8. syyskuuta 2022

Ovatko herrat olleet aina herroja?

Nimimerkki H. S–n. pohdiskeli Hämäläinen-lehdessä 14.9.1860, millä nimellä muinaiset suomalaiset kutsuivat esimiehiään "tai niitä paremmuksia kansan seassa, joita nyt kutsutaan herroiksi, ja jommosia arvaten heilläkin on ollut aikoinansa, jolloin kansan valta vielä oli perekunnallisessa hoidossa, jos ei muina niin johdattajina, lain säätäjinä j. n. e."

Kirjoittaja jatkaa:
Wanhat runot ja sadut sekä muut kertomukset haastelevat kyllin, niinkuin esim. Wäinämöisen, Ilmarisen, Lemminkäisen ja monen muunkin urostöistä, mutta ei anna heille muuta arvoa kuin vaka, uros, tietäjä j. m. s. niin että näyttäisi kuin pakanuuden aikana heillä ei olisi ollut ensinkään minkäänlaatuista herrauden nimitystä, vaan että vasta kristinopin tänne tuonti toi mukanaan myös näitten sanain aarteet. Kuitenkin on monioita satuja maassamme, jotka osoittavat että valistumatoin rahvas on näitä herroja kutsunut toisilla eri nimityksillä, miten missäkin kohdassa, tahi arvaten senjälkeen kuin rahvaan kielimurre muutenkin on ollut eronneena toisistansa. Usiain paikkain nimet ja niillä seuduin kulkevat kertomukset, tai paremmin sanoin, sadut taitavat ehkä antaa tällä pulmalle jonkinlaisen selityksen.
Niin esim. on Mohlan [Muolaan] tahi Pyhäristin pitäjässä eräs iso kylä, jota kutsutaan Kyyryläksi [Kyyröläksi], ja niillä seuduin kulkeva kertomus haastelee, että sama iso kyyriö (herra), joka toi Wenäläiset asukkaat niihin kyliin, vielä nytkin heiltä asuttuun neljään "Wenäläis-kylään", Kyyrylään, Suden­ojaan, Kankaanpeltoon ja Parkalaan, on itse asunut Kyyrylässä, josta paikka on saanut nimensä.

Samoin haastellaan Kuhmoisten kappeli vanhempina aikoina hallituksi eräältä pohatalta kuhmiolta, joka sitten pahoilta hengiltä hevosen nahkaan (?) tunkettuna vietiin manalan alimmaiseen kujaseen, hampain kallioa, muitten sinne matkaavien tieltä pois kalvamaan.

Samoin tietävät Kyrön seurakuntalaiset kertoa siellä vanhoina aikoina olleen "suuren kyyriön tahi köyriön", jolla paitse monia muita suuria ominaisuuksia oli hallussa Kyröin laviat pitäjät; vaan itse asui hän samalla paikalla missä tuo suomen historioissa tunnettu "talonpojan kuningas Adam Perttilä" (jonka tyttären pojan Ruotsin silloinen kuningas Gustaf 2:nen Adolfi, monista, kuuluisassa saksan sodassa tehdyistä urotöistä sitten korotti aateli ja viimmein reivin arvoon, ja jonka pojat Kaarle 12:nen aikana sitten taistelivat monissa kovissa löylyissä) oli elellyt 17:ta vuosisadan alussa. – –

Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf. Tuntemattoman tekijän kuparipiirros, 1600-luku. Historian kuvakokoelma. Antellin kokoelma. Museovirasto.finna.fi. CC BY 4.0.


Jos Köyliö-järvi, jolla pyhä Henrikki murhattiin, on saanut siitä tapauksesta nimensä ja jos kyyriö on suomalaisten tottumattomassa suussa kääntynyt köyliöksi, on epäilyksen alaista, vaikka siitäkin jutellaan. Muuten olen arvellut kyyriön munkkien tuomaksi sanaksi ja olevan kotosin greikkaan kielestä, jossa sana kyrio on sama kuin "herra" meillä, ja joita sanoja, vaikka tosin vastoin oikeaa järjestystä, vieläkin käytetään suomalaissa virsikirjoissa.

Sanat kuhmio ja kuhnio näyttää olevan vieläkin vanhempi ja on tainnut saada alkunsa siitä, että niiden ammatti, jotka sen arvon ansaitsivat, oli saada tai antaa kuhmuja sekä kuhnia aluskuntalaistensa tilaa ja oloa ja auttaa heitä oikeuksiinsa tarpeen aikana. – –

Kirjoittaja miettii, miten hänen aikalaisensa suhtautuisivat siihen, että maaherraa alettaisiin kutsua "Maan-kyyriöksi" ja kirkkoherraa "Kirkko kuhmioksi", ja toteaa lopuksi: "Olkoonpa minun puolestani mitkä hyvänsä kuin en kumminkaan ole kumpikaan herra enempi kuin kyyriökään".

 


Lähde:
Hämäläinen, 14.9.1860, nro 37, s. 2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.




Ei kommentteja: