­tuk­sen, jonka mukaan talol­li­sen poika Juho Antti Peso­nen oli synty­nyt 21.9.1812, Sipi Fredrikin­poika Tör­mänen 13.12.1814 ja Pekka Emanuel Juhon­poika Tör­mänen 25.5.1809. Kaikki miehet olivat hyvä­maineisia, eikä heitä ollut pantu syyt­tee­seen mis­tään rikok­sesta eikä sako­tet­tu. Krank sekoitti Sipin ja Pekan syntymä­päivät ja -kuukau­det, sillä Sipi oli syntynyt 25.5. ja Pekka 13.12.

Toimitusvouti ja kruunun­nimismies Conrad Wilhelm Planting kir­joitti 30.5.1839 todis­tuksen kuusa­mo­lais­ten suku­lais­suh­teista: Sipi ja Pekka Ema­nuel ovat vel­jes­ten lapsen­lapsia, ja Juho Peso­nen on naimi­sissa Sipin sisaren kanssa.
 
 


 


Ulalla?

Joonas Reivilän murhaoikeudenkäyntiä seuratessa on tullut hakematta mieleen 1970- ja 1980-lukujen vaih­teessa tehty maan­mainio tv-sarja Soap, jota esitettiin Suomessa nimellä Kupla. Opin sar­jan ede­tessä odot­ta­maan jo­kai­sen jak­son loppu­kaneettia:
Confused? You won’t be after the next episode of Soap.
Jospa tämäkin juttu selvi­ää seuraa­van jakson jäl­keen. 




Lähde: KA Tku Turun HO, Ebd:224 Alistusakteja 1840.

Ei kommentteja: