2. kesäkuuta 2022

Kallista kaahailua Hämeenlinnassa

Stjernsundin kartanon (Lepaan) renki Juho Lindholm oli tammikuun 13. päivänä 1845 kutsuttu Hämeenlinnan raastuvanoikeuteen syytettynä markkinarauhan rikkomisesta. Syyttäjänä toimineen kaupunginviskaali Erik Johan Lagerlundin mukaan Lindholm oli neljä päivää aiemmin markkinoiden aikaan huutaen ja kiljuen ajellut holtittomasti kaupungin kaduilla ja siten häirinnyt markkinarauhaa.

Juho Lindholm kiisti syytteet kokonaisuu­dessaan. Syyttäjä kutsui silloin todistajiksi kaupunginpalvelijat Gustaf Finnen ja Adam Silvanin, jotka jäävittömiksi todettuina saivat vannoa todistajanvalan. Erikseen kuultuina he kertoivat, että Juho Lindholm mainittuna päivänä illalla oli ajanut kovaa vauhtia edestakaisin kaupungin kaduilla ja kiljunut kovaan ääneen. Lindholm oli sitonut myssynsä aisakellon ympärille, jotta kellon kilkatus ei kuuluisi. Lopulta Lagerlund ja todistajat olivat onnistuneet ottamaan Lindholmin kiinni ja siten estäneet häntä tekemästä suurempaa vahinkoa.
 
Lindholm ei todistajien lausunnot kuultuaan kiistänyt niiden todenmukaisuutta, jolloin asianosaiset saivat poistua ja oikeus teki seuraavan päätöksen:
 
Koska todistajien kertomukset olivat yhdenmukaiset, oikeus katsoi toteen näytetyksi, että Juho Lindholm oli 9. tammikuuta markkinoiden aikaan metelöinyt ja ajellut holtittomasti kaupungin kaduilla rikkoen markkinarauhaa. Oikeus langetti hänelle varomattomasta ajelusta vuoden 1834 järjestyssäännön mukaisen viiden hopearuplan sakon maksettavaksi kokonaan syyttäjä Lagerlundille. Lisäksi Lindholm sai metelöinnistä viiden taalarin eli kahden hopearuplan 40 kopeekan sakon jaettavaksi syyttäjä Lagerlundin ja kaupungin köyhien kesken sekä markkinarauhan rikkomisesta kymmenen taalarin eli neljän hopearuplan 80 kopeekan sakon kolmijakoon kruunun, kaupungin ja syyttäjän kesken.
 
Rikoskaaren 21 luku 8 pykälä: Joka wallattomuudessa huutaa ja kiljuu yleisillä teillä, kaduilla ja kujilla, taikka loukkaa toista sanoilla tahi muulla tawalla, sakoitettakoon wiisi talaria, puolen ilmi-antajalle ja puolen waiwaisille, ehk'ei mitään wäkiwaltaa tai wahinkoa tapahtunut.
 
Kauppakaaren 7 luku 6 pykälä: Jos rymäkkä, meteli ja tappelu tapahtuu, sittenkun julkiset markkinat julistetut owat, rangaistakoon syypää lain mukaan, ja sakoitettakoon rauhan rikkomisesta kymmenen talaria.
 
Lindholmin maksettavaksi kertyi sakkoja yhteensä 12 hopearuplaa 20 kopeekkaa. Varojen puutteessa varomattomasta ajelusta langetettu sakko tuli sovittaa kahdeksan päivän vankeudella, ei kuitenkaan vedellä ja leivällä, ja muut  sakot yhteensä kahdeksan päivän vesileipävankeudella.
 
Hämeenlinnan kaupunkikartta 1841. G. O. Wasenius, painaja. Museovirasto. Historian kuvakokoelma. Museovirasto Finna.fi. CCBY 4.0.

 
K. O. Lindeqvistin Hämeenlinnan historiassa kerrotaan, että kova ajelu kaupungin kaduilla oli erityisesti markkina-aikaan yleistä, ja siihen syyllistyivät varsinkin maalaiset. Toisinaan kaupungin rengit päästivät hevosensa kuormineen kulkemaan itsekseen ja kävelivät itse pitkän matkaa jäljessä, mikä aiheutti kolareita vastaantulevien kanssa. Kaduilla kulki 1800-luvun alkupuolella hevos­ajoneuvojen ja jalankulkijoiden lisäksi myös monenlaisia kotieläimiä: sikoja, vuohia, hanhia ja jopa lehmiä.



Lähteitä:
KA Uusi Astia Hämeenlinnan RO:n renovoidut tuomiokirjat, Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1845.
Lindeqvist, K. O. 1930: Hämeenlinnan kaupungin historia vuosina 1809–1875. Hämeenlinnan kaupunki.
Ruotsin valtakunnan laki 1734. Vuoden 1865 suomennos.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Ei kommentteja: