25. elokuuta 2022

Peuralta Niinimäkeen

Uudenmaan ja Hämeen läänintilien tositekirjassa vuodelta 1761 luetellaan Lopen pitäjänkäsi­työläiset (hakasulkeissa olevat tiedot rippikirjasta):
 
Lopenkylässä räätäli [Johan Johansson] Ekberg
Joentakana suutari Simon [Jacobsson Skytte]
Ourajoella räätäli Ernest [Jacobsson]
Topenolla räätäli Anders [Ericsson] ja seppä Jöran [Henriksson]
Sajaniemessä räätäli Jacob [Simonsson Rosberg] ja seppä Anders [Matsson]
Pappilassa seppä Jacob [Påhlsson, rippikirjassa Taarilassa].

Topenon seppä oli Peuran poika Yrjö (Jöran) Heikinpoika, syntynyt 22.4.1726. Puolison Yrjö löysi samasta kylästä: hänet vihittiin vuonna 1755 Hurrin talon tyttären Liisa Laurintyttären kanssa. Lapsia syntyi yhteensä kahdeksan, joista kaksi vanhinta kuoli pienenä tuhkarokkoon. Aikuisiksi elivät Stiina (Kristiina), Briitta, Anna Liisa, Juho, Maria ja Joonas.

Lokakuussa 1785 Kristiina-tytär vihittiin Somerolta Peuralle edellisenä vuonna muuttaneen Antti Jaakonpojan kanssa. Antti oli Someron Kivisojan Leivon poika, syntynyt 2.11.1754. Hänen vanhempansa olivat Jaakko Simonpoika Leivo (1717–1771) ja Kristiina Juhontytär. Naimisiin mennessään Antti oli melkein 31-vuotias, morsian Stiina oli menneenä kesänä täyttänyt 23 vuotta. Isä-Yrjö lähestyi Stiinan avioituessa kuudenkymmenen vuoden ikää, ja vävy seurasi häntä Topenon seppänä. Antti mainitaan pitäjänsepäksi jo vihkimerkinnässä.
 
Tositekirjan mukaan Lopen pitäjänkäsityöläiset vuonna 1787 olivat:
 
Lopenkylässä räätäli Johan Ekholm, seppä Johan Stenholm ja räätäli Gustaf Flinckenberg
Pappilan mailla kankuri Hindr. Lucander, räätäli ja reservin sotilas Stenberg, räätäli Isac Johansson
Läyliäisillä räätäli Friedrik Johansson
Joentakana suutari Thomas Lillja ja räätäli Eric Åkman
Hyvikkälässä räätäli Eric Lindfors
Ourajoella muurarimestari Isr. Lerbeck [Israel Lerbeckin ammatiksi mainitaan usein myös nikkari]
Topenolla seppä Anders Jacobsson ja räätäli Anders [Ericsson]
Pilpalassa sahan seppä And. Ståhlberg
Salossa räätäli Gustaf Hellen.
 

Pitäjänsepästä kruununtilalliseksi

 
Vuonna 1793 Antti Jaakonpoika anoi asumis- ja hallintaoikeutta Läyliäisten Niinimäkeen, joka oli yksi isojaon jälkeen perustetuista kruunun uudistiloista. Niinimäkeen oli vuonna 1784 saanut immission Mikko Kustaanpoika Metsän­kylästä, mutta jo seuraavana vuonna hän luovutti tilan hallinnan Antti Jaakon­pojalle. Se tapahtui siis samana vuonna kun Peuralla vietettiin Antti Jaakonpojan ja Stiina Yrjöntyttären häitä.

Henkikirjan mukaan Mikko Kustaanpoika oli Niinimäessä vielä 1789, jolloin rippikirjan mukaan Antti Jaakonpojan ja Yrjö Heikinpojan perheet muuttivat sinne. Yrjö on rippikirjassa merkitty isännäksi ja Antti vävyksi, mutta henkikirjassa Antti mainitaan isännäksi jo vuodesta 1790. Hän sai taloon immission 28.5.1793. Antti Jaakonpoika oli jo raivannut viljelyksiä ja aloittanut tarvittavat rakennustyöt. Hän oli saanut takaajikseen talolliset Matti Jaakonpoika Pirttilän ja Eerik Juhonpoika Eskolan Joentakaa. Uudistilalle oli annettu verohelpotuksia: vuodesta 1784 vuoteen 1799 tila oli verovapaa, sen jälkeen maksettiin puoli veroa ja koko vero vuodesta 1804.

Niinimäen tilukset ulottuivat vähäiseltä osin Keihäsjärveen. KA Hml, C20:3 Karttakokoelma. 6: B_2 Utdrag af Loppis sockens kyrcko bys charta 1799.


"Entinen pitäjänseppä" Yrjö Heikinpoika kuoli vuonna 1800 ja vaimo Liisa Laurintytär vuonna 1811. Stiina Yrjöntyttären sisaret menivät naimisiin ja veli Juhon sanotaan muuttaneen Hämeenlinnaan. Toinen veli Joonas Yrjönpoika vietti nuorena miehenä kolmisen vuotta Kivisojan Leivolla Somerolla ja avioitui vuonna 1800 Antti Jaakonpojan veljentyttären Anna Stiina Matintyttären kanssa. Perhe asui Niinimäen mailla.

Antti Jaakonpojalla ja Stiina Yrjöntyttärellä oli kahdeksan lasta. Kaikki selvisivät aikuisiksi lukuun ottamatta kaksivuotiaana menehtynyttä Eeva-tytärtä (s. 1796). Vuonna 1811 Antti luovutti syytinkiä vastaan talon hallinnan kahdelle vanhimmalle pojalleen, Matille (1786–1842) ja Jeremiakselle (1789–1866). Kolmanneksi vanhimmasta Kustaasta (1792–1850) tuli isäntä Hollolan Uskilan Isäntälään.

Matti ja Jeremias alkoivat hallita puoliskoitaan vuodesta 1816 ja maksoivat puoliksi tilan veron ja muut ulosteot sekä raihnaisiksi ja voimattomiksi käyneiden vanhempiensa eläkkeen. Vuonna 1823 he anoivat talon virallista halkomista. Erinäisten vaiheiden jälkeen kihlakunnanoikeus katsoi vuonna 1827, että halkomiselle on pätevät perusteet. Talon savimultapellot olivat asianmukaisesti hoidetut, pelto- ja niittyalaa voitiin lisätä ja metsästä saatiin riittävästi puutavaraa.

Vanhin tytär Juliaana oli vuonna 1821 mennyt naimisiin kirvesmies Johan Ahlqvistin kanssa ja muuttanut Helsinkiin. Mies oli myöhemmin porvari ja talonomistaja. Ahlqvist kuoli vuonna 1854, ja Juliana eli leskenä 82-vuotiaaksi. Myös nuoremmat pojat Joonas ja Abraham muuttivat Helsinkiin ja ryhtyivät kirvesmiehiksi. Vuonna 1802 syntynyt Joonas, joka otti sukunimen Nyman, kuoli 35-vuotiaana "verensyöksyyn". Hänen puolisonsa oli nurmijärveläisen rusthollari Werlanderin tytär Maija Kaisa (Maria Catharina). Abraham (1805–1886) käytti sukunimeä Lehman ja oli paitsi kaupungin timpuri myös talonomistaja. Hänen puolisonsa oli Mäntsälässä 1811 syntynyt Anna Liisa Juhontytär.

Vuonna 1799 syntynyt tytär Stiina (Kristiina) jäi asumaan kotitaloon. Hän kuoli palovammoihin 25-vuotiaana. Ilmeisesti samassa onnettomuudessa Niinimäen itsellisen Joonas Yrjönpojan seitsenvuotias Agneta-tytär menehtyi savumyrky­tykseen.

Antti Jaakonpoika eli raihnaisuudestaan huolimatta pitkän elämän. Hän kuoli vanhuuteen 87-vuotiaana 21.11.1841. Puoliso Stiina Yrjöntytär oli kuollut halvaukseen 70-vuotiaana 8.12.1832.


Lähteitä:

KA Hml Uudenmaan lko, Aa: 24 Kirje- ja anomusdiaarit 1793. Da: 32 Kirje- ja päätöskonseptit 1793–1794.
KA Uusi Astia Sääksmäen al. tk, KO a: 3 Varsinaisten asioiden pöytäkirjat. Lopen talvikäräjät 1827.

Ei kommentteja: