29. syyskuuta 2022

Kuka murhasi Joonas Reivilän V

Heinäkuu 1839

Joonas Reivilän murha­oikeuden­käynti jatkui Helsingin kämnerin­oikeu­dessa perjan­tai­aamuna 12.7.1839. Puheen­johtajana toimi vara­tuomari Nils Herman Sanmark, ja muina jäseninä oikeutta istuivat viini­kauppias Ståhl ja kulta- ja hopea­työn­tekijä Wick­man. Pöytä­kirjaa piti notaari Bergman. 

Oulun läänin maa­herra oli pas­sit­ta­nut kuusamo­laiset Pekka Ema­nuel Tör­mä­sen, Juho Peso­sen ja Sipi Törmä­sen Hel­sin­gin kruunun­vanki­laan, josta heidät oli siir­retty kaupungin­vankilaan ja tuotu nyt kämnerin­oikeuden kuul­ta­viksi. Istun­nossa ainoas­taan luet­tiin kuusamo­lais­ten papin­todis­tukset, ja sen jäl­keen käsit­telyn ilmoi­tet­tiin jat­ku­van seu­raa­va­na päi­vä­nä kel­lo 13.

Pekka Emanuel Törmänen

Pekka Emanuel Törmänen kertoi, ettei hän ollut kos­kaan pal­vel­lut ren­kinä vaan oli asunut aina van­hem­piensa luona Kuu­samon pitä­jän Heik­kilän kylän Heik­ki­län talossa. Hän oli käy­nyt kaksi kertaa Helsin­gissä myy­mässä poroja: ensim­mäisen kerran talvella 1836 Juho Peso­sen kanssa ja toisen kerran edellis­talvena seuras­saan Juho Peso­nen ja Sipi Tör­­mänen. Toisella ker­ralla mie­het saapui­vat Helsin­kiin 21.2. ja majoit­tuivat edellis­ker­tai­seen tapaan kaup­pias Brennerin luo. Perjan­taina 2.3. miehet lähtivät Fred­rik Rops­feltin kul­jet­ta­mina Por­voo­seen ja sieltä Lovii­san kautta Tal­lin­naan, jossa Tör­mä­set ja Peso­nen myi­vät poronsa. Pekka Tör­mä­nen ei ollut sol­mi­nut Hel­sin­gis­sä tut­ta­vuuk­sia eikä ol­lut käy­nyt öisin ulko­na muu­ten kuin luon­nol­li­silla tar­peil­laan. Päivi­sin hän oli käy­nyt har­vak­sel­taan tun­te­mat­to­mis­sa pai­kois­sa, kuten eräässä kauppa­puo­dissa, joka osoit­tau­tui sit­temmin Lillje­forsin puo­diksi. Sinne Pekan ja muiden kuusa­mo­lais­ten tie vei siksi, että Pek­ka tunsi Lillje­forsin kaup­pa-apu­lai­sen Tulan­derin, joka oli ollut aikai­semmin töis­sä Brenneril­lä. Mie­het osti­vat puo­dista ruoka­tava­roita, minkä jäl­keen Tulan­der kes­tit­si heitä viina­ryy­pyllä. Tulan­der neu­voi heitä käy­mään vielä pihan perällä ole­vassa tuvas­sa, jossa Lillje­forsin ren­giksi esit­täy­ty­nyt mies tar­josi heil­le kal­jaa. Janonsa sammu­tet­tu­aan mie­het pois­tui­vat Lillje­forsin pi­has­ta ei­vät­kä näh­neet siel­lä koko aika­na sen parem­min matka­lai­sia kuin hevo­sia­kaan. Pekka ei ol­lut kos­kaan näh­nyt Joo­nas Reivi­lää eikä ol­lut edes kuul­lut, että Rei­vilä oli mur­hattu. Niin­pä hän oli­kin ihmeis­sään, kun häntä tul­tiin hake­maan kotoa Kuusa­mosta vanki­laan. 

Pekalta kysyttiin, miksi hän nukkui Brennerin renki­tuvassa levot­to­masti ja miksi hänen nenä­lii­nansa oli veri­nen. Hän vastasi, että hänen tervey­den­tilan­sa oli Helsin­gis­sä käynnin aikaan heik­ko, mis­tä syys­tä hänel­lä oli uni­vai­keuk­sia. Las­ki­ais­tiis­tai­na 27.2. hän kävi is­ket­tä­mässä suon­ta meri­mies Gustaf Öster­manin luona. Pekka ei ol­lut näh­nyt Öster­mania sen jäl­keen eikä tien­nyt, missä mies tätä nykyä oli. Suo­nen­is­ken­nän jäl­keen Pekka oli sito­nut käsi­varren nenä­lii­nalla, joka oli tah­riin­tu­nut ve­reen. 

Seuraavaksi Pekalle näytettiin oikeuteen tuotua piiskaa, jota Pekka ei lausun­tonsa mukaan ol­lut näh­nyt aikai­semmin. Hänen seuru­ees­saan vain Sipi Törmä­sellä oli piiska, jossa oli pui­nen varsi ja nah­kainen sii­ma. Var­ren pää­hän oli sor­vattu val­koi­nen luinen nup­pi. Sipillä oli ol­lut piis­ka muka­naan myös Por­voo­seen lähdet­tä­essä. Hän ei muis­ta­nut, oliko myös Fred­rik Rops­feltil­lä mu­kana piiska. Renki Fred­rik Thus­bergin Pekka sanoi näh­neensä vasta kau­pungin­vanki­lassa. Lopuk­si hän to­te­si, ettei tien­nyt mur­has­ta mi­tään.

 


 

Pöytäkirjaan merkittiin, että Pekka antoi lausun­tonsa vakaasti ja sel­västi eikä osoit­tanut pienin­tä­kään merk­kiä häm­men­nyk­sestä.

Sipi Törmänen

Sipi muisteli tulleensa Helsin­kiin Pekka Törmä­sen ja Juho Peso­sen kanssa ensim­mäis­tä ker­taa viime vuon­na jos­kus helmi­kuun puoli­välin jäl­keen ja asu­neensa kaup­pias Brennerin luona, kun­nes he olivat 2.3. lähte­neet Fred­rik Rops­feltin kanssa Tal­lin­naan. Lillje­forsin pihalla teh­dystä mur­hasta hän oli kuul­lut vasta siinä vai­heessa, kun häntä oli tul­tu nou­ta­maan Kuu­sa­mosta. Helsin­gissä ollessaan Sipi, Pekka ja Juho olivat käy­neet ostok­silla monissa puo­deissa, joi­den si­jain­nis­ta tai omis­ta­jista Sipillä ei ol­lut tie­toa. Kerran he olivat käy­neet myös Lillje­forsin puo­dissa, jonka kaup­pa-apu­lai­nen tunsi Pekka Törmä­sen ja Juho Pesosen. 

Sipi sanoi tunte­neensa Pekan lapsesta asti ja sanoi, että Pek­ka oli aina mumis­sut ja lii­keh­ti­nyt unis­saan. Helsin­gissä-olo­aikana Pekka oli ollut hei­kossa kun­nossa ja nuk­ku­nut siksi taval­lis­ta­kin levot­to­mam­min. Suonen­isken­nän jälkeen Öster­man oli sitonut Pekan käsi­var­ren, mutta kun kolmik­ko oli sen jäl­keen juut­tu­nut poroi­neen jäi­hin kau­pun­gin edus­tal­la, haava repe­si ja Öster­man sitoi sen uude­lleen.

Sipi kertoi ole­vansa var­ma siitä, et­tei Pekka Ema­nuel Törmä­sel­lä ole mi­tään teke­mistä Joo­nas Rei­vi­län mur­han kans­sa. Joutu­mi­nen Hel­sin­kiin oikeuden kuulta­vaksi ei ollut herät­tä­nyt Pekassa eikä heis­sä muis­sa­kaan mi­tään muu­ta kuin ihme­tystä. Sipi muisti, että hänel­lä oli Por­voo­seen lähdet­tä­essä ja Hel­sin­kiin palat­taessa mu­kana piis­ka, mutta hän ei ollut varma, oli­ko hei­tä kul­jet­ta­neel­la Fred­rik Rops­feltillä piis­kaa. 

Juho Pesonen

Juho Peso­nen vah­visti, ettei Fred­rik Rops­feltillä ollut Por­voo­seen lähdet­täes­sä mukana omaa piis­kaa, vaan hän käytti Sipin piis­kaa. Pesonen lisäsi, että hän, Pekka ja Sipi olivat käy­neet muu­ta­man ker­ran Lillje­forsin pi­halla ja saa­neet siel­lä Tulan­derin tutta­vina juo­ta­vaa. Käyn­nit oli­vat kui­ten­kin ol­leet ly­hyitä, eivät­kä he ol­leet näh­neet nii­den aika­na matka­lai­sia eivät­kä mi­tään huo­mio­ta he­rät­tä­vää.

Pekka ja Sipi vahvistivat Juhon esittä­mät täs­men­nyk­set oi­keiksi.

Muut todistajat

Fredrik Ropsfelt tunnisti Törmäset ja Juho Pesosen samoiksi miehiksi, jotka hän oli kuskannut kaupungista Sipoon kestikievariin. Hän oli käyttänyt matkalla piis­kaa, jonka omisti joku näis­tä kol­mesta mie­hestä. 

Elias Johansson Vaasan läänin Lohta­jan pitä­jästä kertoi muutta­neensa seitsemän vuotta sitten Hel­sin­kiin kauppa­neuvos Sine­brychoffin ren­giksi. Hän tunnisti Törmä­set ja Peso­sen mie­hiksi, jotka olivat tul­leet viime talve­na kaupunk­iin poro­jen kanssa ja majoit­tuneet Bren­nerin taloon. Elias tiesi vielä kertoa, että meri­mies Gustaf Öster­man oli pois­tu­nut kau­pungis­ta jo touko­kuussa eikä edes hänen vai­monsa tien­nyt, missä mies majai­li.

Kuulematta jäivät vielä sotamies Elis Vilhelm Holmgren, renki Carl Fred­rik Fri­man ja Hen­rik Gus­taf Fogel­berg. Holm­gren ei ollut saanut tie­toa oikeuden 19. huhti­kuuta teke­mäs­tä väli­pää­tök­ses­tä, koska hän oli läh­te­nyt henki­kaar­tin tarkk’am­pu­ja­patal­joo­nan mu­ka­na har­joitus­lei­rille Venä­jäl­le. Fri­man oli lähte­nyt merille, ja Fogel­berg oli teil­lä tiety­mät­tö­mil­lä.

Oikeus päät­ti jat­kaa asian käsit­te­lyä tiis­tai­na 16. heinä­kuuta. Istun­toon oli mää­rä tuo­da kaupun­gin­vanki­lasta Fred­rik Rops­felt, Fred­rik Thus­berg ja Pek­ka Ema­nuel Tör­mä­nen. Sipi Tör­mä­nen ja Juho Peso­nen pää­si­vät oi­keu­den pää­tök­sel­lä heti va­paal­le ja­lal­le, mut­ta he ei­vät saa­neet vie­lä pois­tua Hel­sin­gistä. 

 

Tiistaina 16. heinäkuuta oikeudessa kuultiin viittätoista todistajaa, joilla ei ollut aikai­sempiin lau­sun­toi­hin ver­rat­tuna juu­ri uut­ta sanot­ta­vaa. Useim­mat tunnis­ti­vat kuusamo­lais­kolmi­kon mut­teivät tien­neet asi­asta enempää. 

Oikeus päätti jatkaa jutun käsittelyä 3. syyskuuta, jolloin kuulus­tel­ta­viksi kaivat­tiin seuraavia: kauppa­puuk­hol­lari Carl Joseph Hildén, kival­teri Gab­riel Dahl­berg, Viipu­rin lukion vahti­mes­tar­iksi siir­ty­nyt Her­man Lager­stam, enti­nen sota­mies Hen­rik Gus­taf Fogel­berg, meri­mies Gustaf Öster­man sekä ren­git Carl Gustaf Björk, Matti Hen­rikin­poika, Johan Fred­rik More­lius ja Carl Fred­rik Fri­man. Fred­rik Rops­felt ja Fred­rik Thus­berg oli tuo­tava istun­toon kau­pungin­vanki­lasta, jon­ne hei­dät siir­ret­tiin tästä is­tun­nosta. Pekka Ema­nuel Törmä­nen pääsi vapaaksi, ja hän sekä Sipi Törmä­nen ja Juho Peso­nen sai­vat läh­teä koti­mat­kal­le Kuu­sa­moon.


Edellisen Joonas-kirjoituksen tavoin:

Confused? You won’t be after the next episode of Soap.


Lähde: KA Tku Turun HO, Ebd:224 Alistusakteja 1840.

 

 

 Tarinan aikaisemmat osat:



 

Ei kommentteja: