29. joulukuuta 2022

Erik Johan Löfström – räätälin pojasta sokerileipuriksi

Pitäjänräätälin perhe

 
Erik Johan Löfström syntyi Lopen Läyliäisillä 15.4.1837. Hänen vanhempansa olivat pitäjänräätäli Antti Juho Antinpoika Löfström (1804–1884) ja Saara Antintytär Karri (1799–1888).
 
Isä Antti Juho Löfström oli entisen tykkimiehen Antti Löfströmin (1777–1856) ja Maria Heikintyttären (1779–1861) poika. Antti Löfström oli armeijasta erottuaan pitäjänräätälinä Läyliäisillä noin vuodesta 1812. Poika Antti Juho jatkoi isänsä ammattia ja sai pitäjänräätälin valtakirjan 11.3.1830. Vuonna 1858 hän korkeaan ikäänsä, sairaalloisuuteensa ja huonoon näköönsä vedoten anoi eroa pitäjän­räätälin toimesta.
 
Saara Antintyttären vanhemmat olivat Antti Simonpoika Karri (1757–1810) ja Liisa Simontytär Hokkala (1760–1809). Saara jäi orvoksi 11-vuotiaana traagisten tapahtumien jälkeen: isä pahoinpiteli äidin kuoliaaksi ja kuoli itse Hämeen linnan vankilassa ennen kuin tuomio sai lainvoiman hovioikeudessa. Naimisiinmenoonsa saakka Saara asui kotitalossa, jota piti hänen vanhin veljensä ja myöhemmin veljen lesken uusi puoliso.
 
Antti Juho Löfströmillä ja Saara Antintyttärellä oli Erik Johanin lisäksi tytär Matilda, s. 2.5.1834. Matilda muutti vuonna 1844 Helsinkiin ja sieltä Pietariin Sta Katarinan seurakuntaan vuonna 1854. Matilda kuoli Pietarissa lavantautiin (tyfus) 24-vuotiaana 24.3.1859.
 

Sokerileipuri

 
Vuoden 1856 alussa 19-vuotias Erik Johan Löfström muutti Hämeenlinnaan ja meni oppipojaksi sokerileipuri Carl Constantin Jerngrenin konditoriaan. Muuttokirjan mukaan Erik Johan luki puhtaasti ja hyvin sekä oli hyvämaineinen ja rokotettu. Mistä mahtoi loppilainen nuorimies saada ajatuksen kondiittorin urasta? Sokeri­leipurit olivat vielä 1800-luvun puolivälissä pieni ammattikunta. Helsingissä heitä oli muutama, mutta Jerngren oli Hämeenlinnan ainoa sokerileipuri. Hän oli tullut kaupunkiin Helsingistä ja saanut mestarinoikeudet vuonna 1840.
 
Kolmen ja puolen vuoden opintojen jälkeen Erik Johanista tuli kisälli, ja hänen oli aika lähteä kisällivaellukselle monipuolistamaan ammattitaitoaan. Vuoden 1859 lopulla hän muutti Turkuun, missä hän työskenteli sokerileipurimestari Adolf Gottfrid Wibergin luona. Wiberg oli syntynyt Ruotsissa, kuten hämeenlinnalainen Jerngrenkin. 
 
Kahden Turun vuoden jälkeen Erik Johan Löfström muutti Helsinkiin. Henkikirjan 1863 mukaan hän asui ns. Palmqvistin talossa Fabianinkadulla ja oli kisällinä "konditorian esimiehen" Carl Ludvig Magiton luona. Samassa talossa asui kondiittori Thomas Theodor Catanin leski. Ilmeisesti Magito hoiti vuonna 1861 kuolleen Catanin konditoriaa.
 
Erik Johan hankki lisäoppia myös Ruotsista vuosina 1864–1866. Elokussa 1871 hänet vihittiin Aleksandra Lovisa Nordströmin (s. 1847) kanssa. Samoihin aikoihin hän avasi oman konditorian ja kahvilan. Se toimi ensin Pohjois-Esplanadin ja Kluuvikadun kulmassa, johon myöhemmin rakennettiin ns. Grönqvistin talo. 1880-luvun alkupuolelta lähtien konditoria oli isossa kivitalossa, jonka Löfström oli itselleen rakennuttanut "säästäväisyydellään ja isolla liikkeellään kokoomillaan varoilla". Talo sijaitsi Aleksanterinkadun ja Kluuvikadun kulmassa (Aleksanterinkatu 40/Kluuvikatu 4).


Vuonna 1891 Löfströmin varastossa oli monia herkullisia raaka-aineita: kaakaota papuina, jauheena, levyinä (kaka) ja paloina (block), erilaisia suklaita, portviiniä, sherryä, madeiraa, konjakkia, sokeria ja "ranskalaisia hedelmiä", omenaa, viinimarjaa, vadelmaa, melonia, omenaa, appelsiininkuorta ja marmeladia. Lisäksi oli saksan- ja hasselpähkinöitä, vaniljaa sekä erilaisia esansseja. Helsingin RO, Perukirjat 1891. Konditorialla oli ainakin joinain vuosina myös anniskeluoikeudet.




Hyvällä paikalla sijainnut "Löfströmin kahvila" oli yksi Helsingin suurimmista ja tunnetuimmista konditorioista. Se oli suosittu kokouspaikka ja työllisti paljon väkeä. Esimerkiksi vuonna 1890 Löfströmillä oli kaksi kisälliä, Johan Markström ja Oskar Åhman, kolme oppipoikaa, kaksi renkiä, kauppa-apulaiset Ellen Carlström ja Aleksandra Packalén sekä joukko piikoja.

Erik Johan Löfström kuoli jo 54-vuotiaana. Lehtiuutisten mukaan häntä vaivasi loppuaikoina "ankara sydäntauti", johon hän menehtyi äkillisesti 15.6.1891 kesäasunnollaan Helsingin pitäjän Rastbölessä. Häntä jäivät kaipaamaan leski Aleksandra ja viisi lasta. Vanhin, Fanny Aleksandra, oli 19-vuotias, Johan Walfrid 17-vuotias, Jenny Lovisa 14- ja Karl Wilhelm 11-vuotiaita. Nuorin Maria oli viiden vuoden ikäinen.

Uusi Suometar tiesi kertoa elokuussa 1900:
Löfströmin kahvila, Aleksanterin- ja Kluuwikatujen kulmassa, on perustajansa kuoleman jälkeen ollut wuokrattuna, mutta joutuu nyt jälleen hra Löfström nuoremman haltuun. Uusi omistaja on antanut kokonaan sisustaa kahwilan Wieniläisestä huonekaluwarastosta ostetuilla huonekaluilla. Sekä huonekalut että matot ja werhot owat kaikkialla kahwilassa aistikkaat ja owat ne kotimaassa tehdyt.


Lähteitä:
KA Hml Sääksmäen al. tk, Cc: 4 Lopen välikäräjät 8.7.1809.
KA Uusi astia Janakkalan tk, Lopen syyskäräjät 1858. Helsingin RO, Perukirjat 1891.
Lindekvist K. O.: Hämeenlinnan kaupungin historia vuosina 1809–1875. Hämeenlinnan kaupunki: 1930.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Finland 15.6.1891 no 135. Uusi Suometar 19.12.1882 no 295 (linkki tekstissä) ja 29.8.1900 no 218. Helsingfors Dagblad 16.12.1885 no 342 (linkki tekstissä).
HelKA Sinetti-arkistotietojärjestelmä. Kaupunginhallituksen mietinnöt 1886.  
18. Utskottsyttrande angående ordnandet af handeln med bränvin och andra spritdrycker i staden.


Ei kommentteja: